tiistai 16. toukokuuta 2017

LOMAILUA JA TANKKAUSTA...

...aloitettu. Päätin aiemmin panostaa tämän vuotiseen Kokkola Ultra Runiin (KUR) pitämällä edeltävän viikon lomaa. Viime vuosina ja varsinkin viime vuonna tuli vaikeuksia, kun en ollut riittävästi levännyt ennen juoksua. Lepo, tankkaus ja riittävästi ulkoilua ennen tällaista 24h juoksua on ihan perusjuttuja, jos aikoo jaksaa.

Riittävästi ulkoilua 
Ultrajuoksija ja -valmentaja Seppo Leinonen on lanseerannut tämän "lentävän" lauseen ja opin. Ultrajuoksu ei hänen mielestään vaadi muuta kuin riittävästi ulkoilua. Ja ehkä vähän päätä ja kestävän vatsan. Aina sitä alkaa ennen kisaa miettimään, että onko sitä ulkoilua tullut riittävästi. Niinpä minäkin tässä päivänä muutamana (tai oliko yö) vertasin entisiin vuosiin. Lopputulos oli, että suurinpiirtein samoilla mennään eikä sitä ulkoilua taaskaan ole ollut riittävästi. Mutta voin lohduttautua sillä, että ensi viikonloppuna tulee riittävästi ulkoilua ainakin yhden viikonlopun aikana ja toivottavasti sillä pääsen tavoiteeseeni.

Tankkaus
Perinteisesti, jos olen tankannut, aloitan sen kisaviikon tiistaina ja jatkan perjantaihin. Viime aikoina olen tuon tankkauksen usein unohtanut ja niin meinasi käydä nytkin. Maanantaina vielä ajattelin, että tiistaiaamuna puuroa jne. Tiistaina (siis tänään) keitinkin kaurapuuroa ja join kahvit suklaakaurakeksin kera. Miten se aika näin lomalla vierähtikään ja vasta hieman ennen klo 13 huomasin, etten ole syönyt juonut mitään muuta! 

Tankkausta
Onneksi olin eilen ostanut tankkausta varten, vaikka mitä. Riisipiirakat mikroon ja kyytipojaksi hedelmäsmoothie. Näiden oikeaoppisuudesta en niin tiedä, mutta ovat hiilihydraattipitoisia. Samalla vielä testaan noita smoothieita. Olen niitä jo juostessa kokeillut ja nyt vielä testaan miten vatsa regoi syödessä niihin. Niillä kun saattaa olla laksatiivinen vaikutus.





Tuttua maltoa
Välipalaa tehdessäni tein myös kannullisen urheilujuomaa, jossa on Maxim -urheilujuomaa ja maltodekstriiniä. Olen jo pitkään käyttänyt tankkaukseen maltodekstriiniä, koska silloin ei tarvitse syödä niin paljoa saadakseen riittävästi hiilihydraatteja varastoon. Täten ei ole myöskään niin täysi ja ylensyönyt olo lähtöviivalla.

Keskiviikkona ja torstaina syön pasta- tai riisiruokaa eli tällä viikolla pastaa. Lisäksi leipää ja hedelmiä yms. Perjantaina minulla on matkustuspäivä, joten pyrin syömään jotain kotona ennen matkaa. Illalla yritän löytää Kokkolasta jotain sopivaa syötävää.

Lepo
Perinteisesti tein tänään puutarhatöitä. Mieheni I nauroikin, että perinteistä pitää pitää kiinni ja riehua itsensä "huonoksi" pihatöissä. Aiempina vuosina olen vähän liikaa kyykkinyt, kiipeillyt, kantanut, repinyt jne. ja sitten on ollut lihakset ja selkäkipeinä. Tänään tein vain vähän hommia, kiitos kylmän kevään ei rikkaruohotkaan ole vielä innostuneet. Näin lomalla saa ainakin hyvät yöunet, joten lauantaina pitäisi olla helpompi valvoa, kuin esim. 4 yövuoron jälkeen.
Olen myös vähentänyt juoksua näin viimeisellä viikolla - entisestään. Maanantaina juoksin vain vajaan 8km:ä. Keskiviikkona aion juosta myös pienen lenkin sekä torstaina ennen hierontaa pienen lenkin.

Minun perinteisiini kuuluu myös "viimeinen voitelu" eli hieronta pari päivää ennen kisaa. Olemme keskustelleet hierojani K:n kanssa mikä olisi paras ajankohta viimeiselle hieronnalle. Hän kertoi, että se on hyvin yksilöllistä. Joillekin sopii juuri ennen kisaa ja toiset taas ottavat jo monta päivää ennen. Minulle on sopinut tämä päivää paria ennen tapa.

Olen aloittanut pyykinpesun ja siinä samalla tavaroiden keräyksen. Lempivaatteet pestään ja laitetaan valmiiksi, niin sitten ei loppuviikosta tule kiire. Maanantaina kävin jo hankkimassa energiageelejä ja muuta syötävää. Nyt pitää miettiä mitä hankin paikan päältä ja koska.

Lähden siis jo perjantaina iltapäivällä junalla Kokkolaan ja yövyn hotellissa. Perjantaina voi jo käydä hakemassa juoksunumeron yms. Samalla pääsee kivasti jo kisatunnelmaan. Hotellissa yöpymisessä on se hyväpuoli, että aamulla saa kunnon aamiaisen ja sen voi syödä myöhemmin kuin kotoa lähtiessä. Vielä täytyy miettiä miten toimin, kun osan energialähteistä (smoothiet, mustikkakeitot,kiisselit yms.) pitäisi hankkia vasta paikan päältä. Niitä ei kannata Tampereelta lähteä "raahaamaan" ja viileänä ne maituvatkin paremmin. Luultavasti käyn vielä lauantaiaamuna kaupassa ja "raahaan" kaikki tavarat sitten kerralla urheilutalolle. Tätä pitää vielä vähän viilata. Ja sateen sattuessa... ja paluujunaan pitää ehtiä...ja  ja ja ....
 





torstai 4. toukokuuta 2017

JÄRVENKIERTO JAAVIN TAPAAN JA...

...toistaiseksi viimeinen satasen viikko. Viimeinkin olen saanut vähän mittaa päiväjuoksuihin ja olen löytänyt "rypästelyn" uudelleen. Olen tuossa tuskaillut, kun en saa riittävästi kilometrejä kasaan viikon aikana ja sitten muistin "rypästelyn". Viikko 17 alkoi taas maanantaisella vapaapäivällä. Tiistaina juoksin vain 8km yövuorojen välissä, joten tuumin, että loppuviikolle jää paljon kilometrejä kerättäväksi. Muotoutui suunnitelma to-pe rypästelystä. Ja lisää viikonloppuna, jos ei tuo riitä - niinkuin ei riittänytkään.

Torstaista tuli hyötyliikunta- vai pitäisikö sanoa hyötyjuoksupäivä. Kun minulla ei ollut autoa käytössä ja kirjojen laina-aika oli menossa umpeen, päätin lähteä juosten kirjastoon. Kirjat reppuun, juoksuvaatteet päälle ja menoksi. Atalasta Kaukajärvelle tulee tietä myöden (vaihtoehtoreitti ulkoilureittejä pitkin on lyhyempi)n. 7km. Ilma oli aurinkoinen, mutta kylmä tuuli kävi. Juoksu maistui ja kun kello olikin vasta vähän, päätin kotiin palatessa laittaa asiakkaan tilauksen pakettiin ja lähteä vielä postiin. Kuivaa vaatetta alle, paketti reppuun ja menoksi. Menomatka 3,40km ja paluu 2,95km. Hyötyliikuntaa reilun 20km:n edestä ja lisäksi mieheni I:n mieli hyväksi, kun toin postireissulta simantekoaineet mukanani.

Perjantaiksi suunnittelin järvenkierron Jaavin tapaan eli juoksisin äitini A:n luokse Pyhäjärven eteläpuolen kiertäen. Yleensä, kun juoksen äiti A:lle, juoksen Atalasta Kaupin kautta Näsijärven rantaa Särkänniemen ohi ja "Rantatietä" kohteeseen (17-18km). Kunnon pitkä lenkki tulee kuitenkin Pyhäjärvenkierrosta. Edellisestä järvenkierrosta onkin kulunut jo aikaa ja jouduin katsomaan Google Mapsista paljonko kilometrejä tulisi. Olin laiska enkä viitsinyt hakea tietoa muistiinpanoista tai täältä blogista. Sain arvioksi 28km. Jouduin ottamaan taas oikein repun, koska piti saada vaihtovaatteet mukaan, sillä paluumatkan tekisin nyssellä. Reppuun siis vaihtovaatteet, kaksi juomapulloa, 2kpl geelejä, matkakortti, avaimet, kännykkä ja vähän rahaa (jos jotain ongelmaa matkalla kohtaisin). Suunnittelin lähtöä klo 12 ja 12min yli lähdin matkaan.

Olin suunnitellut reitin, kuten ennen Varalan Maratoonareiden kanssa se sunnuntaisin juostiin. Atalasta lähdin kohti Linnainmaan Prismaa ja sieltä paloaseman (Aitolahdentietä) ohi Ristinarkun kautta Messukylään. Messukylässä juoksin tylsästi ihan Messukyläntietä kunnes laskin alas Iidesrantaan. Tämä pätkä on aina ollut ihan kivaa juosta. Viinikan "liikenneympyrän" (kuten me vanhat tamperelaiset sanomme) kohdilta lähdin juoksemaan Lempääläntien suuntaisesti. Puolessa välissä tätä tuttua reittiä huomasin, että olisi ollut paljon antoisampaa pyyhkäistä "ympyrän" läpi kohti Hatanpään valtatietä, niin olisin päässyt Arboretumin mukaville poluille. No, se oli jo myöhäistä, kun en viitsinyt tehdä muutaman km:n paluuta. Tämä pätkä Lahdenperälle olikin tylsää. Rantaperkiöltä pääsinkin sitten jo metsään ja Härmälän kautta kohti Pirkkalaa. Suunnitelma oli tehdä tämä pitkis ultraharjoitteluna eli ottaa mukaan kävelypätkiä. Koska alkumatkasta oli paljon liikennevaloja, niin en sitten kävellyt, kuin ne hetket jolloin kaivoin repusta juomapullon ja join. Pirkkalan "läpi juoksu" tuntuikin pidemmältä kuin muistin. Härmälässä olin seurannut pyöräilyreittiä, mutta jossain vaiheessa hukkasin merkit ja jatkoin tutusti Naistenmatkantien viertä. Yhdessä kohtaa (Turrin kohdilla) oli kaivettava kännykkä ja kartta esille,kun tuntui etten ikinä tulisi Rajasalmen sillalle. Tarkastus kertoi, että matkaa oli n. 2km. Rajasalmen sillan ylityksen (kevyenliikenteenväylä menee kaksi kertaa alikin) jälkeen pääsin ihan Pyhäjärven rantaan, josta oli kyllä tehtävä pieni koukkaus alikulun kautta Nokiantielle ja taas vähän matkan päästä alikulun kautta takaisin rantaan Villilän saaren kohdilta. Villilänniemessä reitti kulki ihanien (kalliiden) rivitalojen ohi. Odotin Raholan vedenpuhdistamoa (tamperelaisittain paskavatkaamoa) ja odotin ja odotin..Se olikin yllättävän kaukana. Ja se Simolankatu jatkuu ja jatkuu... Juoksumittari näytti jo yli 30km:ä eli arvioni oli hieman pielessä. Hutikonpolku olisi hieman lyhentänyt matkaa, mutta sitkeästi painelin ohi Pispan palvelutalon ja parin mutkan takaa vihdoin näkyi äitini A:n talo.

 
Jaavin järvenkierto reitti





Tilastot

Matkaa kertyi siis 31,39km. Olin kyllä aika väsynyt, kun pääsin äitini A:n hoiviin. Edelleen palautuminen sujuu hyvin ja nopeasti. Suihkun ja keiton jälkeen olin taas ihan kunnossa. Tosin illalla uni maittoi ja kasvoja kuumotti päivällä saatu aurinko. Pienenä yksityiskohtana huomasin kartasta, että Jaavin järvenkierrosta  muodostuu makuullaan oleva "J". Se siitä palautumisesta.

Saadakseni sen viimeisen satasen viikon ennen Kokkolaa täyteen piti minun vielä juosta n. 30km la-su. Lauantaina juoksin palauttavan hitaan Niihamanlenkin reilu 12km. Sunnuntaina, kun satoi lunta, juoksin vajaan 15km juoksumatolla snookerin MM-kisoja seuraten. Viikon saldo 100,9km.

Lähestyminen Kokkolan Ultra Runille alkaa sitten seuraavasti: viikolla 18 juoksen n. 70km, viikolla 19 n. 50km ja viikko 20 onkin lomaviikko ja lenkit tosi kevyitä huvituksen ja tuntemusten mukaan. Muutama seuraava blogi kertookin sitten taas valmistautumisesta, menttaaliharjoituksista, vetkuttelusta ja edestaas veivaamisesta. Tällä hetkellä avoimia kysymyksiä ovat: huoltaja, hotelli, junan aikataulut ja muu aikataulutus, vaatetus, ravitsemus jne. Palataan näihin pähkäilyihin, mutta paljastetaan vihdoin TAVOITE:

1. Oma uusi ennätys 17x,xxxkm
2. kohta 1. onnistuessaan tarkoittaa uutta SE:tä N55 sarjassa

Palataan tähän pähkäilyyn - kohta.
 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

TIERGARTEN, TILASTOJA JA TOIVEITA...

... jotka nostattavat motivaatiota. Kävimme pienellä lomamatkalla Berliinissä 1.-4.4. Samaan aikaan siellä juostiin Berlin Half Marathon, johon olimme suunnitelleet osallistuvamme. Toisin kävi, kun viivyttelin ilmoittautumisen kanssa ja kaikki paikat olivat jo menneet.

Emme kisaa sitten juurikaan kaupungissa huomanneet. Hotellissamme oli muutama juoksuun osallistuja, jotka saapuivat aamiaiselle juoksuvaatteet ja numerolaput valmiina (?) Tosin lähtöön oli vielä useita tunteja aikaa. No, kukin tavallaan. Itse vietimme päivän sen verran kaukana juoksureitistä, että vain aamulla matkalla metroon, näimme muutamia katuja suljettavan. Lisäksi iltapäivällä näin yhden juoksijan mitali kaulassaan ilmeisesti palaavan kisasta.

Matkan aikana pääsin maanantaina ja tiistaina juoksemaan Berliinin laajimpaan puistoon Groẞer Tiergarteniin. Puisto on pinta-alaltaan 210ha , 3km pitkä itä-länsi -suuntaan ja 1km pohjois-etelä -suuntaan.


Mukavaa polkua edessä...






...samoin takana








Puistosta löytyi erilaisia alustoja ja erilaisia "reittejä". Koska puistossa oli järvi ja pieniä puroja ja jokia, niiden yli meni erilaisia siltoja.


Leveämpää baanaa



Pieni kaarisilta

 Tiistaiaamuna toinen lenkki. 




 
Aluksi leveää...







...sitten kapeaa



Tiergatenissa oli aamuisin paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä pääväylillä, mutta pienemmillä poluilla sai juosta ihan yksikseen. Päätin etsiä vielä opaskirjoissa mainitun sillan, jossa on leijonapatsaat koristeina. Leijonapatsaat löytyivät, mutta silta oli poissa remontin vuoksi.




 
Vain leijonapatsaat







Viikon juoksuihin otin siis vauhtia Berliinistä ja kokonaistulos 90,36km. Siitä innostuneena yritin sitten seuraavalle viikolle (vk15) saada kerättyä kilometrejä. Yllättävien töiden vuoksi juoksin vain 63,88km+ pyöräilin 37 km. Olinkin jo vähän alamaissa ja motivaatio meinasi hukkua, kun mietin etten millään viikolla saa juostua 100km:ä. Harrastin sitten vähän otsikossa mainitsemaani tilastojen tutkimista. Ilokseni huomasin, että olen tänä keväänä juossut joka kuukausi enemmän kuin viime vuonna.

                     2017                          2016
tammi           255km                       227km
helmi            232km                       195km
maalis           279km                       273km
huhti             218km                        182km    (vajaa kuukausi)

Vaikka harjoituskilometrit ovat aika samanlaiset antoi tämä tietoa uskoa tulevaan. Olin nimittäin luullut, että olen juossut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ainut huono puoli on, että olen harrastanut muuta liikuntaa n. 5h vähemmän tänä vuonna ja se on lähinnä lihaskuntoharjoittelua.

Tästä positiivisesta tilastosta johtuen sainkin sitten juostua ensimmäisen 100km:n viikkoni viikolla 16 eli viime viikolla. Hienoa oli, että tein sen viikolla, jolloin minulla oli 4 yövuoroa. Ihmeellisesti jaksoin yövuorojen välilläkin juosta ihan kelpo juoksuja. Viikonlopun vapailla tein rypästelyn 52km:n edestä. Tämä on toiveita herättävää....

Viikonloppu oli liikunnallista sekä kuntourheilun että penkkiurheilun kannalta. Tuli seurattua snookerin MM -kisoja ja jalkapalloa. Sunnuntaina elin viime keväistä Lontoon maratonia uudelleen katsellen maratonia tv:stä. Kyllä siinä vähän silmäkulma kostui heti, kun näytettiin Greenwich Parkin lähtöpaikaa. Maratonin aikana oli hienoa muistella juoksua ja ihmeen hyvin sitä reitin ja tunnelmat muistikin. Sanoin miehelleni I:lle, että toivottavasti en koskaan saa sellaista muistisairautta, että tämä elämäni kohokohta unohtuisi.


Muisto 2016











maanantai 27. maaliskuuta 2017

MIKÄHÄN SIINÄ ON, VAIKKA...

...kuinka treenaa niin kunto ei nouse? Juu, kävin juoksemassa vuoden toisen maratonini ja tuota mietiskelin juostessani. Mutta palataanpä vähän ajassa taaksepäin.

Viime viikkoina olen saanut juoksukilometrejä tasaisesti sen 70km/viikko. Juoksun lisäksi olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa. Yrityksistäni huolimatta aika ja voimat eivät ole riittäneet enempään. Syytän edelleen yövuoroputkia. Kuitenkin olen jaksanut esimerkiksi 3 yövuoron jälkeen juosta suhteellisen hyvin 25 km:n pitkän lenkin. Niinpä taas kuvittelin kuntoni kohentuneen sitten helmikuussa juostun maratonin.

Olin löytänyt omasta työvuorolistastani sopivan lauantain 25.3, jolloin minulla olisi yövuorojen jälkeen kaksi vapaata (pe ja la) ja sitten vasta sunnuntaina yövuoroon. Vielä kun löysin läheltä Tamperetta maratonin, joka juostaisiin Hämeenkyrössä, päätin ilmoittautua Heiskan maratonille. Tarkoitus oli "kerätä" maraton, juosta pitkä lenkki ja testata kunto.

Into oli kova, mutta huomasin taas torstaina, että kaikki suunnitelmallinen valmistautuminen oli jäänyt. Siis juominen, tankkaaminen yms. Mieheni I sitten lohdutti, että tämä on sinulle jo niin tuttua kauraa, että kamat kasaan ja menoksi. Niinhän siinä kävi, että perjantai-iltana etsiskelin osan tavaroista valmiiksi. Koska lähtö olisi vasta klo 11 ja matkaan menisi vain n.35min, niin aamustakin olisi aikaa.

Normaaliin maratonaamun tapaan söin puuron ja join tuoremehua. Lisäksi join vielä kahvia ja söin pienen leivän. Puin valmiiksi juoksuvaatteet päälle - takkia, lakkia ja hanskoja lukuunottamatta. Ne pukisin vasta paikan päällä. Hieman klo 10.00 jälkeen lähdin kohti Hämeenkyröä ja Heiskan kylätoimintakeskusta.

Kilpailukeskuksena toimi siis vanha Heiskan tila. Tilan rakennukset muodostavat ison sisäpihan, jonka kautta juoksijatkin joka kierroksella juoksevat.



Kilpailukansilia oikealla ja osa juoksureittiä





Hain kilpailunumeroni kilpailukansliasta ja sitten hilpaisin pihan poikki toiseen rakennukseen missä oli wc:t. Takaisin edelliseen rakennukseen, jossa oli naisten pukuhuone.


Naisten pukuhuone


Enpä ole aiemmin törmännyt näin tunnelmalliseen ja uunilla lämmitettävään pukuhuoneeseen. Lisäksi huone oli täynnä myytäviä puutöitä kuten puutelineitä ja nukkekoteja.

Lähtöä odotellessa.

Maratonin lähtö oli piha-alueen ulkopuolelta Heiskankujalta, jonne järjestäydyimme kuuntelemaan ohjeet. Kierroksen pituus oli n. 5,274km, joten maratoonarit kiersivät sen 8 kertaa. Muutamia tuttuja oli taas osallistujien joukossa. Lähtö tapahtui hieman varkain ja kuulin vain "Hep!". Taistelin hetken juoksumittarini kanssa ja niinhän ne kiireisimmät hilpaisivat matkaan. Koska kiersimme lähdössä tuon sisäpihan oli reitti hieman kapea eikä ohittamisesta tullut oikein mitään lätäköitä varoessa. Lähdimme aluksi Ahrolantien viertä ja tämä tie olikin puolet koko lenkistä. Alkumatkasta maasto oli hieman kumpuilevaa. Pari pientä mäen töyssyä ja pari loivaa nousua, kunnes tulimme n. 3km:n kohdille. Siinä käännyimme paluumatkalle ja juoksimme 12-tien viertä kevyenliikenteen väylällä, jossa aluksi oli helppoa myötälettä, joka sitten hieman nousi ennen kuin käännyimme pois Kylmänojantielle ja taas Heiskankujalle ja tilan pihan kautta jälleen Ahrolantielle. Neljä kierrosta eli reilu 20km meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vauhti alkoi hyytyä. Huoltopiste oli vain tuossa tilan pihassa ja tuntui, että 5km:n juomaväli oli ehkä hieman pitkä. Totuttuun tapaan minulle tuli nälkä ja geeli alkoi kiertämään vatsassa. Kuudes kierros oli kaikkein vaikein. Huotopisteellä otin banaanin palan ja urheilujuomaa, mutta kierroksen lopussa oli aina nälän tunne. Seitsemäs kierros vähän helpotti johtuen vauhdin hiipumisesta. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että taistelemme samaa vauhtia hiipivän miehen kanssa kisan viimeisestä sijasta. No, viimeisellä kierroksella, joka tuntui ihanalta, huomasin, että ainakin kaksi juoksijaa oli siellä meidän perässä. Tosiasiassa niitä oli useampikin, mutta sen huomasin vasta maalissa. Oli taas taisteluvoitto päästä maaliin. Jouduin vielä viime metreillä ottamaan loppukirin, kun kuulin askeleet selkäni takaa ja maalissa miehet kannustivat oman seuran jäsentä. Niin se nuori nainen (sarjan N40 kolmas) pääsi puolen metrin etumatkalla väsyneen vanhan naisen ohi. No, ihan hyvässä hengessä me siinä naureskeltiin juomaa ryystäessämme.

Juteltuani hetken huoltojoukon iäkkäämmän rouvan kanssa päätin lähteä hakemaan laukkuani ja kohti äitini A:n nimipäiviä. Pukuhuoneesta lähtiessäni piti käydä katsomassa tuloksia ja eksyin palkintojenjakoon. Muutama tuttu hyvä juoksija siellä näytti palkintoaan odottavan. Osa oli ollut kiireisiä, saaneet jo pokaalinsa ja poistuneet samantein. Lähtiessäni kuulin kuitenkin nimeni mainittavan ja niin vain kävi, että olin N50 sarjan toinen!


N50 II P
  
Niin ja olihan se kuntokin kohentunut. Aikani oli reilun minuutin parempi kuin helmikuussa APK-hallimaratonilla ; )


 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

UUDET TUULET...

...puhaltavat blogissani. Olen siirtänyt askarteluosuuden omaan blogiinsa "Jaavin kortit" jaavinkortit.blogspot.fi 
Tästä eteenpäin Autshh (Antaumuksella Urheilua Tavoitteellista Seikkailua Himoa Hikeä) on pyhitetty vain liikunnalle.

Askartelua käsittelevään blogiini aion tehdä enemmän työkuvia ja hiukan mainostaakin tekeleitäni. Siirtymävaiheessa on vielä pientä ongelmaa domainini kanssa, kun Viestintävirasto ulkoisti domainien välityksen ja valvonnan. Mutta olen perustanut facebookiin Jaavin kortit, johon sain myös kaupan. Kaupaa vielä rakentelen, mutta siellä on jo vähän pääsiäisaiheista myytävää esillä.  Jotka haluavat sinne kurkistaa niin tästäpä: facebook.com/jaavinkortit 


Palaan pian liikkuvaan asiaan ja Heiskan maraton ennakkotunnelmiin.

maanantai 6. helmikuuta 2017

EI OLE PALJON ÄIDILLE KERROTTAVAA...

...ekasta tämän vuoden 2017 kisasta. Mutta palataanpa ensin ajassa taaksepäin, kuten kunnon jännityssarjassa. Viimeksi jäi selvitettäväksi viime vuotiset harjoittelumäärät. Joten tässäpä ne:

Treeniä yhteensä 256 tuntia 44minuuttia, josta

Juoksua 236 tuntia 19 min.  = 2234,3km
Pyöräilyä                                      70,83km
Muita lajeja                              n. 20 tuntia
(jooga, kuntopiiri, kahvakuula... )

Kisoja oli yhteensä 8kpl: 1x 24h ultra
                                         1x 12h ultra
                                         2xmaraton
                                         1x 1/2 maraton
                                         1x10km
                                         1x polkujuoksu n. 14km
                                         1xtunnelijuoksu 4,8km
Vähäisiin harjoitusmääriin verrattuna täytyy ola tyytyväinen yhteen 4h alitukseen maratonilla ja tuohon 12h ultraan (108,562km)   syksyllä.

Loppuvuoden vähäisen harjoittelun, paljon syömisen, tosi paljon askartelemisen ja käsitöiden tekemisen jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni ja aloitin HARJOITTELUN.

Tammikuussa 2017 tulikin juoksukilometrejä n. 250km ja muuta liikuntaa 5,5h. Aloitin kahvakuulailun ja kuntopiirin lisäksi joogan, jota ehti olla pari kertaa tammikuun aikana. 

Koska viime vuotisesta APK-hallimaratonista ja juoksemastani puolikkaasta jäi niin hyvä maku, päätin tänä vuonna osallistua kokonaiseen maratoniin. Luulin (paino sanalla luulin ) tuon tammikuun hyvän alun tehneen minusta taas juoksijan.

Valmistautuminen meni totuttuun tapaan niin, että viiden yövuoron jälkeen huomasin tulleen perjantain (juoksu lauantaina) ja minä en ollut nukkunut, en tankannut enkä tarpeeksi juonut. Mutta into oli kova. Olin myös ajatellut maaratonia keräilyn kannalta. Josko joskus se sata täyteen...

Koska maraton alkoi vasta klo 13.00, jäi lauantaiaamuna hyvin aikaa valmisteluihin. Reilu annos kaurapuuroa ja tavarat kasaan. Sitten kahvia ja vielä paahtoleipä. Evääksi paahtoleipä, banaani ja urheilujuomaa. Vartin verran myöhässä Volvon nokka kohti Poria ja Karhuhallia.

Noin 1,5h myöhemmin ystävällinen vastaanotto Karhuhallin aulassa ja numerolappu+chippi matkaan.




Olivat järjestäneet pukuhuoneet alakertaan, kun kisan jälkeen on niiiin huono kulkea portaissa. Pukuhuoneessa tapasin Elinan, Ritvan ja Helin sekä pari uutta tuttavuutta. Vaihdoin urheilujuomalla valellut juoksuvaatteeni ylle ja levitin lievästi vihreän märän pyyhkeeni kuivamaan! Niin autosta lähtiessäni olin laittanut urheilujuomapulloni huolimattomasti kassiini ja se oli vuotanut kassin pohjille. Näillä mennään.

Hallin puolella tapasin lisää tuttuja mikä onkin näissä kisoissa myös mukavaa. Kohta meitä jo kiirehdittiin lähtöpaikalle.

Lähtöön valmistaudu!
     
Koska luulin olevani kunnossa päätin lyöttäytyä 4h jäniksen eli Arton matkaan. Kerroin hänelle, että aion roikkua ainakin 20km:ä mukana.


Tässä vielä jäniksen matkassa. Toinen pupuliineista otti juuri kuvanotto hetkellä ritolat ja meni menojaan kohti 3. sijaa.













En pysynyt edes sitä 20km:ä jäniksen mukana. Ekalla kerralla, kun otin juomaa kesti n. 200m:ä, että sain jäniksen kiinni. Sitten toisella kertaa se kesti jo kierroksen jne jne. Jänis meni menojaan ja minä en. Ilmeni kaikenlaista vaivaa: jalat pehmeni, vatsa pehmeni ja vauhti hidastui. Jos yritti juosta kovampaa vatsa ei kestänyt ja kuitenkin oli nälkä. Viimeisellä kympillä alkoi vielä selkälihakset krampata. Kun olisi pitänyt saada huohottaa, ei voinut, kun selkään sattui ja tuntui ettei saa yhtään happea. Mutta oli juoksussa positiivistakin: akilleksiin ei sattunut yhtään, ensimmäinen kymppi meni mukavasti, kun jaksoi heittää juttua muiden juoksijoiden kanssa. Niin ja ne radan vieressä läpsäytyksiä odottaneet pienet pojat pelipaidoissaan. Ja pääsin kuin pääsinkin maaliin. Aika 4:21.54, joten otsikon mukaisesti, ei äidille paljon kerrottavaa.

Taitaa silmissä hämärtää
  
Juoksun jälkeen jäin tietysti juttelemaan järjestäjien, maalin jo tulleiden juoksijoiden ja vielä kannustajienkin kanssa, joten kotiin paluu vähän myöhästyi. Sattuneesta syystä (vielä pyyhe ja osa vaatteista märkiä) ajelin kotiin saunaan ja suihkuun. 

Tuli suoritettua 35. maratonini ja kun tilastoihin lasketaan myös loppuun juostut ultrat niin silloin saan kasaan 47 maratonia, joten jatkuu...
 


 Askartelu:

Tämä askartelu osio on jäänyt nyt pahasti paitsioon, kun tuntuu ettei ehdi kirjoittaan tuota liikuntaosiookaan tarpeeksi usein. Olen tehnyt aika paljon kaikenlaista ja osa on lähtenyt maailmalle enkä ole kuvia muistanut ottaa. Kuten tänään lähti lasten villahousut kummitytön pojalle.

Tänään minulla oli päällä pipo ja huivi, jotka tein itselleni "välitöinä".

Pipa ja huivi palmikkokoristeilla

 


 





                             

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

PALJONKO ON...

...kilometrejä kertynyt, kyseli juoksukaveri ja kaimani jo perjantaina 30.12.2016. Jouduin toteamaan: "En ole vielä ynnännyt kilometrejä, koska ne ovat kahdella eri laitteella tallennettu." Käytin aiemmin Sport Tracks -ohjelmaa, mutta kun vaihdoin Garmin mallia kävi tallentaminen sen verran hankalaksi (kaksoistallennus), että käytin ihan käsitallennusta. Keväällä päätin kokeilla Suunnon juoksumittaria ja sen myötä Movescount -ohjelmaa. Alku vuosi on siis Sport Tracks´ssa ja huhtikuusta alkaen loppuvuosi Movescount´ssa. Ja näyttää vähän kestävän ennenkuin tilastot saadaan päiväntasalla.

Blogin kirjoittaminen on jäänyt, vaikka äitini A on useamman kerran sen perään kysellyt - innokas lukija kun on. Löysin tuossa luonnoksen lokakuun lopulta, jossa kerron viimeiseksi kisaksi jääneestä Kaarinan syysmaratonista. Pieni lainaus tarinan lopusta tähän:

Kaksi kierrosta pysyin 4h -jäniksen kyydissä, mutta kolmannen kierroksen alussa jäin juomapisteellä jälkeen enkä enää tavoittanut tuota vauhtia. Kaiken lisäksi jänis seuraajineen pääsi kuromaan rivakasti välimatkaa. Minulla ilmeni selviä vaikeuksia pitää enää tuota vauhtia yllä ja matkan edetessä "vauhtini" vaan hidastui. Ilmeisesti en ollut palautunut 4 viikon takaisesta 12h juoksusta ja se vauhtikestävyyshän on puuttunut jo kauan/aina....
Viimeisen kierroksen sain sitten jolkotella aika yksin. Edessä olleet kaikkosivat ja perässä tulevia en juurikaan nähnyt. Yksi nuori nainen kipitti ohitseni ja sain vain ihailla hänen kevyttä menoaan. Viimeisellä juomapaikalla kuulin takaani juoksuääniä ja ikäväksi yllätyksekseni siinähän minulle hymyili 4.15h -jänis. Pahus. "Vauhtini" oli tosiaan hidastunut. Manasimme siinä hetken yhdessä tuulta ja kylmää, kunnes tämänkin jänön selkä alkoi häipyä 50m, 100m jne päähän. Sinnittelin perässä ja laskeskelin,että luuseritulos oli tulossa, koska maratonaikani painuisi lähemmäksi 4:20. Matkaa maaliin oli enää reilu 3km:ä, joten pieni piristyminen tai rypistäminen tapahtui, koska viimeisessä mäessä tavoitin jäniksen ja painelin ohi. Maalissa olin aikaan 4:13:58. Huomasin vasta myöhemmin kotona, että olisin noinkin huonolla ajalla pokannut 3.sijan pokaalin ikäryhmässäni. Sinne jäi epäuskoisen pokaali.


Kaarinan syysmaraton

  
Onneksi tästä vuodesta on jotain positiivistakin muistelemista liikunnan saralta: tietysti se unelmamatkani Lontoon maraton. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain kuvitella saattaa. Matkanjärjestäjä Paula Vetikko hoiti homman kotiin ammattimaisesti, mutta ystävällisesti. Olin panostanut tähän matkaan kaikilla mahdollisilla tavoilla niin fyysisesti kuin taloudellisestikin. Saimme vielä lisäbonuksina viettää pikkuloman mieheni I:n kanssa.

Maalissa alle 4h!

Aarre






















Saan vielä tänä vuonna elää tuon reissun uudelleen, kun juoksuseurani puheenjohtaja lähtee samalle matkalle keväällä.

Toinen onnistuminen oli sitten syyskuussa Helsinki Ultra Runissa. Ilmeisesti tuo tavoitteellinen maratonharjoittelu keväällä kantoi vielä syyshedelmää, koska tuokseni 12h -juoksussa 108,562km oli yllätys juoksukavereillenikin. Olen saanut siitä onnitteluja vielä loppuvuodestakin. Ja itselle motivaatiota.

Jalka nousee - matalasti


Juoksuvuoteni oli kaiken kaikkiaan huomattavasti parempi kuin edellinen. Otin osaa monenlaisiin juoksuihin 10km:stä 24h ultrakisaan ja polkujuoksuunkin lähdin jälleen rämpimään. Kävin pikapyrähdyksellä rantatunnelissa ja sain maratontilastooni kaksi merkintää. Hammasta purren yritin kuntouttaa akilleksiani siinä kohtuullisesti onnistuenkin. Siinä hommassa kului Voltaren-geeliä, kylmää vettä, tennispalloa, foam rolleria, kinesioteippiä jne. Osallistuin oman seurani järjestämään Wihan kilometrit juoksutapahtumaan jälleen toimitsijana. Oli hienoa olla vuorostani auttamassa muita juoksijoita saavuttamaan unelmaansa. Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on tutustuminen uusiin ihmisiin. Nytkin olen paremmin tutustunut myös jo useita vuosia kisoissa tapaamiini ihmisiin ja aivan tuoreisiin ultraajiin. Pitkän matkan aikana ehtii vaihtaa muutaman sanan ja toisenkin - jos jaksaa.





Kokkola Ultra Run´ssa itseäni paremmassa seurassa: Jari Tomppo, Mari Toivonen ja minä.













Aloitin "uuden kauden" perinteisesti heti joulun jälkeen 26.12. Nyt on vielä juoksuohjelma ja -tavoitteet hieman mietinnässä. Taidan palata asiaan seuraavassa postauksessa, koska siitäkin saa paljon asiaa. Vuoden aloitin taas "Tipattomalla ja herkuttomalla tammikuulla".  Yksi päätavoite tulee olemaan Kokkola Ultra Run 20.-21.5.2017. 

Toisesta harrstuksestani askartelusta taidan tehdä ihan omankirjoituksen. 

Palataan...