keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

LATTOMEREN ULTRAINTERVALLI 17.-18.6.2017 ELI...

.... uusi sulka hattuun eli yksi erilainen ultrakisa kokemusluetteloon. Kuten edellisestä kirjoitelmasta kävi selville valmistautuminen oli mallia ex tempore. Lähdinkin matkaan hankkiakseni kokemuksen ja tuloksen tämän muotoisesta ultrakisasta. Seuraa raportti.

Ennen kisaa:
Herätys kotona klo 6.00 ja pitkin hampain söin kaurapuuroa, kun ei yhtään taas maistunut ruoka (joka minun kohdallani on harvinaista). Kahvia join varmistaakseni vatsan toiminnan ja kahvi myös piristää näin aikaisin aamulla. Pakkasin kylmälaukkuun sitruunajääteet, mustikkakeitot, smoothiet ja eväsleivät. Tavaraa kertyi taas paljon.

Volvon nokka kohti Nakkilan Lattomerta. Jotta tarinasta ei tulisi ihan niiiiin pitkää, kerron vain, että matkalla tapahtui kaikenlaista, mutta pahin oli navigaattorin opastusvirhe. Olin siis myöhässä, kun käänsin Volvon Toiveen Majan parkkipaikalle.

Kisa, 1.kierros klo9.00:

Minun piti lennossa vaihtaa juoksuhame ja juoksukengät. Hain pihan pöydältä juoksunumeroni (18), jonka rullasin käteen kuin viestikapulaksi. Juoksukellon käynnistys, gps:n haku ja lähtöviivan takaa takaa-ajoon. Olipahan ultrajuoksun aloitus.

Satakunnan Kansan toimittaja oli vielä siinä lähtöpaikalla ja neuvoi mihin suuntaan pitäisi lähteä. Ensimmäiset 3-4 kilometriä yritin tavoittaa edes viimeisinä juoksevia ja huomasin, että kylläpäs ne lähti vauhdilla liikenteeseen. Vihdoin näin vilahduksen kahdesta miehestä ja vielä pienen kirin jälkeen sain kuin sainkin heidät kiinni. 


Sainpas kiinni!Kuva: Joonas Salli
Tutustuin siinä Mikkoon ja Eliakseen, joiden kanssa juoksimme kunnes käännyimme väärään suuntaan ja järjestäjien Mika onneksi tuli neuvomaan oikealle reitille.
Kuvassa vas. Elias, Mikko, minä takana ja Mika ohjaamassa.
Ultran alku oli siis hieman vauhdikas ja jossain kohtaa juoksin 5:20min/km vauhtia, joka on minulle aivan liian kova vauhti ultralla. No, vauhti kuitenkin rauhoittui poikien kanssa jutellessa ja edetessämme heidän tahtiinsa.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kävin heti juomassa (kauhee jano) ja aloin sitten tyhjentää autosta tavaroita.



Takaseinällä minun tavarat


Tämä oli "nukkumamökki"






Saunarakennus
Mökkejä oli kolme: "nukkumamökki, saunarakennus ja keittiömökki. "Nukkumamökissä" oli patjoja niitä tarvitseville ja siellä osa nukkuikin yöllä makuupusseissa. Saunarakennuksessa oli omat puolet miehille ja naisille. Saunat lämpiminä ja padassa lämmintä vettä läpi yön. Keittiömökkiin oli katettu kaikenkattava ruokapöytä. Siellä oli myös 4 pirttipöytää penkkeineen.

2.kierros klo12.00:
Toiselle kierrokselle ehdittiin valmistautua n. 1h40min. Päivästä tuli kuuma, joten laitoin pintaan aurinkovoidetta ja juoksin lippalakki päässä kuten ensimmäisenkin kierroksen.
Kierros alkoi aina reippaalla alamäellä ja jatkui sitten tasaisena soratienä. Jatkossa matkalla oli mutkiakin. Pari loivaa ylämäkeä oli kuitenkin ennen reilun 7km:n päässä olevaa juomapistettä. Maamerkkinä oli ensin omakotitalon roskakatos, jonka jälkeen tiessä oli s-mutka ja sitten jo näkyi edellä menevät kääntymässä vasemmalle ja juomapisteelle. Juomapisteenä oli maitolaituri, jolla oli pari vesikanisteria. Muovilaatikossa oli pahvimukeja, jotka ensimmäisellä kierroksella merkattiin nimellä ja juotuaan kaikki laittoivat mukit laatikkoon ja niitä käytettiin koko kisan ajan. Näin vähennettiin roskaamista.


Pauliina ja Katja juomapisteellä






Matka jatkuu
Juomapisteeltä jatkui loiva alamäki ja asfalttitie. Reitti oli välillä mukavan mutkainen ja oli hauska odottaa seuraavaa mutkaa ja mitä sen jälkeen tulikaan.










Väsynyt Kannustaja
Yhden pienen tien varteen toi vanha rouva meille Kannustajan. Toisella kierroksella oli tuuli sen kaatanut. Nostin sen pystyyn takaisin, mutten ehtinyt enää ottaa uutta kuvaa,kun muut juoksijat jo jatkoivat matkaa. Tervehdimme Kannustajaamme joka kierroksella.

Vajaan 9km:n jälkeen tulimme pitkälle peltosuoralle, joka järjestäjien mukaan oli n.1km pitkä. Yleensä tullessamme suoran päähän oli kärkijuoksijat jo toisessa päässä eli eroa oli tuo 1km. Peltosuoran loppupäässä tuli 10km täyteen ja ihan lopussa käännyimme 90 astetta oikealle. Kohta alkoi uusi asfalttiosuus, joka kiemurteli ja kaarteli. Ihan lopussa minulla oli aina kiintopisteet. Kun käännyimme viimeisen kerran asfalttiosuudelle (n.1km) sen lopussa oli keltatiilinen omakotitalo. Sen jälkeen oli 3 mutkaa ja tien reunassa hevosen paskaa, jonka jälkeisen mutkan jälkeen käännyttiin tiukasti vasemmalle ja ihan metsään. Tässä oli pari sataa metriä polkumaista reittiä, joka tuli "pururadalle", joka oli kuitenkin erittäin karkeaa haketta. Juoksinkin tämän osuuden aina radan reunaa. Aivan lopussa oli muutaman metrin jyrkkä ylämäki ja ah - ihanaa - käännös vasemmalle ja alamäkeä maaliin.


3.kierros klo15.00:

Lähtö 3  Kuva: Jaakko Jäntti

Huh, hellettä. Oli pakko vaihtaa hihaton paita 3.kierrokselle ja uutta aurinkorasvaa pintaa. Olo oli aika nahkea, kun ihossa rasvaa ja hikeä suoloineen jo ihan riittävästi. Joka kierroksen jälkeen kävin huuhtelemassa kasvot ja vähän sieltä sun täältä. Huomasin myös ettei yksi vesipiste matkalla riitä, joten otin mukaan donitsimallisen juomapulloni. 3.kierros oli vaikea. Aurinko tuntui paahtavalta ja peltoaukion jälkeen voimat hupenivat ihan kokonaan. Jalat tuntuivat voimattomilta ja pehmeiltä. Kierroksen jälkeen heti juomaan, koska epäilin nestehukkaa. Kävin taas huuhteluilla, mutta päätin käydä kunnon pesuilla vasta seuraavan kierroksen jälkeen. Vilvoittelimme pihassa, jossa oli iso ja pitkä tukki, jonka päälle oli hyvä nostaa jalat ja maata viileässä ruohikossa. Tällä kierroksella rikkoutui yksi jalka ja tuli keskeytys.

4.kierros klo18.00:

4.lähtö   Kuva:Laura Vuorimies

Kummasti sitä aina vajaan 1,5h huollolla jaksoi lähteä uudelleen reitille. Osa porukasta jo mietti lopettamista "puoli ultraan" eli 52km:n. Innokkaimmat kannustivat jatkamaan, jos ei mitään vammaa ollut. Aurinko oli jo hieman laskenut ja varjoja oli enemmän. Tämä kierros oli siten vähän helpompi kuin edellinen. Ikäväkseni on tunnustettava, että vähäisistä hellepäivistä huolimatta toivoin matkalla kertaalleen, että "voi kun toi aurinko lakkaisi räkittämästä". Muutamalla suoralla laskeva aurinko hehkutti suoraan kasvoihin. Tällä kierroksella juoksinkin lopun aika yksin, koska jäin ensin yhdestä porukasta ja seuraava tuli ehkä vähän hitaammin. Taisikin olla ainut kohta missä juoksin yksin lukuunottamatta viimeistä kierrosta.
Tämän kierroksen jälkeen rivit harvenivat, vaikka yritimme kovasti kannustaa jatkamaan. Tästä eteenpäin kyseltiin aina ketkä jatkavat seuraavalle kierrokselle. Itse kerroin yrittäväni aina kierros kerrallaan niin kauan kuin mahdollista.
Kävin kunnolla pesuilla eli pesin hiukset ja koko vartalon saunassa pesuvatisysteemillä. Saunalla ei ollut suihkua ollenkaan, vaan padassa kuumaa vettä ja saavissa kylmää. Hieman huonosti lähti aurinkorasvat, mutta pesu piristi taas hyvin. Vaihdoin kaikki vaatteet ja päätin lähteä ilman lippalakkia, että pääkin saisi nauttia tuulesta.

5.kierros klo21.00:


5.lähtö  Kuva:Pekka J. Lehtinen

Enää yhdeksän juoksijaa lähti liikkeelle klo21. Mika oli päättänyt, että tämä olisi hänen viimeinen kierroksensa ja suunnitteli lähtevänsä juoksu-kävely -taktiikalla liikkeelle. Hän ottikin alun alamäkeen oikein kunnon spurtin ja me muut köpöttelimme jäykin jaloin perässä. Saimme hyvät naurut, kun mäen alla oli nuorisoa mopoautoineen ja he hämmästelivät tätä asetelmaa: yksi päästelee täysillä ja muut köpöttelevät perässä. Muutamat olivat lähteneet jo pitkähihaisissa juoksupaidoissa liikkeelle, mutta juostessa tuli taas hiki, joten minunkin lyhythihainen oli aivan riittävä. Juomapisteellä pysähtyessämme hyttyset kävivät kimppuun ja se lippalakki olisi ollut tarpeen. 

Energian riittävyys tuli ongelmaksi tässäkin juoksumallissa, vaikka olin arvellut, että vatsa ehtisi sulattaa vaikka mitä lepoajan puitteissa. Tuttu tunne, että on nälkä, mutta on vaikea keksiä mitä söisi, kun mitään ei tee mieli. Nyt söin tauolla ekan kerran grillimakkaraa. Kun tulimme maaliin, oli grillissä makkaraa, joka tuoksui tosi hyvältä. Päätimme Annikan kanssa ottaa makkaran puoliksi. Voi, että se maistuikin hyvältä. Sain houkuteltua pari miestäkin jakamaan makkaran keskenään. Toinen huomio oli, että vaikka päivä oli kuuma, niin aina tauolla meinasi tulla kylmä, varsinkin illalla. Illalla tauoilla täytyi laittaa oikein takki päälle.

6.kierros klo24.00:

Keskiyön lähtöön pitikin sitten jo tsempata juoksijoita mukaan. Itsekin soittelin miehelleni I:lle ja kerroin:"Voi olla, että ajelen yöllä kotiin, kun tuntuu, että porukka hupenee ihan kokonaan. Motivaatio alkaa olla itselläkin kadoksissa". Väsytystaistelun jälkeen saimme kaksi vastahakoistakin miestä Markon ja Jaakon vielä lähtemään matkaan. Sovimme "rauhallisesta" vauhdista.

Vielä löytyy ilmettä! Kuva: Mika Vallinen

Nyt piti pukea jo pitkää päälle, kun tosiaan tauolla meinasi aina tulla kylmä. Nestetasapaino ja lämmönsäätely oli tässä vaiheessa taas jo sekaisin. Olin verrytellyt jalkoja keittiömökin pirttipöydän penkillä maaten eli selälleen kovalle penkille ja jalat ylös. Välillä taas jalat suoraksi. Tässä oli se huono puoli, että selällään maaten otti selkään ja etureisiin (venytys kiristi) ja jos jalat oli kippurassa otti vatsaan. 
Ja taas mentiin - aluksi alamäkeen jäykin jaloin. Hetken päästä jakauduimme kahteen ryhmään. Me jälkipään menijät koitimme sovittaa vauhtia kaikille sopivaksi.  Jossain kohtaa Jaakko kysyi kohteliaasti:"Voisimmeko mennä hieman hitaammin?" Yritimme hiljentää hieman ja nauroimme kohteliaalle sanamuodolle. Taas kohta joku (Jouni?) kiristi vauhtia ja matka jatkui.

Keskiyön kisaajat Kuva: Annika Mäkinen

Loppumatkasta tuo vastahakoinen kaksikko paineli irti meistä ja taas nauroimme, että eihän nuo edes tahtoneet lähteä ja nyt ne juoksee kuin ei mitään hätää. Taisi maali kutsua niin kovin, että jaksoivat kiriä.

Kello oli n. 01.40 ja lopuista juoksijoista ainakin neljä kertoi lopettavansa ja kaksi oli epävarmoja. Minua kannusti saada se "sulka hattuun" eli tulos Ultraintervallista. Koskaan ei voi tietää tuleeko toista mahdollisuutta. Kävin taas huuhtelemassa kasvot ja sitten keittiömökkiin kovalle penkille pitkälleen. Järjestäjien Jouni oli myös siellä, mutta katosi hetken päästä ulos. Kun kello läheni aamukolmea aloin katselemaan ulos näkyykö mitään liikettä. Ei näkynyt. Keräilin kamppeeni ja kas vain Petri istui ypöyksin pihassa ja katseli mökin suuntaan. Pidimme pienen palaverin ja totesimme, ettei muita ole lähdössä. Itsellämmekään ei ollut hirveää hinkua, mutta Petri sanoi ettei lähde yksin. Minä kerroin etten pysty kovin lujaa juoksemaan, joten sovimme, että mennään sitä vauhtia, kun minä pystyn.

7.kierros klo3.00:

Konkarit yössä Kuva: Mika Vallinen

Reipas Mika heräsi lähettämään meidät ja otti jo perinteisen lähtökuvan. Alkukankeudesta päästyämme pääsimme ihan kohtuullista vauhtia jatkamaan. Keskivauhti oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin aiemmilla kierroksillani. Matkalla arvelin etten jaksaisi samaa vauhtia kuin vesipisteelle asti. Aluksi matka sujui jutellessa, mutta matkan edetessä tuli aika hiljaista. Vesipisteellä oli pakko juoda, kun viilenneestä ilmasta huolimatta oli hiki ja jano. Pelkkä vesi jäi kuitenkin ikävästi loiskumaan vatsaan. Jatkoimme matkaa ja vauhti ei kovin pahasti hidastunut. Pelkäämäni peltosuorakin meni ihan hyvin ja jaksoin senkin jälkeen ilman pahaa väsymistä. Kun tulimme viimeiselle asfalttiosuudelle pystyin jopa hieman kirimään ja menin edelle juoksemaan, kun pelkäsimme yöllisiä autoilijoita, joita ei tosin ollutkaan. Petrille tuli ihan lopussa vaikeuksia ja huomasin, että hän jäi, mutta ajattelin hänen saavuttavan minut lopun polkuosuudella. Maalissa oli Mika meitä odottamassa. Kun Petriä ei kuulunut, pelästyin, että olin jättänyt hänet pulaan. Palasin vähän matkaa vastaan ja kohta Petri ilmestyikin viimeiseen alamäkeen. Vatsa oli kuulemma vähän renkannut. Mika merkkasi ystävällisesti aikamme ylös tulostaululle.

Tulostaulu Kuva: Mika Vallinen

Olimme sopineet Petrin kanssa juoksevamme vielä viimeisenkin kierroksen. Olimme jo tosin voittaneet kisan, koska olimme ainoat 7.kierrosta juosseet.

Päädyimme kaikki kolme keittiömökkiin pitämään taukoa. Pojat makasivat makuupusseissa lattialla ja minä taas kovalla penkillä. Yritin väkisin syödä vähän suolaista, kun se vesikään ei ollut imeytynyt. Aina varma mustikkakeitto upposi. Taas 15min. ennen lähtöä valmistauduimme viimeiselle kierrokselle. Nyt hain nukkumamökistä vielä kompressiosukatkin, jotta jalat jaksaisivat paremmin. Päädyimme molemmat juoksushortseihin toisistamme tietämättä pukeuduimmehan eri pukuhuoneissa.

8.kierros klo6.00:

Viimeiset 13km Kuva: Mika Vallinen

Viimeiselle kierrokselle meitä oli lähettämässä Mikan lisäksi Jouni. Olin saanut koko nukkumamökin hereille kompressiosukkia hakiessani. Muut kyllä jatkoivat uniaan.
Olimme aika hiljaisia lähtiessämme viimeiselle kierrokselle. Heti aluksi vaihti oli n. 10s hitaampaa kilometrille kuin aiemmin. Olimme juosseet n.3-4km, kun Petri sanoi, että hänen on käveltävä, kun vatsa ei kestä juosta. Kävelimme yhdessä vähän aikaa, vaikka Petri kehoittikin minua jatkamaan, kun kerta kulki. Yritimme kerran juoksu-kävelyä, mutta Petri totesi, että joutuu kävelemään lopun matkaa. Koska minulla oli vielä edessä ajomatka Tampereelle tein päätöksen jatkaa juoksemalla. Petri vannoi pääsevänsä kävellen perille ja niin minä lähdin juoksemaan yksin loppumatkan. Olimme tulleet kävellen n. 1km:n, joten reilun 5km olimme tulleet yhdessä. Kohta olinkin jo viimeistä kertaa vesipisteellä ja join 1/2 mukillista vettä, vaikka se edellisellä kierroksella jäikin loiskumaan vatsaan. Nyt ei sellaista tunnetta tullut. Peltosuoran toisessa päässä katsoin näkyisikö Petriä takanani, mutta ei hän ihan niin nopea kävelijä ollut. Lopulta tulin keltaiselle tiilitalolle - 3 mutkaa- hevonpaska - mutka ja käännös metsään. Ihanaa. Jaksoin juosta vielä sen vimeisenkin mäen ylös. Maalissa minua olivat vastassa Mika, Jouni ja Armi.



Maalissa Kuva: Jouni Mäkelä

N1. Kuva: Armi Niemelä
Olin siis maalissa n. klo 8.35 ja aikaa oli kulunut 11.43,35, matka 8x13km=104km. Lähdin keräämään tavaroitani, joita oli kolmessa eri paikassa ja samalla söin vähän. Kohta jo Petrikin tuli maaliin ja pääsimme onnittelemaan toisiamme.



Voittajat Kuva: Jouni Mäkelä



Vaikka raportin kirjoittaminen vei näin kauan aikaa laitan jotain jälkipuintia vasta myöhemmin. Loppuun vielä tilasto ja Satakunnan Kansassa ilmestyneen jutun loppuosa. Meikäläiselle on niin harvinaista herkkua päästä lehteen, että on ihan pakko dokumentoida.




Tilasto Lähde: Ultra.fi






Satakunnan Kansa







perjantai 16. kesäkuuta 2017

TAAS MENNÄÄN...

... ja ihan ex tempore. Juoksuohjelmaani tupsahti Lattomeren ultraintervalli. Ajattelin laittaa ihan nopean päivityksen näin kisan aattona, mutta palataanpa ajassa vähän taaksepäin.

Kokkola Ultra Runin jälkeen palautuminen oli taas hämmästyttävän nopeaa. Erittäin iloinen olin, koska etureidet eivät kipeytyneet ollenkaan vain pohkeet olivat hiukan jäykät. Ja kahdessa varpaassa kynnen alla rakot.


Sunnuntaina illalla


Seuraava aamu
 Kotiin tullessa täytyi tyhjentää nuo rakot sekä "akaavarpaan" että 4. varpaan kynnen alta. Ja seuraavana aamuna ja iltana jne. Taas se vei noin 4pv, kunnes ei enää erittänyt nestettä. En niitä muuten alkanut operoida, kun tuo "akkavarpaan" kynsi ikään kuin kellui, mutta nesteen poistuttua imaisi takaisin "kiinni". Saa nähdä miten kestää tulevan juoksun eli ei mitenkään.

Olisin päässyt ihan mukavasti palaamaan treenaamaan, mutta aluksi palauttelin n. viikon ja sitten olen juossut vain muutamia lenkkejä. Koska en palautunut täysin, en lähtenyt puolikuntoisena Anun maratonin 50mailiselle, joka oli todella harmi.











Mutta sitten löysin Lattomeren Ultraintervallin, joka juostaan 17.-18.6 Nakkilan Lattomerellä (vai Lattomeressä).



 Ultraintervalli on 8x13km 24 tunnin aikana. Ensimmäinen lähtö on 17.6 klo 9 ja seuraavat aina 3 tunnin päästä edellisestä eli klo12, klo15, klo18, klo21, klo24, klo03 ja klo06. Jokainen osallistuja lähtee samalla kellonlyömällä ja riippuen juoksuvauhdista loppuaika 3 tunnista jää "lepoajaksi". Lopuksi kaikkien kierrosten ajat lasketaan yhteen ja saadaan loppuaika 104km:n matkalle.
 Mielenkiiintoiseksi tämän tekee ainakin minulle tuo lepoaika. Ruokailut tulevat olemaan helpompia, kun on vähän aikaa sulatella, mutta aina uudelleen juoksuun lähtö on haastavaa. Joutuu myös miettimään vaatetusta siltä kannalta, että kuinka usein pitää vaihtaa paita tai koko vaatetus. 

Taas on pakattu
Suunnittelin siten, että juoksen kaksi kierrosta samalla alaosalla ja paidan vaihdan joka kierrokselle. Paitoja on mukana ainakin se 8kpl, alaosia siis 4kpl ja yötä varten juoksucapreja ja vielä yhdet pitkät juoksuhousut. Varalla on pitkähihaisia ja jopa takki. 

Säätiedot ilmoittavat päivälämpötiloiksi 20-22 astetta ja yöksikin 12-13 astetta, joten ihan hyvät ilmat on luvassa. Päivällä jopa vähän liiankin lämmintä minulle. Lippalakki ja aurinkorasva on pakattu. 

Juoksu on KPK24/7 Satakunnan yhteislenkkiporukan talkoilla järjestämä. Osanottomaksu on 20€ ja nyyttäriperiaatteella saa tuoda kaikille jotain tankattavaa.



Palaan tunnelmiin juoksun jälkeen, koska nyt pitää vielä hakea kylmälaukku ja tuoli varastosta.

maanantai 29. toukokuuta 2017

TAAS KOKKOLA ULTRA RUN JA NYT 2017...

...eli IV kerta ja minä kolmatta kertaa mukana. Taitaa taas tulla piiiitkää tarinaa, mutta koittakaa kestää.

Perjantai 19.5 matkapäivä:

Evästä

Nämä vetolaukkuun, koska painavat.












Kassit rivissä
Juna lähti klo 14:00 Tampereelta ja mieheni I vei minut ja nuo pakaasit rautatieasemalle. Juna oli ihan täynnä. Näin siinä matkalla jo pari tuttua juoksijaa, jotka suuntasivat ravintolavaunua kohti. Junamatka Kokkolaan kestää vain n. 2h, joten matka sujuu ripeästi. Kokkolan asemalla tapasin Minnan ja kohta siinä oli myös Tuula ja Ahti. Koska totesimme kaikki majoittuvamme Hotel Kokkolaan, suuntasimme porukalla kohti kohdetta. Hotellilla saimme ystävällisen vastaanoton ja huonekin oli oikein siisti. 

Lähdin hieman ennen  klo18sta kohti Kokkolan Urheilutaloa, jossa oli numeroiden nouto ja jälki-ilmoittautuminen perjantaina klo 18-19.








Kisareitti on aina yhtä kauniilla Suntin rannoilla. Tällä kertaa puut ovat ihan paljaana eikä niissä näy yhtään vihreää.










Juoksijat juttelee  Kuva: Kokkola Ultra Run
Tapasimme taas Minnan, Tuulan ja Ahdin kanssa urheilutalolla. Juteltiin muutaman muunkin tutun kanssa. Järjestävän seuran Markolta sain vielä viime hetken vinkkejä. Jännitin miten kireä piriformis ja takareisi haittaavat juoksua, mutta Marko lohdutteli, että "saattaahan ne 2-3tunnin jälkeen lämmetä"(?). Paluumatkalla hotellille poikkesimme torille jäätelöille. Muut palasivat hotellille lepäilemään, mutta minä kävin vielä kaupassa täydentämässä ilta- ja kisaeväitäni. Ehkä kunnon tankkauksesta ja jännityksestä johtuen en kaivannut mitään kunnon ruokaa enää illallalla.

 
Kisapäivät la-su 20.-21.5:

Niin hiljaiseksi kehutussa hotellissa kärsin sinne illalla saapuneen nuorten jalkapallojoukkueen metelistä sekä illan että aikaisen aamun. Ihan kiva kun jalkapalloa pompotellaan lattiaan puolen yön aikaan ja ovet paiskotaan kiinni. Eli kotona olisin sittenkin nukkunut paremmin.

Aamiaisella tapasin Turusta tulleet Marin ja uuden tuttavuuden Hannan. Minna liittyi seuraamme hetken päästä. Siinä sitä purettiin jännitystä, kannustettiin Hannaa (eka 6h juoksu) ja yritettiin väkisin syödä (paljon). 
Aamiaisen jälkeen palasimme huoneisiin pakkaamaan laukut - taas. Vetelin vaseliinia vähän sinne sun tänne. Päädyin seuraavaan juoksuasuun: Adidas caprit ja kompressiosukat alaosaan, yläosaa jäin vielä miettimään ja päätin kokeilla miltä ilma lähtöpaikalla tuntuu. Nyt aamulla "lämpöä" oli +5 ja päiväksi luvattu +10,  mutta kovaa pohjois-luodetuulta. Ennen klo 11.00 olin jo hyvästelemässä hotellin ystävällisen vastaanottovirkailijan ja matkasin kohti urheilutaloa. Minna otti minut matkalla kiinni ja jatkoimme yhdessä matkaa. 
Varasimme huoltopöydistä pätkät viereisistä pöydistä, koska suurin osa pöydistä olikin jo varattu. Mari ja Hanna olivat sijoittuneet meistä hieman eteenpäin, mutta kuuloetäisyydelle(!). Sitten alkoi tavaroiden esillelaitto sekä viime hetken mietintä "mitä laitan päälleni?". Siinä kokeiltiin paitaa, takkia, irtohihoja (joilla oli) ja erilaisia yhdistelmiä. Aina kun riisuit osan vaatteista tuli KYLMÄ. Lopulta päädyin ohueen pitkähihaiseen juoksupaitaan ja viime hetkellä kaivoin myös kassista lippalakin.


"Missä se lippis on?" Kuva: Ahti Mustonen


Klo 11:30 oli juoksun infotilaisuus urheilutalon aulassa. Meille vakijuoksijoille juttu olikin jo tuttu, mutta tulipahan kerrattua ja istuttua lämpimässä. 


24 tuntia juoksua: 


Kuva: Kurt Wargh
Hieman ennen klo 12:00 keräännyimme lähtöviivan taakse odottelemaan lähtölaukausta. No, lähtölaukaus on kuulemma kielletty taajama-alueella, joten se korvattiin paineilmatorven törähdyksellä.









Lähtö on tapahtunut Kuva: Ahti Mustonen


Suunnitelmanani oli lähteä rauhallisesti ja olla koko ajan radalla. En ollut miettinyt mitään kierrosaikoja tai tavoitevauhteja. Katsoin kuitenkin kellosta, että km-vauhti pysyi minun kuntoni rajoissa. Ajatuksena oli, että juoksisin aina 3kierrosta ja neljännellä ottaisin huollosta jotain ja sen verran kävelisin.

Ensimmäisen tunnin juoksin suurinpiirtein suunnitelman mukaan ja otin urheilujuomaa n. joka 3-4kierros. Tunnin jälkeen toteutin vanhaa ohjelmaa: urheilujuoma, geeli, suolatabletti, urheilujuoma/juoma. Aluksi kävelin hyvin vähän, mutta sitten otin joka 3./4.kierros 50-100m kävelyn riippuen mitä join tai söin. 




Pidä lakistasi kiinni!Kuva: Ahti Mustonen
Huomasin pian, että lippalakki oli tarpeeseen, koska aurinko porotti täydeltä terältä. Tosin tuuli oli kova ja kylmä. Huoltosuoralla kävi niin kova vastatuuli, että piti ottaa oikein etunojaa. Sitävastoin takasuoralla, kun tuuli kävi selkään, tuntui välillä liika kuumalta. Näin sitä juostiin välillä jutellen muiden juoksijoiden kanssa. Tampereelta oli Marianne (naisten tuleva 12h voittaja) aina ystävällinen ja kannustava. Vanhoja ja uusia tuttavuuksia lämmiteltiin.


Tois puol Suntia ja taustalla Suomen tivoli Kuva: Kurt Wargh




Ensimmäisen tauon olin suunnitellut vasta klo 18:00 jälkeen, kun 6h- juoksijat olisivat maalissa. Kävin kuitenkin jo n. klo 17:00 wc:ssä. Nestettä tuli ja se on hyvä merkki. Pyyhin myös kevyesti kasvoja kostealla paperilla. Piristi ihan kivasti. Toisen tauon jouduin pitämään aika pian ensimmäisen jälkeen. Kun 6h- juoksijat olivat tulleet maaliin klo18, järjestäjät laittoivat nuudelia tarjolle. Juoksin muutaman kierroksen ja päätin vaihtaa lämpimämmän/kuivemman paidan päälle ennen kuin syön. Paita kassista ja taas wc:hen. Wc oli varattu, mutta kehoitin siellä olevaa olemaan rauhassa, koska vaihtaisin vain paidan. Tutustuin siinä 12h- juoksija Maaritiin ja kannustimme toisiamme lopun aikaa radalla. Palattuani radalle juoksin vielä pari kierrosta ja sitten nappasin huollosta nuudelimukin. Syödessä oli pakko kävellä. Nuudeli ei potkinut takaisin ja jatkoin juoksua.

Seuraava pysäys tuli, kun piti lisätä takki päälle, kun ilma edelleen viileni. Se kävi nopeasti kunhan löysin laukusta oikean muovipussin. Sateen varalta olin pakannut kaikki vaatteet läpinäkyviin muovipusseihin. Ennen klo 24 jouduin vielä lisäämään pipan, putkihuivin ja sormikkaat. Nehän olivatkin kivasti kylmät ja oli mukava pistää kylmä pipa hieman hikiseen päähän. 
Illan kuluessa olimme tutustuneet myös viestijoukkueiden kanssa. Heidän rivinsä harvenivat 6h-joukkueiden lopetettua, mutta 24h-joukkueet jatkoivat. He toivat reippaalla toiminnallaan mukavaa säpinää radalle. Kannustimme toinen toisiamme loppuun asti.

Kun olimme saaneet 12h-juoksijat maaliin ja olin lisännyt hieman vaatetta, päätin palkita itseni kahvilla. Tämä oli myös varotoimenpide väsymystä vastaan, koska minullahan oli ikäviä muistoja viime vuodelta. Taas palvelu pelasi, kun huikkasin Millalle, että "laitatko puoli kuppia mustaa kahvia jäähtymään, kun ehdit, niin otan seuraavalla kierroksella". Ja siinä Milla seisoi kupin kanssa odottamassa, kun sain kierroksen juostua. Kaivoin omista eväistä myös Elovenan välipalakeksin Karpalo-kinuski. Kyllä maistui ja kahvi lämmitti eikä potkinut takaisin.

Kuva: Kurt Wargh
















Kuva: Ahti Mustonen
















Sitten alkoi se toinen puolikas eli nyt se juoksu vasta alkoi. Kaikilla taisi olla vaikeuksia seuraavan 6 tunnin ajan, koska osa käveli, osa kävi lepäämässä ja osa keskeytti. Ilma oli tyyntynyt, mutta nyt lämpötila laski jopa -2 ja kun energiasta on pulaa, niin siinä on tekemistä. Lisäksi monet valittivat jälkeenpäin, että kaikki juotava oli kylmää (siis ainakin omat). Kylmä juoma ei imeydy, kuten kehonlämpöinen ja taas tulee ongelmia. Minä pistelin menemään enemmän ja vähemmän vauhdikkaasti. Laskin kierroksia, laskin kilometrejä, laskin tunteja ja 15 minuuttisia jne. Aamuyöllä on aika rauhallista, kun kaikki käyvät omaa taisteluaan. Välillä kuitenkin vaihdetaan kuulumisia ohimennen. Milla ja Fredrik kävivät kiertämässä radalla ja sen vieressä kannustamassa juoksijoita. Itse koin todella kannustavaksi, kun Milla aina tokaisi "sää oon koko ajan radalla, oot sää sisukas". Milla, tuo yli 200km:n ultraaja. Samoin Marko tiedusteli ohijuostessaan miten menee sekä naisten kärki Teija, joilla itselläänkin välillä vaikeuksia.

Kello 2 iski kramppi oikeaan pohkeeseen. Olin vähän lisännyt vauhtia, kun hetkellisesti tuntui, että nyt jaksaisi. Apua! Kello on vasta kaksi ja jalka kramppaa. Linkutin huoltopöydälleni ja nappasin suolatabletin ja magnesiumjauhetta. Varovaista nilkutusta kierros ja järjestäjien pöydästä merisuolaa suoraan limakalvoille suuhun sen kun luontoanto periksi. Lisää magnesiumia ja suolatablettia. Ohi meni! Huomasin, että syynä kramppiin oli oma muistamattomuus. Kun ilma on viileä ja kylmä, sitä ei muista, että silti hikoaa ja erittää suolaa. Olin unohtanut ottaa suolaa säännöllisesti. Nyt sitä meni kerralla reilu 1,5g + 3 x päiväannos magnesiumia.

Jatkossa yritin syödäkin jotain suolaista enemmän. Uhkarohkeasti testaamattomia suolapähkinöitäkin napsin järjestäjien pöydästä. Aamuyöstä vatsa ei oikein ota mitään vastaan, mutta pari suolakeksiä ja mustikkakeitto menivät. Iloinen yllätys oli Marlin Smoothiet - ne antoivat kunnon boostit. Aamuyö meni "varovaisesti" kramppeja odotellessa, mutta ne pysyivät poissa. Tunti kerrallaan ja seuraava etappi olisi aamupuuro. Kaurapuuro on aina sopinut koska ja milloin vain vatsalleni. Venytin tätä tankkausta, koska halusin saada kierroksia ennen syömistä. Venytin vähän liikaa, koska ensimmäinen kattilallinen oli juuri loppunut ja seuraavaa kypsyteltiin. Juoksin siis vielä muutaman kierroksen ja kohta huoltoteltasta huudeltiin:"Kelle oli puuro tilattuna?". Hienoa. Mustikkakeittoa puuron joukkoon ja kävellen eteen päin puurosta nauttien. 

Tässä vaiheessa oli jo aurinko noussut ja sehän aina piristää. Tosin Kokkolan korkeudella ei yö ole ollenkaan musta, vaan taivas pysyy syvänsinisenä (kuvat yllä) ja alkaa kohta jo taas kirkastua. Aamupäivällä alkaa taas kannustajia kertymään. Huollossa olleita, eilisiä 6h-juoksijoita ja muita katsojia, jotka piristävät kummasti menoa. Ainakin sitä yrittää olla juoksijan näköinen. On myös kiva vaihtaa muutama sana ohimennen nyt kun juttu taas luistaa - enää 3-4 tuntia aikaa. 

Vielä kerran sai vähentää vaatteita. Pitkähihaisesta en kuitenkaan uskaltanut luopua, kun uudelleen noussut tuuli oli kylmanoloinen hikiseen ihoon. Mietin pitkään vaihdanko vielä oman seuran paidan päälle, mutta se on lyhythihainen eikä kohta 24h valvoneena tule mieleen, että voisihan sinne alle laittaa pitkähihaisen. Näillä mennään. Vaihdoin myös pipan lippalakkiin ja pistin aurinkolasit nenälle suojaamaan vähän väsyneitä silmiä.

Kunnon tuuletukset, kun saan vihdoin sen 160km täyteen. Olin koko aamuyön laskenut montako kierrosta vielä ja joka kerta väärin. Aina tarvitaan vielä 20 tai 10 kierrosta. Kun vauhti on hiipunut, kierrokset lisääntyvät hitaasti ja mieli tekee tepposet: "oliko tämä kävelykierros/huoltokierros vai juoksukierros?". 

Marko ja Milla kannustavat yrittämään uutta ennätystä, mutta tuon 9km:n kerääminen tuntui liian vaikealta. Tein nuo vaatteiden vaihdot ja tankkaukset tosi rauhallisesti. Nautin, kun sain B-tavoitteeni 161km täyteen. Ja sitten se tapahtuu! Voitteko uskoa! Olen juossut 23h ja sitten vatsani sekoaa. Ei muuta kuin vauhdilla wc:hen. Kaikki sujuu hyvin, vaikka kohta 24h jalassa olleiden juoksucaprien ylösvetäminen onkin työlästä. Rauhallisten toimien eli kasvojen huuhtelun, aurinkolasien asettelun yms. jälkeen palaan radalle loppuajaksi. Onneksi tulen radalle juuri Minnan kohdilla. Kysellään kuulumiset ja kilometrimäärät. Kerron Minnalle, jolla on juoksu alkanut taas luistamaan, että olen juossut jotain 165,5km. Minulla ei ole kellosta mitään tietoa, koska olen ohittanut sen wc-käynnillä. Minna kertoo, että aikaa on vielä 50min. ja kehottaa juoksemaan sen ennätyksen. Puuttuu vain joku 3,8km. Minä intän etten ehdi, kun ne aiemmat kierrokset on tulleet niin hitaasti. Potku! Jostain saan ihme innon ja ponkaisen vauhtiin. Minna sanoi myöhemmin, että "lähdit kuin jänis makuulta" ja hänkin innostui perääni.

Totuttuun Kokkolan tapaan lähdin juoksemaan viime tunnilla niin kovaa kuin pääsin. Ihmeesti sitä jalkoja löytyi. 5 kierrosta, 4 kierrosta....Yritin nähdä tulostaululta, koska se olisi 17x,xx. Oli siinä katsojat ja järjestäjät ihmeissään, että mikä tuolle nyt tuli. "Yritän omaa ennätystäni....". Jotain klo 11.40 olin saanut sen 170km rikki ja sitten olinkin ihan poikki. En ollut juonut ainakaan 6 kierrokseen ja oli pakko juoda, vaikka epäilin, että kohta lentää "ykät". Eipä mitään. Kiersin vielä pari kierrosta ja kohta sainkin jo kapulan käteen. Enää 15min. tätä jäljellä. Kokkolassa järjestäjät, osa huoltajista ja kaikki katsojat houkutellaan tekemään kunniakuja, jonka läpi juoksijat juoksevat kannustavien kättentaputusten saattelemana. Minä hymyilen aina kuin haljennut nakki ja tänään vielä paremmalla syyllä - 170km meni rikki.


Onnellinen hymy ja kapula kädessä.Kuva: Kurt Wargh

 Paineilmatorven törähdys ilmoitti meille, että saa ja pitää pysähtyä. Kapula maahan ja chippipanta irti nilkasta. Vähän nojailua ja sitten kohti huoltoa. Ihana Milla tuli vielä halaamaan ja onnittelemaan minua! Vanha kameli teki oman uuden ennätyksensä 172,692km! 




Tulostaulukko



Tulostaulukossa kaksi ensimmäistä ovat viestijoukkueita. Olin neljäs naisissa ja kuudes kaikista eli olisin miesten sarjassa ollut pronssilla!





tiistai 16. toukokuuta 2017

LOMAILUA JA TANKKAUSTA...

...aloitettu. Päätin aiemmin panostaa tämän vuotiseen Kokkola Ultra Runiin (KUR) pitämällä edeltävän viikon lomaa. Viime vuosina ja varsinkin viime vuonna tuli vaikeuksia, kun en ollut riittävästi levännyt ennen juoksua. Lepo, tankkaus ja riittävästi ulkoilua ennen tällaista 24h juoksua on ihan perusjuttuja, jos aikoo jaksaa.

Riittävästi ulkoilua 
Ultrajuoksija ja -valmentaja Seppo Leinonen on lanseerannut tämän "lentävän" lauseen ja opin. Ultrajuoksu ei hänen mielestään vaadi muuta kuin riittävästi ulkoilua. Ja ehkä vähän päätä ja kestävän vatsan. Aina sitä alkaa ennen kisaa miettimään, että onko sitä ulkoilua tullut riittävästi. Niinpä minäkin tässä päivänä muutamana (tai oliko yö) vertasin entisiin vuosiin. Lopputulos oli, että suurinpiirtein samoilla mennään eikä sitä ulkoilua taaskaan ole ollut riittävästi. Mutta voin lohduttautua sillä, että ensi viikonloppuna tulee riittävästi ulkoilua ainakin yhden viikonlopun aikana ja toivottavasti sillä pääsen tavoiteeseeni.

Tankkaus
Perinteisesti, jos olen tankannut, aloitan sen kisaviikon tiistaina ja jatkan perjantaihin. Viime aikoina olen tuon tankkauksen usein unohtanut ja niin meinasi käydä nytkin. Maanantaina vielä ajattelin, että tiistaiaamuna puuroa jne. Tiistaina (siis tänään) keitinkin kaurapuuroa ja join kahvit suklaakaurakeksin kera. Miten se aika näin lomalla vierähtikään ja vasta hieman ennen klo 13 huomasin, etten ole syönyt juonut mitään muuta! 

Tankkausta
Onneksi olin eilen ostanut tankkausta varten, vaikka mitä. Riisipiirakat mikroon ja kyytipojaksi hedelmäsmoothie. Näiden oikeaoppisuudesta en niin tiedä, mutta ovat hiilihydraattipitoisia. Samalla vielä testaan noita smoothieita. Olen niitä jo juostessa kokeillut ja nyt vielä testaan miten vatsa regoi syödessä niihin. Niillä kun saattaa olla laksatiivinen vaikutus.





Tuttua maltoa
Välipalaa tehdessäni tein myös kannullisen urheilujuomaa, jossa on Maxim -urheilujuomaa ja maltodekstriiniä. Olen jo pitkään käyttänyt tankkaukseen maltodekstriiniä, koska silloin ei tarvitse syödä niin paljoa saadakseen riittävästi hiilihydraatteja varastoon. Täten ei ole myöskään niin täysi ja ylensyönyt olo lähtöviivalla.

Keskiviikkona ja torstaina syön pasta- tai riisiruokaa eli tällä viikolla pastaa. Lisäksi leipää ja hedelmiä yms. Perjantaina minulla on matkustuspäivä, joten pyrin syömään jotain kotona ennen matkaa. Illalla yritän löytää Kokkolasta jotain sopivaa syötävää.

Lepo
Perinteisesti tein tänään puutarhatöitä. Mieheni I nauroikin, että perinteistä pitää pitää kiinni ja riehua itsensä "huonoksi" pihatöissä. Aiempina vuosina olen vähän liikaa kyykkinyt, kiipeillyt, kantanut, repinyt jne. ja sitten on ollut lihakset ja selkäkipeinä. Tänään tein vain vähän hommia, kiitos kylmän kevään ei rikkaruohotkaan ole vielä innostuneet. Näin lomalla saa ainakin hyvät yöunet, joten lauantaina pitäisi olla helpompi valvoa, kuin esim. 4 yövuoron jälkeen.
Olen myös vähentänyt juoksua näin viimeisellä viikolla - entisestään. Maanantaina juoksin vain vajaan 8km:ä. Keskiviikkona aion juosta myös pienen lenkin sekä torstaina ennen hierontaa pienen lenkin.

Minun perinteisiini kuuluu myös "viimeinen voitelu" eli hieronta pari päivää ennen kisaa. Olemme keskustelleet hierojani K:n kanssa mikä olisi paras ajankohta viimeiselle hieronnalle. Hän kertoi, että se on hyvin yksilöllistä. Joillekin sopii juuri ennen kisaa ja toiset taas ottavat jo monta päivää ennen. Minulle on sopinut tämä päivää paria ennen tapa.

Olen aloittanut pyykinpesun ja siinä samalla tavaroiden keräyksen. Lempivaatteet pestään ja laitetaan valmiiksi, niin sitten ei loppuviikosta tule kiire. Maanantaina kävin jo hankkimassa energiageelejä ja muuta syötävää. Nyt pitää miettiä mitä hankin paikan päältä ja koska.

Lähden siis jo perjantaina iltapäivällä junalla Kokkolaan ja yövyn hotellissa. Perjantaina voi jo käydä hakemassa juoksunumeron yms. Samalla pääsee kivasti jo kisatunnelmaan. Hotellissa yöpymisessä on se hyväpuoli, että aamulla saa kunnon aamiaisen ja sen voi syödä myöhemmin kuin kotoa lähtiessä. Vielä täytyy miettiä miten toimin, kun osan energialähteistä (smoothiet, mustikkakeitot,kiisselit yms.) pitäisi hankkia vasta paikan päältä. Niitä ei kannata Tampereelta lähteä "raahaamaan" ja viileänä ne maistuvatkin paremmin. Luultavasti käyn vielä lauantaiaamuna kaupassa ja "raahaan" kaikki tavarat sitten kerralla urheilutalolle. Tätä pitää vielä vähän viilata. Ja sateen sattuessa... ja paluujunaan pitää ehtiä...ja  ja ja ....






torstai 4. toukokuuta 2017

JÄRVENKIERTO JAAVIN TAPAAN JA...

...toistaiseksi viimeinen satasen viikko. Viimeinkin olen saanut vähän mittaa päiväjuoksuihin ja olen löytänyt "rypästelyn" uudelleen. Olen tuossa tuskaillut, kun en saa riittävästi kilometrejä kasaan viikon aikana ja sitten muistin "rypästelyn". Viikko 17 alkoi taas maanantaisella vapaapäivällä. Tiistaina juoksin vain 8km yövuorojen välissä, joten tuumin, että loppuviikolle jää paljon kilometrejä kerättäväksi. Muotoutui suunnitelma to-pe rypästelystä. Ja lisää viikonloppuna, jos ei tuo riitä - niinkuin ei riittänytkään.

Torstaista tuli hyötyliikunta- vai pitäisikö sanoa hyötyjuoksupäivä. Kun minulla ei ollut autoa käytössä ja kirjojen laina-aika oli menossa umpeen, päätin lähteä juosten kirjastoon. Kirjat reppuun, juoksuvaatteet päälle ja menoksi. Atalasta Kaukajärvelle tulee tietä myöden (vaihtoehtoreitti ulkoilureittejä pitkin on lyhyempi)n. 7km. Ilma oli aurinkoinen, mutta kylmä tuuli kävi. Juoksu maistui ja kun kello olikin vasta vähän, päätin kotiin palatessa laittaa asiakkaan tilauksen pakettiin ja lähteä vielä postiin. Kuivaa vaatetta alle, paketti reppuun ja menoksi. Menomatka 3,40km ja paluu 2,95km. Hyötyliikuntaa reilun 20km:n edestä ja lisäksi mieheni I:n mieli hyväksi, kun toin postireissulta simantekoaineet mukanani.

Perjantaiksi suunnittelin järvenkierron Jaavin tapaan eli juoksisin äitini A:n luokse Pyhäjärven eteläpuolen kiertäen. Yleensä, kun juoksen äiti A:lle, juoksen Atalasta Kaupin kautta Näsijärven rantaa Särkänniemen ohi ja "Rantatietä" kohteeseen (17-18km). Kunnon pitkä lenkki tulee kuitenkin Pyhäjärvenkierrosta. Edellisestä järvenkierrosta onkin kulunut jo aikaa ja jouduin katsomaan Google Mapsista paljonko kilometrejä tulisi. Olin laiska enkä viitsinyt hakea tietoa muistiinpanoista tai täältä blogista. Sain arvioksi 28km. Jouduin ottamaan taas oikein repun, koska piti saada vaihtovaatteet mukaan, sillä paluumatkan tekisin nyssellä. Reppuun siis vaihtovaatteet, kaksi juomapulloa, 2kpl geelejä, matkakortti, avaimet, kännykkä ja vähän rahaa (jos jotain ongelmaa matkalla kohtaisin). Suunnittelin lähtöä klo 12 ja 12min yli lähdin matkaan.

Olin suunnitellut reitin, kuten ennen Varalan Maratoonareiden kanssa se sunnuntaisin juostiin. Atalasta lähdin kohti Linnainmaan Prismaa ja sieltä paloaseman (Aitolahdentietä) ohi Ristinarkun kautta Messukylään. Messukylässä juoksin tylsästi ihan Messukyläntietä kunnes laskin alas Iidesrantaan. Tämä pätkä on aina ollut ihan kivaa juosta. Viinikan "liikenneympyrän" (kuten me vanhat tamperelaiset sanomme) kohdilta lähdin juoksemaan Lempääläntien suuntaisesti. Puolessa välissä tätä tuttua reittiä huomasin, että olisi ollut paljon antoisampaa pyyhkäistä "ympyrän" läpi kohti Hatanpään valtatietä, niin olisin päässyt Arboretumin mukaville poluille. No, se oli jo myöhäistä, kun en viitsinyt tehdä muutaman km:n paluuta. Tämä pätkä Lahdenperälle olikin tylsää. Rantaperkiöltä pääsinkin sitten jo metsään ja Härmälän kautta kohti Pirkkalaa. Suunnitelma oli tehdä tämä pitkis ultraharjoitteluna eli ottaa mukaan kävelypätkiä. Koska alkumatkasta oli paljon liikennevaloja, niin en sitten kävellyt, kuin ne hetket jolloin kaivoin repusta juomapullon ja join. Pirkkalan "läpi juoksu" tuntuikin pidemmältä kuin muistin. Härmälässä olin seurannut pyöräilyreittiä, mutta jossain vaiheessa hukkasin merkit ja jatkoin tutusti Naistenmatkantien viertä. Yhdessä kohtaa (Turrin kohdilla) oli kaivettava kännykkä ja kartta esille,kun tuntui etten ikinä tulisi Rajasalmen sillalle. Tarkastus kertoi, että matkaa oli n. 2km. Rajasalmen sillan ylityksen (kevyenliikenteenväylä menee kaksi kertaa alikin) jälkeen pääsin ihan Pyhäjärven rantaan, josta oli kyllä tehtävä pieni koukkaus alikulun kautta Nokiantielle ja taas vähän matkan päästä alikulun kautta takaisin rantaan Villilän saaren kohdilta. Villilänniemessä reitti kulki ihanien (kalliiden) rivitalojen ohi. Odotin Raholan vedenpuhdistamoa (tamperelaisittain paskavatkaamoa) ja odotin ja odotin..Se olikin yllättävän kaukana. Ja se Simolankatu jatkuu ja jatkuu... Juoksumittari näytti jo yli 30km:ä eli arvioni oli hieman pielessä. Hutikonpolku olisi hieman lyhentänyt matkaa, mutta sitkeästi painelin ohi Pispan palvelutalon ja parin mutkan takaa vihdoin näkyi äitini A:n talo.

 
Jaavin järvenkierto reitti





Tilastot

Matkaa kertyi siis 31,39km. Olin kyllä aika väsynyt, kun pääsin äitini A:n hoiviin. Edelleen palautuminen sujuu hyvin ja nopeasti. Suihkun ja keiton jälkeen olin taas ihan kunnossa. Tosin illalla uni maittoi ja kasvoja kuumotti päivällä saatu aurinko. Pienenä yksityiskohtana huomasin kartasta, että Jaavin järvenkierrosta  muodostuu makuullaan oleva "J". Se siitä palautumisesta.

Saadakseni sen viimeisen satasen viikon ennen Kokkolaa täyteen piti minun vielä juosta n. 30km la-su. Lauantaina juoksin palauttavan hitaan Niihamanlenkin reilu 12km. Sunnuntaina, kun satoi lunta, juoksin vajaan 15km juoksumatolla snookerin MM-kisoja seuraten. Viikon saldo 100,9km.

Lähestyminen Kokkolan Ultra Runille alkaa sitten seuraavasti: viikolla 18 juoksen n. 70km, viikolla 19 n. 50km ja viikko 20 onkin lomaviikko ja lenkit tosi kevyitä huvituksen ja tuntemusten mukaan. Muutama seuraava blogi kertookin sitten taas valmistautumisesta, menttaaliharjoituksista, vetkuttelusta ja edestaas veivaamisesta. Tällä hetkellä avoimia kysymyksiä ovat: huoltaja, hotelli, junan aikataulut ja muu aikataulutus, vaatetus, ravitsemus jne. Palataan näihin pähkäilyihin, mutta paljastetaan vihdoin TAVOITE:

1. Oma uusi ennätys 17x,xxxkm
2. kohta 1. onnistuessaan tarkoittaa uutta SE:tä N55 sarjassa

Palataan tähän pähkäilyyn - kohta.
 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

TIERGARTEN, TILASTOJA JA TOIVEITA...

... jotka nostattavat motivaatiota. Kävimme pienellä lomamatkalla Berliinissä 1.-4.4. Samaan aikaan siellä juostiin Berlin Half Marathon, johon olimme suunnitelleet osallistuvamme. Toisin kävi, kun viivyttelin ilmoittautumisen kanssa ja kaikki paikat olivat jo menneet.

Emme kisaa sitten juurikaan kaupungissa huomanneet. Hotellissamme oli muutama juoksuun osallistuja, jotka saapuivat aamiaiselle juoksuvaatteet ja numerolaput valmiina (?) Tosin lähtöön oli vielä useita tunteja aikaa. No, kukin tavallaan. Itse vietimme päivän sen verran kaukana juoksureitistä, että vain aamulla matkalla metroon, näimme muutamia katuja suljettavan. Lisäksi iltapäivällä näin yhden juoksijan mitali kaulassaan ilmeisesti palaavan kisasta.

Matkan aikana pääsin maanantaina ja tiistaina juoksemaan Berliinin laajimpaan puistoon Groẞer Tiergarteniin. Puisto on pinta-alaltaan 210ha , 3km pitkä itä-länsi -suuntaan ja 1km pohjois-etelä -suuntaan.


Mukavaa polkua edessä...






...samoin takana








Puistosta löytyi erilaisia alustoja ja erilaisia "reittejä". Koska puistossa oli järvi ja pieniä puroja ja jokia, niiden yli meni erilaisia siltoja.


Leveämpää baanaa



Pieni kaarisilta

 Tiistaiaamuna toinen lenkki. 




 
Aluksi leveää...







...sitten kapeaa



Tiergatenissa oli aamuisin paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä pääväylillä, mutta pienemmillä poluilla sai juosta ihan yksikseen. Päätin etsiä vielä opaskirjoissa mainitun sillan, jossa on leijonapatsaat koristeina. Leijonapatsaat löytyivät, mutta silta oli poissa remontin vuoksi.




 
Vain leijonapatsaat







Viikon juoksuihin otin siis vauhtia Berliinistä ja kokonaistulos 90,36km. Siitä innostuneena yritin sitten seuraavalle viikolle (vk15) saada kerättyä kilometrejä. Yllättävien töiden vuoksi juoksin vain 63,88km+ pyöräilin 37 km. Olinkin jo vähän alamaissa ja motivaatio meinasi hukkua, kun mietin etten millään viikolla saa juostua 100km:ä. Harrastin sitten vähän otsikossa mainitsemaani tilastojen tutkimista. Ilokseni huomasin, että olen tänä keväänä juossut joka kuukausi enemmän kuin viime vuonna.

                     2017                          2016
tammi           255km                       227km
helmi            232km                       195km
maalis           279km                       273km
huhti             218km                        182km    (vajaa kuukausi)

Vaikka harjoituskilometrit ovat aika samanlaiset antoi tämä tietoa uskoa tulevaan. Olin nimittäin luullut, että olen juossut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ainut huono puoli on, että olen harrastanut muuta liikuntaa n. 5h vähemmän tänä vuonna ja se on lähinnä lihaskuntoharjoittelua.

Tästä positiivisesta tilastosta johtuen sainkin sitten juostua ensimmäisen 100km:n viikkoni viikolla 16 eli viime viikolla. Hienoa oli, että tein sen viikolla, jolloin minulla oli 4 yövuoroa. Ihmeellisesti jaksoin yövuorojen välilläkin juosta ihan kelpo juoksuja. Viikonlopun vapailla tein rypästelyn 52km:n edestä. Tämä on toiveita herättävää....

Viikonloppu oli liikunnallista sekä kuntourheilun että penkkiurheilun kannalta. Tuli seurattua snookerin MM -kisoja ja jalkapalloa. Sunnuntaina elin viime keväistä Lontoon maratonia uudelleen katsellen maratonia tv:stä. Kyllä siinä vähän silmäkulma kostui heti, kun näytettiin Greenwich Parkin lähtöpaikaa. Maratonin aikana oli hienoa muistella juoksua ja ihmeen hyvin sitä reitin ja tunnelmat muistikin. Sanoin miehelleni I:lle, että toivottavasti en koskaan saa sellaista muistisairautta, että tämä elämäni kohokohta unohtuisi.


Muisto 2016











maanantai 27. maaliskuuta 2017

MIKÄHÄN SIINÄ ON, VAIKKA...

...kuinka treenaa niin kunto ei nouse? Juu, kävin juoksemassa vuoden toisen maratonini ja tuota mietiskelin juostessani. Mutta palataanpä vähän ajassa taaksepäin.

Viime viikkoina olen saanut juoksukilometrejä tasaisesti sen 70km/viikko. Juoksun lisäksi olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa. Yrityksistäni huolimatta aika ja voimat eivät ole riittäneet enempään. Syytän edelleen yövuoroputkia. Kuitenkin olen jaksanut esimerkiksi 3 yövuoron jälkeen juosta suhteellisen hyvin 25 km:n pitkän lenkin. Niinpä taas kuvittelin kuntoni kohentuneen sitten helmikuussa juostun maratonin.

Olin löytänyt omasta työvuorolistastani sopivan lauantain 25.3, jolloin minulla olisi yövuorojen jälkeen kaksi vapaata (pe ja la) ja sitten vasta sunnuntaina yövuoroon. Vielä kun löysin läheltä Tamperetta maratonin, joka juostaisiin Hämeenkyrössä, päätin ilmoittautua Heiskan maratonille. Tarkoitus oli "kerätä" maraton, juosta pitkä lenkki ja testata kunto.

Into oli kova, mutta huomasin taas torstaina, että kaikki suunnitelmallinen valmistautuminen oli jäänyt. Siis juominen, tankkaaminen yms. Mieheni I sitten lohdutti, että tämä on sinulle jo niin tuttua kauraa, että kamat kasaan ja menoksi. Niinhän siinä kävi, että perjantai-iltana etsiskelin osan tavaroista valmiiksi. Koska lähtö olisi vasta klo 11 ja matkaan menisi vain n.35min, niin aamustakin olisi aikaa.

Normaaliin maratonaamun tapaan söin puuron ja join tuoremehua. Lisäksi join vielä kahvia ja söin pienen leivän. Puin valmiiksi juoksuvaatteet päälle - takkia, lakkia ja hanskoja lukuunottamatta. Ne pukisin vasta paikan päällä. Hieman klo 10.00 jälkeen lähdin kohti Hämeenkyröä ja Heiskan kylätoimintakeskusta.

Kilpailukeskuksena toimi siis vanha Heiskan tila. Tilan rakennukset muodostavat ison sisäpihan, jonka kautta juoksijatkin joka kierroksella juoksevat.



Kilpailukansilia oikealla ja osa juoksureittiä





Hain kilpailunumeroni kilpailukansliasta ja sitten hilpaisin pihan poikki toiseen rakennukseen missä oli wc:t. Takaisin edelliseen rakennukseen, jossa oli naisten pukuhuone.


Naisten pukuhuone


Enpä ole aiemmin törmännyt näin tunnelmalliseen ja uunilla lämmitettävään pukuhuoneeseen. Lisäksi huone oli täynnä myytäviä puutöitä kuten puutelineitä ja nukkekoteja.

Lähtöä odotellessa.

Maratonin lähtö oli piha-alueen ulkopuolelta Heiskankujalta, jonne järjestäydyimme kuuntelemaan ohjeet. Kierroksen pituus oli n. 5,274km, joten maratoonarit kiersivät sen 8 kertaa. Muutamia tuttuja oli taas osallistujien joukossa. Lähtö tapahtui hieman varkain ja kuulin vain "Hep!". Taistelin hetken juoksumittarini kanssa ja niinhän ne kiireisimmät hilpaisivat matkaan. Koska kiersimme lähdössä tuon sisäpihan oli reitti hieman kapea eikä ohittamisesta tullut oikein mitään lätäköitä varoessa. Lähdimme aluksi Ahrolantien viertä ja tämä tie olikin puolet koko lenkistä. Alkumatkasta maasto oli hieman kumpuilevaa. Pari pientä mäen töyssyä ja pari loivaa nousua, kunnes tulimme n. 3km:n kohdille. Siinä käännyimme paluumatkalle ja juoksimme 12-tien viertä kevyenliikenteen väylällä, jossa aluksi oli helppoa myötälettä, joka sitten hieman nousi ennen kuin käännyimme pois Kylmänojantielle ja taas Heiskankujalle ja tilan pihan kautta jälleen Ahrolantielle. Neljä kierrosta eli reilu 20km meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vauhti alkoi hyytyä. Huoltopiste oli vain tuossa tilan pihassa ja tuntui, että 5km:n juomaväli oli ehkä hieman pitkä. Totuttuun tapaan minulle tuli nälkä ja geeli alkoi kiertämään vatsassa. Kuudes kierros oli kaikkein vaikein. Huotopisteellä otin banaanin palan ja urheilujuomaa, mutta kierroksen lopussa oli aina nälän tunne. Seitsemäs kierros vähän helpotti johtuen vauhdin hiipumisesta. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että taistelemme samaa vauhtia hiipivän miehen kanssa kisan viimeisestä sijasta. No, viimeisellä kierroksella, joka tuntui ihanalta, huomasin, että ainakin kaksi juoksijaa oli siellä meidän perässä. Tosiasiassa niitä oli useampikin, mutta sen huomasin vasta maalissa. Oli taas taisteluvoitto päästä maaliin. Jouduin vielä viime metreillä ottamaan loppukirin, kun kuulin askeleet selkäni takaa ja maalissa miehet kannustivat oman seuran jäsentä. Niin se nuori nainen (sarjan N40 kolmas) pääsi puolen metrin etumatkalla väsyneen vanhan naisen ohi. No, ihan hyvässä hengessä me siinä naureskeltiin juomaa ryystäessämme.

Juteltuani hetken huoltojoukon iäkkäämmän rouvan kanssa päätin lähteä hakemaan laukkuani ja kohti äitini A:n nimipäiviä. Pukuhuoneesta lähtiessäni piti käydä katsomassa tuloksia ja eksyin palkintojenjakoon. Muutama tuttu hyvä juoksija siellä näytti palkintoaan odottavan. Osa oli ollut kiireisiä, saaneet jo pokaalinsa ja poistuneet samantein. Lähtiessäni kuulin kuitenkin nimeni mainittavan ja niin vain kävi, että olin N50 sarjan toinen!


N50 II P
  
Niin ja olihan se kuntokin kohentunut. Aikani oli reilun minuutin parempi kuin helmikuussa APK-hallimaratonilla ; )