maanantai 27. maaliskuuta 2017

MIKÄHÄN SIINÄ ON, VAIKKA...

...kuinka treenaa niin kunto ei nouse? Juu, kävin juoksemassa vuoden toisen maratonini ja tuota mietiskelin juostessani. Mutta palataanpä vähän ajassa taaksepäin.

Viime viikkoina olen saanut juoksukilometrejä tasaisesti sen 70km/viikko. Juoksun lisäksi olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa. Yrityksistäni huolimatta aika ja voimat eivät ole riittäneet enempään. Syytän edelleen yövuoroputkia. Kuitenkin olen jaksanut esimerkiksi 3 yövuoron jälkeen juosta suhteellisen hyvin 25 km:n pitkän lenkin. Niinpä taas kuvittelin kuntoni kohentuneen sitten helmikuussa juostun maratonin.

Olin löytänyt omasta työvuorolistastani sopivan lauantain 25.3, jolloin minulla olisi yövuorojen jälkeen kaksi vapaata (pe ja la) ja sitten vasta sunnuntaina yövuoroon. Vielä kun löysin läheltä Tamperetta maratonin, joka juostaisiin Hämeenkyrössä, päätin ilmoittautua Heiskan maratonille. Tarkoitus oli "kerätä" maraton, juosta pitkä lenkki ja testata kunto.

Into oli kova, mutta huomasin taas torstaina, että kaikki suunnitelmallinen valmistautuminen oli jäänyt. Siis juominen, tankkaaminen yms. Mieheni I sitten lohdutti, että tämä on sinulle jo niin tuttua kauraa, että kamat kasaan ja menoksi. Niinhän siinä kävi, että perjantai-iltana etsiskelin osan tavaroista valmiiksi. Koska lähtö olisi vasta klo 11 ja matkaan menisi vain n.35min, niin aamustakin olisi aikaa.

Normaaliin maratonaamun tapaan söin puuron ja join tuoremehua. Lisäksi join vielä kahvia ja söin pienen leivän. Puin valmiiksi juoksuvaatteet päälle - takkia, lakkia ja hanskoja lukuunottamatta. Ne pukisin vasta paikan päällä. Hieman klo 10.00 jälkeen lähdin kohti Hämeenkyröä ja Heiskan kylätoimintakeskusta.

Kilpailukeskuksena toimi siis vanha Heiskan tila. Tilan rakennukset muodostavat ison sisäpihan, jonka kautta juoksijatkin joka kierroksella juoksevat.



Kilpailukansilia oikealla ja osa juoksureittiä





Hain kilpailunumeroni kilpailukansliasta ja sitten hilpaisin pihan poikki toiseen rakennukseen missä oli wc:t. Takaisin edelliseen rakennukseen, jossa oli naisten pukuhuone.


Naisten pukuhuone


Enpä ole aiemmin törmännyt näin tunnelmalliseen ja uunilla lämmitettävään pukuhuoneeseen. Lisäksi huone oli täynnä myytäviä puutöitä kuten puutelineitä ja nukkekoteja.

Lähtöä odotellessa.

Maratonin lähtö oli piha-alueen ulkopuolelta Heiskankujalta, jonne järjestäydyimme kuuntelemaan ohjeet. Kierroksen pituus oli n. 5,274km, joten maratoonarit kiersivät sen 8 kertaa. Muutamia tuttuja oli taas osallistujien joukossa. Lähtö tapahtui hieman varkain ja kuulin vain "Hep!". Taistelin hetken juoksumittarini kanssa ja niinhän ne kiireisimmät hilpaisivat matkaan. Koska kiersimme lähdössä tuon sisäpihan oli reitti hieman kapea eikä ohittamisesta tullut oikein mitään lätäköitä varoessa. Lähdimme aluksi Ahrolantien viertä ja tämä tie olikin puolet koko lenkistä. Alkumatkasta maasto oli hieman kumpuilevaa. Pari pientä mäen töyssyä ja pari loivaa nousua, kunnes tulimme n. 3km:n kohdille. Siinä käännyimme paluumatkalle ja juoksimme 12-tien viertä kevyenliikenteen väylällä, jossa aluksi oli helppoa myötälettä, joka sitten hieman nousi ennen kuin käännyimme pois Kylmänojantielle ja taas Heiskankujalle ja tilan pihan kautta jälleen Ahrolantielle. Neljä kierrosta eli reilu 20km meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vauhti alkoi hyytyä. Huoltopiste oli vain tuossa tilan pihassa ja tuntui, että 5km:n juomaväli oli ehkä hieman pitkä. Totuttuun tapaan minulle tuli nälkä ja geeli alkoi kiertämään vatsassa. Kuudes kierros oli kaikkein vaikein. Huotopisteellä otin banaanin palan ja urheilujuomaa, mutta kierroksen lopussa oli aina nälän tunne. Seitsemäs kierros vähän helpotti johtuen vauhdin hiipumisesta. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että taistelemme samaa vauhtia hiipivän miehen kanssa kisan viimeisestä sijasta. No, viimeisellä kierroksella, joka tuntui ihanalta, huomasin, että ainakin kaksi juoksijaa oli siellä meidän perässä. Tosiasiassa niitä oli useampikin, mutta sen huomasin vasta maalissa. Oli taas taisteluvoitto päästä maaliin. Jouduin vielä viime metreillä ottamaan loppukirin, kun kuulin askeleet selkäni takaa ja maalissa miehet kannustivat oman seuran jäsentä. Niin se nuori nainen (sarjan N40 kolmas) pääsi puolen metrin etumatkalla väsyneen vanhan naisen ohi. No, ihan hyvässä hengessä me siinä naureskeltiin juomaa ryystäessämme.

Juteltuani hetken huoltojoukon iäkkäämmän rouvan kanssa päätin lähteä hakemaan laukkuani ja kohti äitini A:n nimipäiviä. Pukuhuoneesta lähtiessäni piti käydä katsomassa tuloksia ja eksyin palkintojenjakoon. Muutama tuttu hyvä juoksija siellä näytti palkintoaan odottavan. Osa oli ollut kiireisiä, saaneet jo pokaalinsa ja poistuneet samantein. Lähtiessäni kuulin kuitenkin nimeni mainittavan ja niin vain kävi, että olin N50 sarjan toinen!


N50 II P
  
Niin ja olihan se kuntokin kohentunut. Aikani oli reilun minuutin parempi kuin helmikuussa APK-hallimaratonilla ; )


 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

UUDET TUULET...

...puhaltavat blogissani. Olen siirtänyt askarteluosuuden omaan blogiinsa "Jaavin kortit" jaavinkortit.blogspot.fi 
Tästä eteenpäin Autshh (Antaumuksella Urheilua Tavoitteellista Seikkailua Himoa Hikeä) on pyhitetty vain liikunnalle.

Askartelua käsittelevään blogiini aion tehdä enemmän työkuvia ja hiukan mainostaakin tekeleitäni. Siirtymävaiheessa on vielä pientä ongelmaa domainini kanssa, kun Viestintävirasto ulkoisti domainien välityksen ja valvonnan. Mutta olen perustanut facebookiin Jaavin kortit, johon sain myös kaupan. Kaupaa vielä rakentelen, mutta siellä on jo vähän pääsiäisaiheista myytävää esillä.  Jotka haluavat sinne kurkistaa niin tästäpä: facebook.com/jaavinkortit 


Palaan pian liikkuvaan asiaan ja Heiskan maraton ennakkotunnelmiin.

maanantai 6. helmikuuta 2017

EI OLE PALJON ÄIDILLE KERROTTAVAA...

...ekasta tämän vuoden 2017 kisasta. Mutta palataanpa ensin ajassa taaksepäin, kuten kunnon jännityssarjassa. Viimeksi jäi selvitettäväksi viime vuotiset harjoittelumäärät. Joten tässäpä ne:

Treeniä yhteensä 256 tuntia 44minuuttia, josta

Juoksua 236 tuntia 19 min.  = 2234,3km
Pyöräilyä                                      70,83km
Muita lajeja                              n. 20 tuntia
(jooga, kuntopiiri, kahvakuula... )

Kisoja oli yhteensä 8kpl: 1x 24h ultra
                                         1x 12h ultra
                                         2xmaraton
                                         1x 1/2 maraton
                                         1x10km
                                         1x polkujuoksu n. 14km
                                         1xtunnelijuoksu 4,8km
Vähäisiin harjoitusmääriin verrattuna täytyy ola tyytyväinen yhteen 4h alitukseen maratonilla ja tuohon 12h ultraan (108,562km)   syksyllä.

Loppuvuoden vähäisen harjoittelun, paljon syömisen, tosi paljon askartelemisen ja käsitöiden tekemisen jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni ja aloitin HARJOITTELUN.

Tammikuussa 2017 tulikin juoksukilometrejä n. 250km ja muuta liikuntaa 5,5h. Aloitin kahvakuulailun ja kuntopiirin lisäksi joogan, jota ehti olla pari kertaa tammikuun aikana. 

Koska viime vuotisesta APK-hallimaratonista ja juoksemastani puolikkaasta jäi niin hyvä maku, päätin tänä vuonna osallistua kokonaiseen maratoniin. Luulin (paino sanalla luulin ) tuon tammikuun hyvän alun tehneen minusta taas juoksijan.

Valmistautuminen meni totuttuun tapaan niin, että viiden yövuoron jälkeen huomasin tulleen perjantain (juoksu lauantaina) ja minä en ollut nukkunut, en tankannut enkä tarpeeksi juonut. Mutta into oli kova. Olin myös ajatellut maaratonia keräilyn kannalta. Josko joskus se sata täyteen...

Koska maraton alkoi vasta klo 13.00, jäi lauantaiaamuna hyvin aikaa valmisteluihin. Reilu annos kaurapuuroa ja tavarat kasaan. Sitten kahvia ja vielä paahtoleipä. Evääksi paahtoleipä, banaani ja urheilujuomaa. Vartin verran myöhässä Volvon nokka kohti Poria ja Karhuhallia.

Noin 1,5h myöhemmin ystävällinen vastaanotto Karhuhallin aulassa ja numerolappu+chippi matkaan.




Olivat järjestäneet pukuhuoneet alakertaan, kun kisan jälkeen on niiiin huono kulkea portaissa. Pukuhuoneessa tapasin Elinan, Ritvan ja Helin sekä pari uutta tuttavuutta. Vaihdoin urheilujuomalla valellut juoksuvaatteeni ylle ja levitin lievästi vihreän märän pyyhkeeni kuivamaan! Niin autosta lähtiessäni olin laittanut urheilujuomapulloni huolimattomasti kassiini ja se oli vuotanut kassin pohjille. Näillä mennään.

Hallin puolella tapasin lisää tuttuja mikä onkin näissä kisoissa myös mukavaa. Kohta meitä jo kiirehdittiin lähtöpaikalle.

Lähtöön valmistaudu!
     
Koska luulin olevani kunnossa päätin lyöttäytyä 4h jäniksen eli Arton matkaan. Kerroin hänelle, että aion roikkua ainakin 20km:ä mukana.


Tässä vielä jäniksen matkassa. Toinen pupuliineista otti juuri kuvanotto hetkellä ritolat ja meni menojaan kohti 3. sijaa.













En pysynyt edes sitä 20km:ä jäniksen mukana. Ekalla kerralla, kun otin juomaa kesti n. 200m:ä, että sain jäniksen kiinni. Sitten toisella kertaa se kesti jo kierroksen jne jne. Jänis meni menojaan ja minä en. Ilmeni kaikenlaista vaivaa: jalat pehmeni, vatsa pehmeni ja vauhti hidastui. Jos yritti juosta kovampaa vatsa ei kestänyt ja kuitenkin oli nälkä. Viimeisellä kympillä alkoi vielä selkälihakset krampata. Kun olisi pitänyt saada huohottaa, ei voinut, kun selkään sattui ja tuntui ettei saa yhtään happea. Mutta oli juoksussa positiivistakin: akilleksiin ei sattunut yhtään, ensimmäinen kymppi meni mukavasti, kun jaksoi heittää juttua muiden juoksijoiden kanssa. Niin ja ne radan vieressä läpsäytyksiä odottaneet pienet pojat pelipaidoissaan. Ja pääsin kuin pääsinkin maaliin. Aika 4:21.54, joten otsikon mukaisesti, ei äidille paljon kerrottavaa.

Taitaa silmissä hämärtää
  
Juoksun jälkeen jäin tietysti juttelemaan järjestäjien, maalin jo tulleiden juoksijoiden ja vielä kannustajienkin kanssa, joten kotiin paluu vähän myöhästyi. Sattuneesta syystä (vielä pyyhe ja osa vaatteista märkiä) ajelin kotiin saunaan ja suihkuun. 

Tuli suoritettua 35. maratonini ja kun tilastoihin lasketaan myös loppuun juostut ultrat niin silloin saan kasaan 47 maratonia, joten jatkuu...
 


 Askartelu:

Tämä askartelu osio on jäänyt nyt pahasti paitsioon, kun tuntuu ettei ehdi kirjoittaan tuota liikuntaosiookaan tarpeeksi usein. Olen tehnyt aika paljon kaikenlaista ja osa on lähtenyt maailmalle enkä ole kuvia muistanut ottaa. Kuten tänään lähti lasten villahousut kummitytön pojalle.

Tänään minulla oli päällä pipo ja huivi, jotka tein itselleni "välitöinä".

Pipa ja huivi palmikkokoristeilla

 


 





                             

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

PALJONKO ON...

...kilometrejä kertynyt, kyseli juoksukaveri ja kaimani jo perjantaina 30.12.2016. Jouduin toteamaan: "En ole vielä ynnännyt kilometrejä, koska ne ovat kahdella eri laitteella tallennettu." Käytin aiemmin Sport Tracks -ohjelmaa, mutta kun vaihdoin Garmin mallia kävi tallentaminen sen verran hankalaksi (kaksoistallennus), että käytin ihan käsitallennusta. Keväällä päätin kokeilla Suunnon juoksumittaria ja sen myötä Movescount -ohjelmaa. Alku vuosi on siis Sport Tracks´ssa ja huhtikuusta alkaen loppuvuosi Movescount´ssa. Ja näyttää vähän kestävän ennenkuin tilastot saadaan päiväntasalla.

Blogin kirjoittaminen on jäänyt, vaikka äitini A on useamman kerran sen perään kysellyt - innokas lukija kun on. Löysin tuossa luonnoksen lokakuun lopulta, jossa kerron viimeiseksi kisaksi jääneestä Kaarinan syysmaratonista. Pieni lainaus tarinan lopusta tähän:

Kaksi kierrosta pysyin 4h -jäniksen kyydissä, mutta kolmannen kierroksen alussa jäin juomapisteellä jälkeen enkä enää tavoittanut tuota vauhtia. Kaiken lisäksi jänis seuraajineen pääsi kuromaan rivakasti välimatkaa. Minulla ilmeni selviä vaikeuksia pitää enää tuota vauhtia yllä ja matkan edetessä "vauhtini" vaan hidastui. Ilmeisesti en ollut palautunut 4 viikon takaisesta 12h juoksusta ja se vauhtikestävyyshän on puuttunut jo kauan/aina....
Viimeisen kierroksen sain sitten jolkotella aika yksin. Edessä olleet kaikkosivat ja perässä tulevia en juurikaan nähnyt. Yksi nuori nainen kipitti ohitseni ja sain vain ihailla hänen kevyttä menoaan. Viimeisellä juomapaikalla kuulin takaani juoksuääniä ja ikäväksi yllätyksekseni siinähän minulle hymyili 4.15h -jänis. Pahus. "Vauhtini" oli tosiaan hidastunut. Manasimme siinä hetken yhdessä tuulta ja kylmää, kunnes tämänkin jänön selkä alkoi häipyä 50m, 100m jne päähän. Sinnittelin perässä ja laskeskelin,että luuseritulos oli tulossa, koska maratonaikani painuisi lähemmäksi 4:20. Matkaa maaliin oli enää reilu 3km:ä, joten pieni piristyminen tai rypistäminen tapahtui, koska viimeisessä mäessä tavoitin jäniksen ja painelin ohi. Maalissa olin aikaan 4:13:58. Huomasin vasta myöhemmin kotona, että olisin noinkin huonolla ajalla pokannut 3.sijan pokaalin ikäryhmässäni. Sinne jäi epäuskoisen pokaali.


Kaarinan syysmaraton

  
Onneksi tästä vuodesta on jotain positiivistakin muistelemista liikunnan saralta: tietysti se unelmamatkani Lontoon maraton. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain kuvitella saattaa. Matkanjärjestäjä Paula Vetikko hoiti homman kotiin ammattimaisesti, mutta ystävällisesti. Olin panostanut tähän matkaan kaikilla mahdollisilla tavoilla niin fyysisesti kuin taloudellisestikin. Saimme vielä lisäbonuksina viettää pikkuloman mieheni I:n kanssa.

Maalissa alle 4h!

Aarre






















Saan vielä tänä vuonna elää tuon reissun uudelleen, kun juoksuseurani puheenjohtaja lähtee samalle matkalle keväällä.

Toinen onnistuminen oli sitten syyskuussa Helsinki Ultra Runissa. Ilmeisesti tuo tavoitteellinen maratonharjoittelu keväällä kantoi vielä syyshedelmää, koska tuokseni 12h -juoksussa 108,562km oli yllätys juoksukavereillenikin. Olen saanut siitä onnitteluja vielä loppuvuodestakin. Ja itselle motivaatiota.

Jalka nousee - matalasti


Juoksuvuoteni oli kaiken kaikkiaan huomattavasti parempi kuin edellinen. Otin osaa monenlaisiin juoksuihin 10km:stä 24h ultrakisaan ja polkujuoksuunkin lähdin jälleen rämpimään. Kävin pikapyrähdyksellä rantatunnelissa ja sain maratontilastooni kaksi merkintää. Hammasta purren yritin kuntouttaa akilleksiani siinä kohtuullisesti onnistuenkin. Siinä hommassa kului Voltaren-geeliä, kylmää vettä, tennispalloa, foam rolleria, kinesioteippiä jne. Osallistuin oman seurani järjestämään Wihan kilometrit juoksutapahtumaan jälleen toimitsijana. Oli hienoa olla vuorostani auttamassa muita juoksijoita saavuttamaan unelmaansa. Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on tutustuminen uusiin ihmisiin. Nytkin olen paremmin tutustunut myös jo useita vuosia kisoissa tapaamiini ihmisiin ja aivan tuoreisiin ultraajiin. Pitkän matkan aikana ehtii vaihtaa muutaman sanan ja toisenkin - jos jaksaa.





Kokkola Ultra Run´ssa itseäni paremmassa seurassa: Jari Tomppo, Mari Toivonen ja minä.













Aloitin "uuden kauden" perinteisesti heti joulun jälkeen 26.12. Nyt on vielä juoksuohjelma ja -tavoitteet hieman mietinnässä. Taidan palata asiaan seuraavassa postauksessa, koska siitäkin saa paljon asiaa. Vuoden aloitin taas "Tipattomalla ja herkuttomalla tammikuulla".  Yksi päätavoite tulee olemaan Kokkola Ultra Run 20.-21.5.2017. 

Toisesta harrstuksestani askartelusta taidan tehdä ihan omankirjoituksen. 

Palataan...

torstai 6. lokakuuta 2016

PALAUTUMISESTA JA...

...uudelleen syntyneestä ultraajasta pari sanaa ja sitten eteenpäin. 
Aika taas vierähti HURia makustellessa, remonttia tehdessä ja uusia kujeita suunnitellessa.

Sen verran palataan vielä tuohon kisaan, jossa minusta mielestäni tuli jälleen ultrajuoksija. Minullahan oli jo voittajatunnelma, kun sain sen 101km ja sitten 105km täyteen. Lopputulosta täytyi sitten taas miettiä vähän pitempään ennenkuin se oikeesti kirkastui.

Juoksun jälkeen mietin miten saan tavarat ripeästi kasaan ja autoon. Entä miten kotimatka sujuisi 12 tunnin juoksun jälkeen? Olin  päässyt aika lähelle "apinan raivoa" tai ainakin viimeistä päälle yrittämistä kisan aikana, joak oli tavoitteenani. No, hetken haahuiltuani muiden juoksijoiden kanssa päädyin huoltopöydälleni ja kasasin tavarani hieman sikinsokin kasseihin. Kävellessäni sinne parkkipaikalle soitin miehelleni I:lle, joka heti onnitteli hyvästä juoksusta. Sain kertoa, ettei minulla olisi kotimatkalla mitään hätää, koska voin aivan hyvin ja kävely autoa noutamaan sujui hyvin. Oli mukavaa, että autot sai nyt kisan jälkeen ajaa huoltosuoralle pakkaamista varten. Tavarani pakattuani tarjosin parille juoksijalle kyydin uimahallille, jossa oli mahdollisuus suihkuun ja pieneen iltapalaan. Suihkutiloissa oli hauska kerrata juoksua ja suunnitella uusia kisoja muiden naisjuoksijoiden kanssa. Suihkun jälkeen söimme vielä hyvää sosekeittoa ja leipää palkintojenjakoa odotellessamme. Kotimatkalle pääsin n. klo 22.20. Minulla olikin juttu- tai oikeastaan kuunteluseuraa Hämeenlinnaan saakka, kun toinen noista uimahallille tuomistani miehistä tuli kyydissäni Hämeenlinnaan. Hieman ennen klo 01 olin jo omassa sängyssä. Harvinaisen hyvin sain nukuttua eikä "levottomat" jalat vaivanneet kuten aika usein käy pitkän juoksun jälkeen.





Jäljet
Aamulla olin iloisesti yllättynyt, kun jalat eivät olleet juurikaan kipeät. Oikeassa jalassa oli mielenkiintoiset punaiset jäljet. Tuohon alas pystyyn on aiemminkin tullut punoitusta. Johtuu ilmeisesti jänteen rasituksesta. Polvi oli erikoinen, koska mikään ei ollut siihen hangannut. Myös vasemmassa polvessa oli jälki, mutta pienempi kuin tämä. Mutta kaiken kaikkiaan selvisin vähillä seuraamuksilla. Portaiden laskeutuminen oli sunnuntain hidasta, mutta remonttihommia pystyin tekemään. Kun remonttihommat jatkuivat vielä seuraavalla viikolla, tuli kyykittyä ja kiipeiltyä jakkaralla kuntouttavasti. Mikä ihmeellistä akilles ei ollut yhtään kipeä ja tenniskyynärpääkin oli "parantunut" juostessa. 

Tutkittuani tilastoja olin entistä tyytyväisempi tulokseeni. Mieltäni lämmitti mieheni I:n sanoessa: "Olen ylpeä sinusta". Juoksuseurani puheenjohtaja Pjh sanoi kokouksessa, ettei olisi uskonut minun pystyvän tuohon suoritukseen, joka hänen mielestään oli hyvä. 

Olin päättänyt pitää reilusti viikon juoksutaukoa, jos malttaisin ja kyllähän siinä remontissa oli vielä tekemistä joka päivälle töiden ohessa. Vasta la 24.10 tein mieheni I:n kanssa 7km:n lenkin ja se sujuikin ihan kevyesti kurkun karheudesta huolimatta. Maanantaina olinkin sitten jo räkätaudissa. Siten tuli toinenkin lepoviikko, vaikka kävinkin töissä ja tein edelleen remonttia. Pe 30.09 piti käydä yskästä huolimatta koejuoksemassa 5km:n lenkki, koska olin ilmoittautunut Rantatunnelijuoksuun, joka juostiin lauantaina 1.10. Kyseessähän oli "once in a lifetime"-juoksu. Tampereen rantatunneli avattaisiin liikenteelle marraskuun puolivälissä ja nyt Tampere -päivänä oli ainutkertainen tilaisuus juosta tunneli päästä  päähän ja takaisin.

Lähtöpaikka Onkiniemessä


Paikalla oli tasan 200 juoksijaa ja mukana oli muutamia hyviä sprinttereitä. Reitin pituus oli ilmoitettu 5,5km pitkäksi, mutta sitä oli jouduttu lyhentämään Lapinniemen päästä suuren yleisömäärän vuoksi. Juoksimme siis Onkiniemen päästä tunneliin ja Lapinniemen päässä emme poistuneet tunnelista vaan käännyimme tunnelin sisällä takaisin. Matka oli 4,8km.












Maalissa


Onneksi päätin juuri edellä, että olen ultrajuoksija, koska sprintteri EN ole. Tulihan tunneli nähtyä ja siellä hölkättyä. Flunssan jälkitila vaikeutti juoksemista ja pidensi varmaan köhääkin (edelleen yskittää), mutta eipä sinne tunneliin enää pääse luvalla juoksemaan tämän jälkeen. Tämähän oli mun toinen tunnelijuoksuni, koska eka oli 4.10.2008 5 tunnelin maraton Lohjalla.

Viimeaikaisten onnistumisien ja myönteisen työvuorolistan johdosta olen suunnitellut syksyn lopuksi seuraavaa:

la 15.10 Wihan kilometrit - huoltoon
la 22.10 Kaarinan syysmaraton -juoksemaan maraton
la 29.10 Pihtisalmen Retro, Pälkäne - juoksemaan 9,5km

Toivottavasti pysyn terveenä ja pääsen lopettelemaan kauden juoksun merkeissä. Yritän saada seuraavaan blogiin vähän kätten töitäkin ja myöhemmin ensi kauden suunnitelmia.






 

torstai 22. syyskuuta 2016

HELSINKI ULTRA RUN MENI...

...aikas nappiin. Seuraavassa vihdoin positiivista tekstiä, koska olen palannut ultrajuoksijaksi.

La 17.9 herätys hieman ennen klo 5:00, kun en malttanut enää nukkua. Mieheni I oli menossa aamuvuoroon ja oli keittänyt jo aamupuuron. Minulla on tapana syödä kaurapuuroa aamiaiseksi ennen ultria. Lisäksi omenatuoremehua ja tietysti kahvia mukillinen. Kahvi auttaa tyhjennyksessä ennen kisaa. Evääksi paahdoin kaksi täysjyväpaahtoleipää, joiden väliin laitoin juustoa. Samanlaisen kaksoisleivän tein kisaa varten ja leikkasin sen neljään osaan.  (Leipä tosin jäi kisassa syömättä). Aamulla päätin, etten istu autossa juoksuvaatteet päällä, vaan vaihdan vaatteet vasta paikan päällä. Ainoastaan rintaliivit ja kompressiosukat puin valmiiksi. Tein myös voitelut valmiiksi jo kotona, koska tuppaan ne unohtamaan vaatteita vaihtaessani. Pakkasin kylmälaukun ja muut eväät niin käytännölliseen Ikea-kassiin. Hieman yli klo 6:00 suuntasin Volvon nokan kohti Malmia.

Yhden tyhjennystauon pidin Linnatuulessa. Siinä ajellessani kohti Helsinkiä hienossa säässä mietin, että tänään sitä saa juosta koko päivän sydämensä kyllyydestä. En ollut viikolla juossut kuin pari 5 km:n lenkkiä, joten mieli teki jo tosi toimiin. Navigaattorin estämättä osasin Ala-Malmin liikuntapuistoon. Ajelin huoltoalueen laidalle niin pitkälle kuin pääsin ja ryhdyin tyhjentämään tavaroitani. Siinä oli järjestäjien "päällikkö" Juha paikalla ja kun kyselin huoltopöydälleni paikkaa, hän alkoi heti kantamaan tavaroitani sopivaan paikkaan. Minä sain sitten ajaa auton rauhassa läheiselle sorakentälle, joka toistaiseksi oli pysäköintipaikkana (epävirallisena).

Seuraavaksi oli huoltopöydän pystytys, numerolapun ja chipin nouto. Kaikki juoksijat saivat heijastinliivin ilmoittautuessaan. 



Kävin vaihtamassa vaatteet pukuhuoneessa ja ehdin vielä hyvin järjestelemään huoltopöytäni mieleisekseni.

Hieman ennen klo 9:00 oli vielä info, jossa annettiin viimeiset ohjeet ja vinkit juoksijoille. Kokoonnuimme lähtöpaikalle odottamaan torven törähdystä.

Ennen lähtöä infoa Kuva: Juhani Meskanen









Lähtö on tapahtunut









Kuten tavallista lähdin lujaa liikkeelle. Vauhti pysytteli sitkeästi alle 6min/km, mutta kun en viitsinyt jarrutellakaan päätin, että näin mennään, niin kauan kuin voimia riittää. Kierros oli hieman vajaa 2km:ä, joka oli huollon suhteen hyvä. Päätin juoda joka kierroksella, että nesteytys onnistuisi. Olin lähtenyt lyhyt hihaisella juoksupaidalla liikkeelle hieman viileästä aamusta (+8) huolimatta, mutta se osoittautui ihan oikeaksi ratkaisuksi, koska tarkenin hyvin ja hikoilin. Juoksin 6 kierrosta eli vajaa 12km juomalla urheilujuomaa ja vettä vuorotellen. Sitten aloitin geelin+ vettä, seuraavalla kierroksella suolatabletti+vesi ja kolmas kierros urheilujuomaa. Näin sain otettua 3 geeliä ja sitten vaihdoin geelit mustikkamehuun. Kun tuli nälän tunne otin mansikkakiisseliä. Tuon n.12km:ä juoksin koko ajan ja sen jälkeen kävelin huoltosuoran, että pystyin juomaan ja syömään rauhassa. Mikään ei ole kamalampaa, kuin saada ruokaa tai juomaa väärään kurkkuun juoksun aikana.

Kierrokset kertyivät nopeasti, mutta minulle tyypillisesti ensimmäinen väsy iski jo 30km:n jälkeen. Tuntui, etteivät ne kierrokset sittenkään lisäänny. Puolilta päivin pidin lounashetken ja nautin sen ekan mansikkakiisselin. Olin kuitenkin koko ajan liikkeellä ja söin kävellessä. Energia auttoi jaksamaan ja piristyin taas. Uudet 6h juoksijat alkoivat tulla paikalle jo heti klo 13 jälkeen, joten ohjelmaa riitti tuttuja moikatessa.

Huollossa säpinää Kuva: Antero Oikkonen


Siinä 6h täyttyessä päätin käydä kerran wc:ssä. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut sellainen aaltoileva pissahädän tunne, joten päätin hetken istua. Ennen kierroksen täyttymistä oli kolme bajamajaa, joten sinne. Ilmeisesti nesteytys oli aika onnistunutta, kun sain reilusti tyhjentää nestettä ja vain nestettä. Tämänkin olen aiemmin todennut hyväksi, että vaikka pystyisi pidättelemään niin tyhjennys helpottaa oloa huomattavasti, vaikkei varsinaisesti pakottavaa tarvetta olisikaan.


Vauhtia? Kuva: Antero Oikkonen


Hieman keventyneenä jatkoin matkaa. Minulla näyttää nämä ultrat sujuvan aina hieman saman kaavan mukaan: alku liian lujaa, väsy, "tää saa olla viimeinen ultrani", "miksi mikään ei maistu" ja sitten kuitenkin NOUSU. Kun vauhti hidastuu, alkaa juoksu taas tuntua helpommalta. Niin tässä kisassakin. Jotensakin, kun 70km tuli täyteen alkoi uusi innostus. Ehkä uusilla juoksijoilla, joista monet olivat tuttuja, oli osuutta asiaan. Aloin laskeskelemaan pikku hiljaa, että se oma ennätys yli 101km:ä täyttyisi. Siinä juostessa (ja jo vähän aiemminkin) olin haaveillut, että olisi hienoa juosta ainakin tuon numerolapun 105km:ä.

Mieheni I lähetti Facebookin kautta terveisiä, että uusi enkka varmana tulisi. Niin kisan aikana juoksijoille sai lähettää viestejä, joita selostajat kiitettävästi lukivat. Muutenkin oli aina ilo ylittää kierrosviiva, kun sai tietää monesko oli ja paljonko oli juossut. Suunnon juoksukelloni näytti ihan mättäitä. joten turvauduin järjestäjien näyttötauluun. Yhdessä vaiheessa tein nopean laskutoimituksen, että 7 kierrosta ja reilusti yli oman ennätyksen. Silloin kierrokset alkoivatkin luistaa. Sain vielä vetoapua yhdeltä kanssakilpailija Mikolta ja vedimme tasatahtia kolme kierrosta, kunnes huoltotauot erottivat meidät.

Kiva juosta porukassa

Kello 17:00 jälkeen olin vaihtanut päälleni ohuen pitkähihaisen juoksupaidan, koska ilma alkoi taas viiletä. Viimeiset kolme tuntia juoksin taas oikeastaan hunajan avulla. Ei vain mikään oikein maistu, mutta teelusikallinen hunajaa päälle vettä, sitruunajääteetä tai vissyä ja matka jatkuu.


Oli tiedossa, että klo 20:30 siirtyisimme juoksemaan lyhyemmälle reilun 400metrin ratakierrokselle, että loppumatka olisi helpompi mitata. Lähdin viimeiselle pitkälle kierrokselle hieman ennen tuota määräaikaa ja olin saanut kasaan 52 kierrosta. Illan pimetessä siirryimme lyhyelle radalle ja otimme loppukirin.


Viimeiset kierrokset


Lyhyellä radalla tunnelma tiivistyi ja kaikki juoksivat kuin viimeistä, niin viimeistä minuuttia. Meitä oli juoksussa mukana kolme Jaanaa ja teimme vielä Jaana-junan siinä viime kierroksilla. Se olikin nopea kierros, kun vetäjänä oli 6h kisan pronssi-Jaana. Torvi törähti tasan klo 21:00, jolloin kaikki pysähtyivät,  irroitimme chipit nilkoistamme ja jätimme ne mittausta varten radalle. Olin saanut lyhyitä kierroksia 7 ja vielä reilu puoli kierrosta päälle.

Tulos 108,562km!
Kokonaiskisan 11. ja naisten 6. 
Onnellinen uudesti syntynyt ultraaja.

Palataan kisan jälkeisiin tunnelmiin seuraavassa blogissa, koska siitäkin tuntuu syntyvän paljon tekstiä.






perjantai 16. syyskuuta 2016

KUN TAAS ON AIKA....

... valmistautua tulevaan. Nimesin siis tuon HUR:n eli Helsinki Ultra Runin syksyn "päätavoitteeksi". Eihän tässä paljon muita tavoitteitta ole ollutkaan. Muutamaan kisaan olen yrittänyt päästä, mutta tuo Hämeen hölkkä siis peruttiin ja muuten on viikonloppuvapaita ollut niukasti.

Tämä viimeinen viikko on sitten vaan lasketeltu kohti tuota 12 tunnin juoksukisaa. Piti kertoa valmistautumisviikosta hieman aiemmin eli miten sitä suunnittelin ja miten meni. Vasta tänään perjantaina tulee infoa MITEN viikko meni. Kuten jo varmaan arvaatte ihan ei mennyt kuten Strömsöössä. Meillä nimittäin alkoi yllättäen ikkunaremontti torstaina. Kun palasin tiistaina illalla Nakkilasta ystäväni H:n luota viettämästä laatuaikaa, niin mieheni I kertoi, että "ikkunaremontti alkaa meillä torstaina". Siten meni 3 päivää ensin siirrellen huonekaluja, irrotellen verhoja yms. Ja sitten taas toisin päin. Ei ollut ihan optimi valmistautuminen, kun tuli oltua liikaa jalkojen päällä, tikkailla, kyykyssä jne. No, kuten aina - näillä mennään.


Askartelu-liikunta-kirjastohuone  



Pientä tankkausta suoritin ti-to välillä. Totuttuun tapaan pastaa ja vähän enemmän vaaleaa leipää ja yleensäkin hiilareita. Keskiviikkona käytiin rentoutumassa elokuvissa ja huonoja hiilareita karkin muodossa tuli nautittua. Torstaina oltiin ensin ikkunatonta asuntoa karussa kaupungilla ja pizzalla. Ilta menikin uusien ikkunoiden pesussa ja verhojen ripustamisessa. Sama touhu jatkui vielä perjantaina aamusta.

Oikeaa tankkausruokaa
 
Viimein iltapäivällä pääsin ostamaan juoksuevästä ja keräämään tarvittavat tavarat.



Omat eväät

Muut tavarat



Suunnitelma on siis tämä: 
-herätys klo 05:00
-aamupuuro, pukeutuminen, kylmälaukun pakkaus + tavarat autoon 
-ajo Ala-Malmille n. 1h 50 min.

Kohteessa tavaroiden purku huoltoalueelle. Autolle pitää hakea parkkipaikka. Kävely kisapaikalle parkkipaikalta. Numerolapun ja chipin nouto. Oman huoltopöydän valmistaminen. Kisavarusteiden viimeistely. Lähtöviivalle.

Tavoite:
Koska 12h ennätykseni on vaivaiset 100,686km yritän sitä tietysti parantaa. Huomioon pitää ottaa kunto ja jalka, joten kaikki mitä menee yli 101km on positiivista. 

Haastavaa:
Aion yrittää "apinan raivoa" tuloksen saavuttamiseksi, mutta haaste on kotimatka, joka pitäisi vielä jaksaa ajella yöllä. Onneksi olen hyvä palautumaan ja kisan aiheuttama euforia ja adrenaliiniryöppy riittää ehkä vielä seuraavallekin vuorokaudelle.

Jos joku haluaa kisaa seurata niin jäjestäjät on antaneet linkin  on line seurantaan:
 http://www.championchip.ee/en/live/340 , josta pitäisi meitä 12h tunnin nylkkyjä voida seurata.

Lisätietoa löytyy sivulta http://helsinkiultrarun.fi/ 

Minun kilpailunumeroni on 105!

Ja hei siellä... saa pitää peukkuja pystyssä ja vaikka vähän huutaakin kannustukseksi. Kisaraporttia seuraa.