KUOPIO 6H RUN...

... on sitten onnellisesti juostu. Toisaalta on hyvä hieman odotella ennen kuin kirjoittaa raporttia, koska ajatukset ovat aika sekaisin heti juoksun jälkeen. Näin lepopäivän jälkeen pystyy ehkä vähän analyyttisempään katsantoon.

Perjantaina heräilin yövuoron jälkeen klo 13.00. Mieheni I:n kanssa "aamukahvit" ja leivät. Tavaroiden kerääminen on aina yhtä aikaa vievää. Nytkin oli yöllä tehty muistilappu ja vanha muistikirja. Juoksuvaatteita varasin kolmeen eri säähän lyhyistä pitkiin. Kohti Kuopiota lähdin ajelemaan vähän yli puoli kolmen. Kahdella pysähdyksellä selvisin ja nekin lähinnä juomisen takia (WC:ssä käynnit). Hotelli Atlakselle osasin yhden korttelin kierrolla ja sain aluksi auton parkkiin ilmaiseksi S-etukortilla. Yöksi siirsin sen tien varteen ja taas aamulla tunniksi S-parkkiin. Ruuaksi söin Margarita -pizzan (ruispohjalla) Rossossa. Hotellilla join vielä juomaa ja katselin Suomi-Venäjä jääkiekkopeliä.

Lauantaina hotellin aamiaisella viimeinen tankkaus. Ruishiutalepuuroa maidolla, tuoremehua, leipää, juustoa, munakokkelia, kahvia, kiivin puolikas, melonia ja amerikkalainen pancake hillolla. Aika tuhti olo, mutta aikaa sulatella 1,5 tuntia. Jälleen kamat kasaan ja kohti Väinölänniemen urheilukenttää.

Jälleen yksi korttelin kierros (yksisuuntaiset kadut) ja sukkana kohteeseen. Kentällä oli jo täysi hyörinä päällä, kun saavuin hieman ennen klo 9. Hain ensiksi numerolappuni, chipin ja paidan. Pystytin oman huoltopöydän, vaikka järjestäjillä olikin pitkä pöytä huoltajia varten.

Jo hiukan kastunut huoltopöytäni

 
Sitten vaatteiden vaihtoon. Naisten pukuhuoneessa mietimme porukalla mikä olisi sopiva vaatetus. Sää oli erittäin sumuinen, lämpötila 10 astetta, mutta päiväksi oli luvattu vähän sadetta ja 14 astetta. Päätin lähteä Asics´n capreilla (lempivaatteeni) ja pitkähihaisella Pro Touch -paidalla. Yleensä pitkässä juoksussa tulee lopussa viileä/kylmä, kun energiat loppuu ja kun on luvattu sadetta, pitkähihainen on tarpeen. Hihat saa tarvitessa ylös. Nappi valinta.

Lähtöalueella oli mukavasti tuttuja ja lisää tuli siinä lähtöä jännittäessä. Lähtölaukaus tapahtui siis klo 10.00 ja edessä 6 tuntia 400m radan kiertoa. Maltoin lähteä ensimmäisen kierroksen rauhallisesti ja se menikin aikaan 2.35min. Koska tavoitteeni oli juosta n. 2.15min kierrosaikoja, kiristin sitten vauhtia. Alkukankeuden jälkeen juoksu sujui hyvin. Selostaja kertoili muista juoksijoista ja soitti hyvää vanhaa musiikkia ( 1970 - 80 vuosilta). Aloitin ottamaan geelejä 15km kohdilla ja suunnitelma oli, että 5km:n välein geeli ja siihen väliin, n.2,5km kohdilla, suolatabletti. Juoksu sujui hyvin ja odotettua ripeämpää vauhtia. Kahden tunnin kohdilla käännettiin suunta ja siinä kilometrejä oli takana 22km. Kolmen tunnin kohdilla olin vielä edellä suunnitelmastani ja kasassa 32,4 km. 

Koska juoksu maistoi lähdin kärkinaisen peesiin ja vauhti hieman kasvoi. Ja se sitten kostautui. Kun juoksua oli takana 3h 20min oik. pohkeessa tuntui pistävä kipu. Autshh! Vanha vaiva siellä muistutti. Kylmägeeliä, suolaa ja pientä venyttelyä. Ei auttanut! Kysyin huollosta kylmäpussia, mutta olinkin juuri juossut huoltoauton ohi. Ei kun uudelle kierrokselle ja takasuoralla pohje teki aivan tenän. Kipu oli kova. Täytyy myöntää, että linkatessani huoltoautolle kirosin kuin kapteeni Haddock (Tintti-kirjat). Huoltoautolla oli jo kuultu ongelmastani, kiitos valveilla olleen selostajan ja siellä oltiin valmiina kylmäpussin kanssa. Kylmää, hierontaa, Panadol ja lohdutusta, että minut vielä radalle saadaan. Itse olin kyllä sitä mieltä, että "tämä oli tässä taas". Ja kiroilu jatkui. Noin 5-6 min. huollon jälkeen lähdin kokeilemaan aluksi kävellen ja sitten varovasti juosten. Seuraavat n. 40min. laukkasin kuin teuraaksi valmis hevonen eli painoa runsaasti vasemmalle jalalle. Mutta kun neljä tuntia tuli täyteen ja käännettiin taas suuntaa, huomasin että jalka edelleen kesti. Koko kentällä oleva väki niin juoksijat, huoltajat, katselijat ja selostaja kannustivat kovasti. Eihän siinä auttanut kuin panna parastaan. Kierrosajat alkoivat taas olla edes 2.13-2.17 luokkaa. Viimeisen tunnin alkaessa tiesin, että jalka kestää loppuun asti - ainakin kun juoksi tasaisesti. Kun aikaa oli jäljellä vielä n.20min. sain 60km täyteen. Ennätykseni oli 61.173km ja tavoite tähän kisaan 62.8km. Ilokseni huomasin ettei pitkältä tuntunut huolto ollut vienyt mahkuja uuteen enkkaan. Kun kuusi tuntia tuli täyteen olin juuri ohittanut maalilinjan 63 km kohdilla. Lopputulokseksi tuli 63,250km. Toisin sanoen paransin omaa enkkaa yli 2 km. Kisan loputtua riensin ensimmäiseksi halaamaan minulle ensiapua antanutta M.Tiilikaista. Hän sanan mukaisesti "pelasti päiväni" saadessaan minut takasin radalle.

Väinölänniemen kenttä

Kisan jälkeen

Kisan jälkeen halattiin muutenkin kovasti, jopa eniten mitä missään kisassa. Aivan tuntemattomatkin tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Juotuani vähän pääti  kasata huoltopöytäni ja sitten suihkuun. Naisten pukuhuoneessa oli onnellinen tunnelma. Kaikki olivat onnistuneet ja tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Joillakin oli vähän jotain kipuja ja huonoa oloa, mutta se kuuluu asiaan. Ikävästi en ehtinyt palkintojen jakoa katsomaan, kun olin juuri vasta suihkussa.

Jo noin klo 17.15 olin matkalla kotiin. Ajomatka sujui aivan hyvin yhden pysähdyksen taktiikalla. Kotona olin klo 21.00.

Sitten se jälkipuinti eli analyysi. Kisan jälkeen minua hetken harmitti kaksi asiaa. Jos jalka olisi kestänyt, vauhti ennusti jopa 64-65km lopputulosta sekä 2. tai 3. sijaa. Nyt menetin ne huoltotauon aikana. Mutta toisaalta, koska huilasin ne hävityt 3-4 kierrosta (3.sija vain 180metriä), saatoin jaksaa paremmin sen lopun. Posiitiivista oli myös opetus siitä, ettei auta antaa periksi vastoinkäymisille. Tätä opetusta tulen tarvitsemman päätavoitteessani Oxroadultralla. Erittäin positiivista oli tuo uusi ennätys. Hurraa!

Sunnuntain ja maanantain olen sitten parannellut jalkoja. Oikean pohkeen vuoksi kipeytyi vasemman jalan sääri nilkasta. Se kipu olikin oikeestaan pahempi sunnuntain kuin pohjekipu. Runsaasti Voltaren-geeliä ja kylmägeeliä. Nyt maanantai-iltana tuntuu, että vammat paranevat nopeasti. Ja hyvä mieli vain kasvaa ja usko omaan tekemiseen.