Matka:
Matka Västeråsin sujui suunnitelmien mukaan. Mieheni I haki minut matkalaukkuineni aamulla kotoa ja vei Radikonkadun pysäkille hyvissä ajoin. Näin minun ei tarvinnut vetää matkalaukkua n. 2km:ä perässäni. Linja-auto nro 1, joka juuri aloitti ajamaan lentokentälle, tuli melkein ajallaan klo 7.41 pysäkille. Noin tunnin ajon jälkeen olimme lentokentällä.Lento oli n. 30min. myöhässä, koska Arlandassa oli voimakas sumu. Pääsimme lähtemään n. klo 10.10Pirkkalasta. Arlandassa siis samaan aikaan, koska Ruotsissa on tunnin aikaero ; )
Mieheni I oli laittanut minulle ohjeet jatkokuljetusta varten. Kävelin terminaalista 5 terminaaliin 4 ja löysin lippumyynnin. Västeråsiin lähti seuraava bussi (866) klo 11.30. Bussia pysäkillä odottaessani söin kioskista ostamaani evästä.
 |
| Bussin ikkunasta otettu kuva |
 |
| Ihan kuin Pohjanmaalla |
Västeråsissa ostin resastationilta matkalipun (25krn)
paikallisbussiin. Järjestäjien ohjeen mukaan jäin bussista pois
Abalbyssä. Löysin Ibis Styles-hotellin, vaikka se olikin vähän puiden takana
piilossa. Hotellin väri oli silmiinpistävä.
Valmistautuminen:
Iltapäivällä tutkin Google Mapsista reittiä kisapaikalle. Joutuisin vähän kiertämään käyttäessäni kevyen liikenteen väylää. Lähdin etsimään paikkaa, joka löytyikin helposti ja matkaan meni 10 min. Paikalla oli muutamia järjestäjien edustajia siivous- ja järjestelytöissä. |
| Tästä lähdetään metsään |
 |
| Tästä palataan kierrokselta |
Kisapaikalta jatkoin vielä 1,5km:n päähän ICA-markettiin, josta ostin evästä iltaa varten. Tosin illallalla huomasin ettei hotellilla tai lähiympäristössä ole mitään ruokailumahdollisuutta, joten jouduin käveleen uudelleen kauppaan. Päivän ruoka muodostui sitten 1 kpl täytetty patonki, 2 kpl croissant, banaani ja risifrutti.
Illalla pakkasin vaatteita muovikasseihin ja syömistä sopiviin pussukoihin. Ja vielä Skype soitot äidilleni A:lle ja miehelleni I:lle.
 |
| Lähellä hotellia ihana idylli |
Kisapäivänä heräsin hotellilla klo 6.40 (kello soittamassa 6.45). Aamupesujen jälkeen aamiaiselle: tuoremehua, muroja ja jogurttia, sämpylä juustolla ja kinkulla sekä kahvia. Aamupalalla näytti olevan muitakin juoksijoita. Pakkasin loput tavarat matkalaukkuun ja reppuun.
Lähdin hotlllilta käveleen vähän klo 8.00 jälkeen. Matkalla opastin erästä juoksijaa, kun olin löytänyt eilen shortcut´n (oikopolun) kisapaikalle. Järjestävän seuran Västerås LK-Friidrott´n seuratalo on nimeltään Orientalen ja siellä ilmoittauduttiin. Sain numerolapun (4), SI-chipin ja kisapaidan (ihanan keltainen).
Tuo SI-chip oli sellainen hauska suunnistajille tuttu leimaamislaite. Pieni tappi, jossa kuminauhakiinitys juuressa. Laitoin tähän kuvankin, mutta se sekoitti koko blogin niin, että jouduin aloittamaan uudelleen. Nyt en siis kuvaa uskalla laittaa. Katsoin mallia muilta ja kiinnitin sen ihanasti keskisormeen. Voitte kuvitella miltä se näytti. Ei onneksi ollut iso tappi. Jotkut kokeneemmat olivat ottaneet mukaan kuminauhaviritelmiä, joilla laite oli esim. taskussa kiinni. Chippiä piti sitten käyttää tarkastuslaitteissa aina, kun lähdit kierrokselle, kahdessa kontrollipisteessä ja tullessasi kierrokselta. Hyvä systeemi, koska näin sait väliajat, kierrosajat sekä tauon pituuden lopputuloksiin.
Hetken katselin ympärilleni ja sitten varaamaan pöytäpaikkaa tavaroilleni huoltoteltasta.
Lähdin hotlllilta käveleen vähän klo 8.00 jälkeen. Matkalla opastin erästä juoksijaa, kun olin löytänyt eilen shortcut´n (oikopolun) kisapaikalle. Järjestävän seuran Västerås LK-Friidrott´n seuratalo on nimeltään Orientalen ja siellä ilmoittauduttiin. Sain numerolapun (4), SI-chipin ja kisapaidan (ihanan keltainen).
Tuo SI-chip oli sellainen hauska suunnistajille tuttu leimaamislaite. Pieni tappi, jossa kuminauhakiinitys juuressa. Laitoin tähän kuvankin, mutta se sekoitti koko blogin niin, että jouduin aloittamaan uudelleen. Nyt en siis kuvaa uskalla laittaa. Katsoin mallia muilta ja kiinnitin sen ihanasti keskisormeen. Voitte kuvitella miltä se näytti. Ei onneksi ollut iso tappi. Jotkut kokeneemmat olivat ottaneet mukaan kuminauhaviritelmiä, joilla laite oli esim. taskussa kiinni. Chippiä piti sitten käyttää tarkastuslaitteissa aina, kun lähdit kierrokselle, kahdessa kontrollipisteessä ja tullessasi kierrokselta. Hyvä systeemi, koska näin sait väliajat, kierrosajat sekä tauon pituuden lopputuloksiin.
 |
| Maaliportti ja huoltoteltta |
Hetken katselin ympärilleni ja sitten varaamaan pöytäpaikkaa tavaroilleni huoltoteltasta.
 |
| Kaikilla oli paljon tavaraa |
Kävin naisten pukuhuoneessa wc:ssä ja vaihtamassa juoksukengät. Tapasin siellä Annen, joka oli miehensä Timon kanssa kisassa mukana. Vaihdoimme kuulumiset ja sain muutaman hyvän vinkin.
Kisa ja reitti:
Ensimmäisen
kierroksen pääsin juoksemaan Timo M:n kanssa. Sain hyviä vinkkejä reitistä
esim. varottavista kivistä ja huomioitavista käännöksistä. Timo myös lohdutti,
että muistaisin kyllä leimata, kuten sitten muistinkin :-) ja jos joku leimaus
unohtuisi, niin ei siitä diskattaisi, väliaika vain puuttuisi. Yöllä
reittimerkit kuulemma näkyisivät hyvin. Ehdimme ensimmäisen kierroksen eli 10M
eli 16km:n aikana keskustella monista asioista.
Reitistä kerron omia tuntemuksiani. Alussa siis lähdetään pienen n. 300m metsäpolun jälkeen ulkoilureitille, jota on muutama satametriä. Sitten sukelletaan metsään. Tätä osuutta sanoin metsäiseksi kivikko-juurakko-osuudeksi. Osuus oli 4,5km pitkä, mutta siinä välillä juostiin helppoa metsätietä myöden. Vaikea kulkuista osuudesta oli ehkä vain 1,5km. 4,5km:n jälkeen seuraava tavoite oli 1. kontrollipiste 5,9km:n kohdilla. Kontrollipisteelle juostiin karkea soraista metsätietä myöden. Muutama pieni mäki oli. Ennen kontrollipistettä oli pitkähkö suora, joka kulki peltojen välissä. Suoran jälkeen oli 90° käännös oikealle ja asfalttia myöden kontrollipisteelle. Siellä oli chipin leimaus, urheilujuomaa ja vettä.
Tästä matka jatkui yli Skultunavägenin, joka oli aika vilkas liikenteinen tie. Siinä sai varoa liikennettä. Yöllä rekat taas pelkäsi meidän otsalamppujen valoja. Tien ylityksen jälkeen matka jatkui Svartån-joen rantaa pientä kinttupolkua pitkin. Tämä oli kyllä mukavaa ja kaunista pätkää. Yöllä tosin kylmää. Reitti teki pienen kierroksen ja ohitti siirtolapuutarhan sen aitaa myödäten. Sen jälkeen tuli asfalttiosuus. Tämä osuus kiemurteli jonkin verran ja välillä oli yksi isompi kävelysilta, jonka ohi juostiin. Sen jälkeen jonkin matkan päässä tuli mäki, jonka päällä oli hautausmaa. Tätä mäkeä aina odotin, koska siinä kävelin, join ja tein muitakin huoltotoimenpiteitä tarvittaessa. Reitti kulki jännää koivukujaa myöden. Se näytti kevyenliikenteen väylältä, mutta päivällä autot ajoivat myös sitä myöden. Ja vasemmalla puolella oli koko matkan hautakiviä.
Tämän koivukujan jälkeen käännyttiin oikealle ja heti vasemmalle ja tultiin toiselle siirtolapuutarhalle. Tämän läpi juostiin hiekkatietä myöden. Matkaa oli n. 1km eli iso alue. Sen jälkeen korkean maantiesillan ali jalankulkusiltaa yli Svartån, taas. Täällä oli erikoisia taloja joen rannassa ja vanhoja rakennuksia (myllyjä). Pelastusrenkaita oli tasaisin välein joen rannassa. Jälleen sillan kautta Svartån yli ja siinä oli 2. kontrollipiste (12,6km), jossa vain vettä tarjolla. Tästä oli siis enää 3,5km kierrosta jäljellä. Kontrollipisteen jälkeen jaksoi aina hyvin juosta 1,5km, jolloin tultiin ison sillan alle. Siinä oli tien ylitys ja vastassa iiiiisoooo nousu. Ensin ne portaat ja sitten oikein jyrkkä pätkä ylös ulkoilualueelle.
Siitä taas metsään ja aluksi pientä polkua kunnes päästiin ulkoilureitille. Siellä vastassa oli kolme pitkää ja jyrkkää ylämäkeä tosin alamäkeäkin oli väsyneille jaloille riittävästi. Kun viimeinen jyrkkä lyhyt alamäki oli juostu, tultiin kevyenliikenteen väylälle, sillan ali, oikealle ja heti puskaan vasemmalle. Nyt oltiin siinä aiemmin kuvassa näkyvällä kierroksen loppusuoralla. Ja ei kun leimaamaan ja huoltamaan.
Toinen kierros meni mielestäni vähän raskaammin, kun jäin osin yksin juoksemaan. Timo jäi huoltamaan vähän pidemmäksi aikaa kuin minä, joten tiemme erosi. Katsoin tuloslistasta, että 1.kierros vei 1:48 ja huoltoalueella olin vain vajaan minuutin. Tässä vaiheessa vain join ja jatkoin sitten matkaa. Sain kyllä peesin kahdesta miehestä, kun menivät kanssani sopivaa vauhtia. Heitä tapasinkin usein matkan varrella huoltopisteillä tai toisiamme ohitellessa. Kierros meni kuitenkin hieman nopeammin kuin edellinen.
Kolmas kierros menikin sitten taas ihan hyvin ja mielestäni sain pidettyä hyvää vauhtia. Kivikko-juurakko-osuudella hakkasin kyllä varpaitani kipeästi ja kerran meinasin olla nokillanikin. Olin aloittanut juoksun lyhythihaisella paidalla ja se olikin ihan sopiva, kunnes alkoi hiukan tihkuttamaan. Kierroksen lopuilla mietin, että vaihtaisin paidan kuivaan. Kierros vei taas n 1:48. Matkaa oli tehty 48km. Nyt huoltotauko vei pisemmän aikaa: keräsin tavaroita, menin pukuhuoneeseen, kävin wc:ssä, voitelin jalat ja pakarat Voltarenilla (spiriformis oli vaivannut), vaihdoin kevyen pitkähihaisen juoksupaidan, joka tuntuikin hyvältä. Keräsin vielä pöydältäni geeliä ja tein juomaa pullooni. Kaikki tämä vei 12min.!
Neljännen kierroksen alku sujui taas kivikossa huonosti ja taisin päästellä muutaman suomalaisen kirosanankin hakatessani iso- ja pikkuvarpaita kiviin ja juurakoihin. Oli mukavia ääniä, kun yritti juosta ja aina kuului kops, auh. Välillä, kun sai pidettyä rytmin, meni vähän aikaa hyvin, mutta vain niin vähän aikaa. Tämä kivikossa rämpiminen alkoi tuntua raskaalta ja vähän pelästyin, että joko nyt väsyn. Huomasin sitten, että olihan kilometrejä jo 50 takana, joten pieni väsymys kuuluu asiaan. Onneksi 1.kontrollipisteen jälkeen tuolla joen rannassa alkoi taas kulkemaan. Kierros vei aikaa n. 1:55 eli hidastuu. Huoltotauko 6.min. Olin ottanut nyt mukaan kierrokselle aina 2 x geelin, jotka otin kontrollipisteillä. Tässä vaiheessa minulla oli nälkä joten otin kiisseliä ja leipää. Muuten pärjäsin koko kisan noilla geeleillä ja yritin muuta syödä huoltoalueella. Vaihdoin urheilujuoman jääteehen ja sekin taas piristi. Tässä vaiheessa suositeltiin jo otsalampun mukaan ottoa. Laitoin sen roikkumaan toistaiseksi juomavyöhön.
Viides kierros sujui taas oikein hyvin ja tuntui helpolta. Sen aikana mietin, että pitäisinkö jo pidemmän tauon vai yrittäisinkö kuudetta kierrosta päivän näöllä. Kun viides kierros täyttyi olin iloinen, koska ainakin 50M aika olisi saatu kirjattua. Vaikka tuntui vielä ihan helpolta jatkaa, päätin pitää tauon. Varsinkin kun huoltoalueelle tullessa järjestäjien mies kysyi söisinkö. Tarjolla oli riisiä ja gulassia (!). Olin ollut vähän nälkäinen ja ilman viilenemisestä johtuen tarvitaan enemmän energiaa, joten päätin syödä. Gulassi oli mausteista ja söinkin pääasiassa riisin. Sitten taas pukuhuoneeseen paidan vaihtoon ja muuhun huoltoon. Paidaksi vaihdoin Nykistä ostamani NB:n lämpimän, mutta hengittävän paidan, joka sekin toimi oikein mainiosti. Pitkät hihat lämmittivät käsiäkin niin, että pärjäsin ilman käsineitä. Kierros vei 1:59 ja huoltotauko 16min.
Kuudes kierros lähti taas hyvin liikkeelle, vaikka pimeys oli laskeutunut raskaana. Otin siis otsalampun käyttöön. Kivikko-juurakko-osuus oli vaikea pimeässä. Heti aluksi koin pahan takaiskun, kun kaaduin johonkin kiveen tai juureen. Menin ihan suoraan rähmälleni, siitä vauhdikkaasti vasemmalle kyljelle ja ihan selälleen asti. Molempiin polviin sattui ja vasen jalka vääntyi niin, että pikkuvarvaskin kengän sisällä vääntyi kipeästi. Ensimmäiseksi katsoin tietenkin näkyikö takana otsalampun valoja eli näkikö kukaan. Putsasin vaatteitani ja lähdin jatkamaan matkaa. Koko kroppaa hieman aristi varsinkin polvia ja vasenta säärtä. Kaatumisesta huolimatta tai siitä johtuen kierros sujui hyvin. Tosin koko ajan piti kovasti keskittyä, että näkisi eteensä. Oli noussut voimakas sumu, joka haittasi ainakin minun otsalamppuni tehoa. Koska tarinasta tulee pitkä niin palaan pimeässä juoksemiseen seuraavassa blogissani. Kierros kesti 2:11, joten pimeys haittasi ainakin tuolla kivikossa. Tässä vaiheessa vielä muualla juoksu kulki. Huoltoon meni 14min., koska täytyi käydä tarkastamassa vahingot.
Seitsemännellä kierroksella kivikko-osuus ei tuntunut yhtään kivalta. Kroppa kimoili ja muisti edellisen kaatumisen. No, selvitin sen. Säkkipimeässä ja sumussa mentiin edelleen. Nyt oli jo tullut tietty rytmi juoksun ja kävelyn suhteen. Tietyt mäet kävelin ja join samalla. Jos tuntui väsymystä ennen kävelykohtaa, niin jalat vain kummasti veivät. Vaikeampaa oli esim. mäen jälkeen aloittaa uudelleen juoksu. Siksi annoin jalkojen vain takoa menemään. Vauhti tosin hidastui, mutta ei sekään haitannut. Tämä kierros vei 2:20. Matkalla taas päätin vaihtaa vielä kerran vaatteita. Varsinkin peltojen kohdilla oli kylmää ja sumu teki ilmasta kosteaa. Laitoin päälle Craftin kauluksellisen juoksupaidan ja Brooksin juoksutakin. Myös pipan otin, ettei lämpö ja energia karkaisi. Tämäkin tuntui oikein hyvältä yhdistelmältä eikä ollut yhtään liikaa. Huolto 15min.
Kahdeksannella kierroksella edelleen pimeässä, joka alkoi tuntua jo hieman ahdistavalta. Onneksi tunsin reitin jo hyvin eikä eksymisiä sattunut. Kaikki vaan tuli pimeästä niin äkkiä eteen. Vähän jouduin kävelemään enemmän, koska ilmeisesti kaatumisesta johtuen jaloissa tuntui kipua. Kierros kesti jo 2:33 ja taukoa pidin vain 6min.
Yhdeksäs kierros tuntui jo hyvältä, kun tiesi ettei ole enää kuin kierros tämän jälkeen. Vauhti oli hiipunut, muttei ihan niin paljoa kuin olin luullut. Aloin jo hieman laskemaan, että ei mene edes sitä 24 tuntia, jota olin puolivälissä veikannut. Jouduin käymään kaksi kertaa puskassa, joten ainakin riittävästi nestettä olin juonut. Joenrannassa jollakin naisjuoksijalla oli vaikeuksia otsalamppunsa kanssa. Koska aivoni toimivat hieman omituisesti, luulin että hän oli vain käynyt puskassa. Vasta myöhemmin huomaisin ettei takanani näkynyt pitkään aikaan valoa. Sitten huomasin oman lamppuni valon olevan paljon himmeämpi kuin aiemmin. Toisen puskassa käynnin aikana yritin vaihtaa paristoja. Paino sanalla yritin. Eihän ne suostuneet pehmeillä hikisillä käsillä irtoamaan kotelosta. Juoksin siis himmeällä valolla 2.kontrollipisteelle, jossa ystävälliset miehet saivat paristot vaihdettua. Vielä yksi takaisku taphtui, kun ennen portaita minua vastaan tuli nainen susikoiran kanssa ja se hyökkäsi minun kimppuuni. Hermostui ilmeisesti otsalampusta. Onneksi rouskaisi ohi kädestäni, kun nainen kiskaisi sen pois. Kiljahdukseni klo 5 aamulla oli korvia vihlova. Kuitenkin loppumatka metsätaipaleella sujui hyvin nähdessäni paremmin uusien paristojen avulla. Kierros 2:38(!). Kun tulin huoltoalueelle niin vastassa ollut nainen ilmoitti, että minulla olisi kärkeen 7min. matkaa. Ihan sama. Vasemmassa jalassani oli alkanut kipu ja tutkiessani sitä siinä oli jälki kaatumisesta. Myös molemmat polvet olivat mustelmilla. Päätin kuitenkin juosta loppuun, kun enää kierros oli jäljellä. Lähdin vain 4min. tauon jälkeen matkaan ja unohdin tietenkin voidella jalkoja.
Kymmenes kierros meni jo nousevan auringon valossa, joten otsalamppua ei enää tarvinnut. Laitoin sen jälleen juomavyöhön. Kivikko-juurakko-osuus tuntui kummasti kivemmalta nyt valossa ja viimeistä kertaa. Oli taas helpottavaa, kun näki reitin kunnolla. Ainut asia joka vaivasi oli jalassa tuntuva kipu. Viimeinen kierros vei aikaa 2:28. Maaliin tulin naisista kolmantena ajalla 22:36:25! Eli pääsin tavoitteeseeni eli 22-23 tuntia.
Sain onnittelut muutamilta järjestäjiltä ja kanssakilpailijoilta maalialueella. Sain valita palkinnon ja otin villapipan. Lisäksi minulle tuotiin mitali ja 24 tunnin alituksesta BRR:n vyönsolki.
Vähän iloa latisti kipu jalassa ja pelko mitä sille oli kaatuessa käynyt. Maaliin tultuani laitoin heti kylmäpussin sääreen.
Suihkussa käynnin jälkeen pakkasin tavarani. Sitten söin järjestäjien tarjoamaa grillimakkaraa ja perunasalaattia, joka ihme kyllä maistuikin ihan hyvältä klo 9.00 aamulla. Söimme yhdessä Anne ja Timo M.:n kanssa. Luulin, että hekin jo tulivat maaliin, koska söivät makkaraa, mutta heillä olikin vielä kierros jäljellä. Heidän jatkaessaan matkaa minä jo lähdin taksilla paluumatkalle.
Tarinasta tuli pitkä, mutta ajattelin sen herättävän kiinnostusta harrastajien joukossa ja antavan vinkkejä tuleviin kisoihin osallistujille. Jatkan vielä hieman seuraavassa blogissa tuosta pimeässä juoksusta, paluumatkasta ja jalan tilanteesta, Autshh! Kiva, jos jaksoit lukea.
Reitistä kerron omia tuntemuksiani. Alussa siis lähdetään pienen n. 300m metsäpolun jälkeen ulkoilureitille, jota on muutama satametriä. Sitten sukelletaan metsään. Tätä osuutta sanoin metsäiseksi kivikko-juurakko-osuudeksi. Osuus oli 4,5km pitkä, mutta siinä välillä juostiin helppoa metsätietä myöden. Vaikea kulkuista osuudesta oli ehkä vain 1,5km. 4,5km:n jälkeen seuraava tavoite oli 1. kontrollipiste 5,9km:n kohdilla. Kontrollipisteelle juostiin karkea soraista metsätietä myöden. Muutama pieni mäki oli. Ennen kontrollipistettä oli pitkähkö suora, joka kulki peltojen välissä. Suoran jälkeen oli 90° käännös oikealle ja asfalttia myöden kontrollipisteelle. Siellä oli chipin leimaus, urheilujuomaa ja vettä.
Tästä matka jatkui yli Skultunavägenin, joka oli aika vilkas liikenteinen tie. Siinä sai varoa liikennettä. Yöllä rekat taas pelkäsi meidän otsalamppujen valoja. Tien ylityksen jälkeen matka jatkui Svartån-joen rantaa pientä kinttupolkua pitkin. Tämä oli kyllä mukavaa ja kaunista pätkää. Yöllä tosin kylmää. Reitti teki pienen kierroksen ja ohitti siirtolapuutarhan sen aitaa myödäten. Sen jälkeen tuli asfalttiosuus. Tämä osuus kiemurteli jonkin verran ja välillä oli yksi isompi kävelysilta, jonka ohi juostiin. Sen jälkeen jonkin matkan päässä tuli mäki, jonka päällä oli hautausmaa. Tätä mäkeä aina odotin, koska siinä kävelin, join ja tein muitakin huoltotoimenpiteitä tarvittaessa. Reitti kulki jännää koivukujaa myöden. Se näytti kevyenliikenteen väylältä, mutta päivällä autot ajoivat myös sitä myöden. Ja vasemmalla puolella oli koko matkan hautakiviä.
Tämän koivukujan jälkeen käännyttiin oikealle ja heti vasemmalle ja tultiin toiselle siirtolapuutarhalle. Tämän läpi juostiin hiekkatietä myöden. Matkaa oli n. 1km eli iso alue. Sen jälkeen korkean maantiesillan ali jalankulkusiltaa yli Svartån, taas. Täällä oli erikoisia taloja joen rannassa ja vanhoja rakennuksia (myllyjä). Pelastusrenkaita oli tasaisin välein joen rannassa. Jälleen sillan kautta Svartån yli ja siinä oli 2. kontrollipiste (12,6km), jossa vain vettä tarjolla. Tästä oli siis enää 3,5km kierrosta jäljellä. Kontrollipisteen jälkeen jaksoi aina hyvin juosta 1,5km, jolloin tultiin ison sillan alle. Siinä oli tien ylitys ja vastassa iiiiisoooo nousu. Ensin ne portaat ja sitten oikein jyrkkä pätkä ylös ulkoilualueelle.
 |
| Kuva: Per Johansson |
Siitä taas metsään ja aluksi pientä polkua kunnes päästiin ulkoilureitille. Siellä vastassa oli kolme pitkää ja jyrkkää ylämäkeä tosin alamäkeäkin oli väsyneille jaloille riittävästi. Kun viimeinen jyrkkä lyhyt alamäki oli juostu, tultiin kevyenliikenteen väylälle, sillan ali, oikealle ja heti puskaan vasemmalle. Nyt oltiin siinä aiemmin kuvassa näkyvällä kierroksen loppusuoralla. Ja ei kun leimaamaan ja huoltamaan.
Toinen kierros meni mielestäni vähän raskaammin, kun jäin osin yksin juoksemaan. Timo jäi huoltamaan vähän pidemmäksi aikaa kuin minä, joten tiemme erosi. Katsoin tuloslistasta, että 1.kierros vei 1:48 ja huoltoalueella olin vain vajaan minuutin. Tässä vaiheessa vain join ja jatkoin sitten matkaa. Sain kyllä peesin kahdesta miehestä, kun menivät kanssani sopivaa vauhtia. Heitä tapasinkin usein matkan varrella huoltopisteillä tai toisiamme ohitellessa. Kierros meni kuitenkin hieman nopeammin kuin edellinen.
Kolmas kierros menikin sitten taas ihan hyvin ja mielestäni sain pidettyä hyvää vauhtia. Kivikko-juurakko-osuudella hakkasin kyllä varpaitani kipeästi ja kerran meinasin olla nokillanikin. Olin aloittanut juoksun lyhythihaisella paidalla ja se olikin ihan sopiva, kunnes alkoi hiukan tihkuttamaan. Kierroksen lopuilla mietin, että vaihtaisin paidan kuivaan. Kierros vei taas n 1:48. Matkaa oli tehty 48km. Nyt huoltotauko vei pisemmän aikaa: keräsin tavaroita, menin pukuhuoneeseen, kävin wc:ssä, voitelin jalat ja pakarat Voltarenilla (spiriformis oli vaivannut), vaihdoin kevyen pitkähihaisen juoksupaidan, joka tuntuikin hyvältä. Keräsin vielä pöydältäni geeliä ja tein juomaa pullooni. Kaikki tämä vei 12min.!
Neljännen kierroksen alku sujui taas kivikossa huonosti ja taisin päästellä muutaman suomalaisen kirosanankin hakatessani iso- ja pikkuvarpaita kiviin ja juurakoihin. Oli mukavia ääniä, kun yritti juosta ja aina kuului kops, auh. Välillä, kun sai pidettyä rytmin, meni vähän aikaa hyvin, mutta vain niin vähän aikaa. Tämä kivikossa rämpiminen alkoi tuntua raskaalta ja vähän pelästyin, että joko nyt väsyn. Huomasin sitten, että olihan kilometrejä jo 50 takana, joten pieni väsymys kuuluu asiaan. Onneksi 1.kontrollipisteen jälkeen tuolla joen rannassa alkoi taas kulkemaan. Kierros vei aikaa n. 1:55 eli hidastuu. Huoltotauko 6.min. Olin ottanut nyt mukaan kierrokselle aina 2 x geelin, jotka otin kontrollipisteillä. Tässä vaiheessa minulla oli nälkä joten otin kiisseliä ja leipää. Muuten pärjäsin koko kisan noilla geeleillä ja yritin muuta syödä huoltoalueella. Vaihdoin urheilujuoman jääteehen ja sekin taas piristi. Tässä vaiheessa suositeltiin jo otsalampun mukaan ottoa. Laitoin sen roikkumaan toistaiseksi juomavyöhön.
Viides kierros sujui taas oikein hyvin ja tuntui helpolta. Sen aikana mietin, että pitäisinkö jo pidemmän tauon vai yrittäisinkö kuudetta kierrosta päivän näöllä. Kun viides kierros täyttyi olin iloinen, koska ainakin 50M aika olisi saatu kirjattua. Vaikka tuntui vielä ihan helpolta jatkaa, päätin pitää tauon. Varsinkin kun huoltoalueelle tullessa järjestäjien mies kysyi söisinkö. Tarjolla oli riisiä ja gulassia (!). Olin ollut vähän nälkäinen ja ilman viilenemisestä johtuen tarvitaan enemmän energiaa, joten päätin syödä. Gulassi oli mausteista ja söinkin pääasiassa riisin. Sitten taas pukuhuoneeseen paidan vaihtoon ja muuhun huoltoon. Paidaksi vaihdoin Nykistä ostamani NB:n lämpimän, mutta hengittävän paidan, joka sekin toimi oikein mainiosti. Pitkät hihat lämmittivät käsiäkin niin, että pärjäsin ilman käsineitä. Kierros vei 1:59 ja huoltotauko 16min.
Kuudes kierros lähti taas hyvin liikkeelle, vaikka pimeys oli laskeutunut raskaana. Otin siis otsalampun käyttöön. Kivikko-juurakko-osuus oli vaikea pimeässä. Heti aluksi koin pahan takaiskun, kun kaaduin johonkin kiveen tai juureen. Menin ihan suoraan rähmälleni, siitä vauhdikkaasti vasemmalle kyljelle ja ihan selälleen asti. Molempiin polviin sattui ja vasen jalka vääntyi niin, että pikkuvarvaskin kengän sisällä vääntyi kipeästi. Ensimmäiseksi katsoin tietenkin näkyikö takana otsalampun valoja eli näkikö kukaan. Putsasin vaatteitani ja lähdin jatkamaan matkaa. Koko kroppaa hieman aristi varsinkin polvia ja vasenta säärtä. Kaatumisesta huolimatta tai siitä johtuen kierros sujui hyvin. Tosin koko ajan piti kovasti keskittyä, että näkisi eteensä. Oli noussut voimakas sumu, joka haittasi ainakin minun otsalamppuni tehoa. Koska tarinasta tulee pitkä niin palaan pimeässä juoksemiseen seuraavassa blogissani. Kierros kesti 2:11, joten pimeys haittasi ainakin tuolla kivikossa. Tässä vaiheessa vielä muualla juoksu kulki. Huoltoon meni 14min., koska täytyi käydä tarkastamassa vahingot.
 |
| Yöllistä lookia kuva: Per Johansson |
Seitsemännellä kierroksella kivikko-osuus ei tuntunut yhtään kivalta. Kroppa kimoili ja muisti edellisen kaatumisen. No, selvitin sen. Säkkipimeässä ja sumussa mentiin edelleen. Nyt oli jo tullut tietty rytmi juoksun ja kävelyn suhteen. Tietyt mäet kävelin ja join samalla. Jos tuntui väsymystä ennen kävelykohtaa, niin jalat vain kummasti veivät. Vaikeampaa oli esim. mäen jälkeen aloittaa uudelleen juoksu. Siksi annoin jalkojen vain takoa menemään. Vauhti tosin hidastui, mutta ei sekään haitannut. Tämä kierros vei 2:20. Matkalla taas päätin vaihtaa vielä kerran vaatteita. Varsinkin peltojen kohdilla oli kylmää ja sumu teki ilmasta kosteaa. Laitoin päälle Craftin kauluksellisen juoksupaidan ja Brooksin juoksutakin. Myös pipan otin, ettei lämpö ja energia karkaisi. Tämäkin tuntui oikein hyvältä yhdistelmältä eikä ollut yhtään liikaa. Huolto 15min.
Kahdeksannella kierroksella edelleen pimeässä, joka alkoi tuntua jo hieman ahdistavalta. Onneksi tunsin reitin jo hyvin eikä eksymisiä sattunut. Kaikki vaan tuli pimeästä niin äkkiä eteen. Vähän jouduin kävelemään enemmän, koska ilmeisesti kaatumisesta johtuen jaloissa tuntui kipua. Kierros kesti jo 2:33 ja taukoa pidin vain 6min.
Yhdeksäs kierros tuntui jo hyvältä, kun tiesi ettei ole enää kuin kierros tämän jälkeen. Vauhti oli hiipunut, muttei ihan niin paljoa kuin olin luullut. Aloin jo hieman laskemaan, että ei mene edes sitä 24 tuntia, jota olin puolivälissä veikannut. Jouduin käymään kaksi kertaa puskassa, joten ainakin riittävästi nestettä olin juonut. Joenrannassa jollakin naisjuoksijalla oli vaikeuksia otsalamppunsa kanssa. Koska aivoni toimivat hieman omituisesti, luulin että hän oli vain käynyt puskassa. Vasta myöhemmin huomaisin ettei takanani näkynyt pitkään aikaan valoa. Sitten huomasin oman lamppuni valon olevan paljon himmeämpi kuin aiemmin. Toisen puskassa käynnin aikana yritin vaihtaa paristoja. Paino sanalla yritin. Eihän ne suostuneet pehmeillä hikisillä käsillä irtoamaan kotelosta. Juoksin siis himmeällä valolla 2.kontrollipisteelle, jossa ystävälliset miehet saivat paristot vaihdettua. Vielä yksi takaisku taphtui, kun ennen portaita minua vastaan tuli nainen susikoiran kanssa ja se hyökkäsi minun kimppuuni. Hermostui ilmeisesti otsalampusta. Onneksi rouskaisi ohi kädestäni, kun nainen kiskaisi sen pois. Kiljahdukseni klo 5 aamulla oli korvia vihlova. Kuitenkin loppumatka metsätaipaleella sujui hyvin nähdessäni paremmin uusien paristojen avulla. Kierros 2:38(!). Kun tulin huoltoalueelle niin vastassa ollut nainen ilmoitti, että minulla olisi kärkeen 7min. matkaa. Ihan sama. Vasemmassa jalassani oli alkanut kipu ja tutkiessani sitä siinä oli jälki kaatumisesta. Myös molemmat polvet olivat mustelmilla. Päätin kuitenkin juosta loppuun, kun enää kierros oli jäljellä. Lähdin vain 4min. tauon jälkeen matkaan ja unohdin tietenkin voidella jalkoja.
Kymmenes kierros meni jo nousevan auringon valossa, joten otsalamppua ei enää tarvinnut. Laitoin sen jälleen juomavyöhön. Kivikko-juurakko-osuus tuntui kummasti kivemmalta nyt valossa ja viimeistä kertaa. Oli taas helpottavaa, kun näki reitin kunnolla. Ainut asia joka vaivasi oli jalassa tuntuva kipu. Viimeinen kierros vei aikaa 2:28. Maaliin tulin naisista kolmantena ajalla 22:36:25! Eli pääsin tavoitteeseeni eli 22-23 tuntia.
Sain onnittelut muutamilta järjestäjiltä ja kanssakilpailijoilta maalialueella. Sain valita palkinnon ja otin villapipan. Lisäksi minulle tuotiin mitali ja 24 tunnin alituksesta BRR:n vyönsolki.
Vähän iloa latisti kipu jalassa ja pelko mitä sille oli kaatuessa käynyt. Maaliin tultuani laitoin heti kylmäpussin sääreen.
Suihkussa käynnin jälkeen pakkasin tavarani. Sitten söin järjestäjien tarjoamaa grillimakkaraa ja perunasalaattia, joka ihme kyllä maistuikin ihan hyvältä klo 9.00 aamulla. Söimme yhdessä Anne ja Timo M.:n kanssa. Luulin, että hekin jo tulivat maaliin, koska söivät makkaraa, mutta heillä olikin vielä kierros jäljellä. Heidän jatkaessaan matkaa minä jo lähdin taksilla paluumatkalle.
 |
| Saalis |
Tarinasta tuli pitkä, mutta ajattelin sen herättävän kiinnostusta harrastajien joukossa ja antavan vinkkejä tuleviin kisoihin osallistujille. Jatkan vielä hieman seuraavassa blogissa tuosta pimeässä juoksusta, paluumatkasta ja jalan tilanteesta, Autshh! Kiva, jos jaksoit lukea.
