keskiviikko 26. helmikuuta 2014

168.6106...

... km sain kasaan viikonloppuna Endurance 24 h kisassa. Tässä meni hiukan aikaa ajatuksia kasatessa ja kroppaa parannellessa, mutta tässä tulee raporttia tapahtumasta.

7. Endurance 24h 22.2-23.2.2014


Herätys oli klo 7.30. Puuroa ja kahvia syötiin. Ensimmäisen kerran ei puuro oikein meinannut mennä alas, joten jätin kahvin kanssa suunnittelemani voileivän väliin. Kamat kasaan ja autoon. Aikataulussa kohti Espoota. Yhden pysähdyksen taktiikalla (pissatauko) perillä. Mieheni I auttoi tavarat Arenalle ja chipin haun jälkeen etsimme huoltopöydälleni paikan radan varresta. Viimeisiä paikkoja vietiin, vaikka olimme ajoissa paikalla. Sain ihan hyvän paikan, joka toimi myös juoksun aikana. Mieheni I joutui lähtemään iltavuoroon töihin, joten hän antoi perinteiset onnenpotkut persuuksilleni ja jäin laittamaan huoltopöytääni valmiiksi. Pukuhuoneessa tapasin tuttuja juoksijanaisia. Taisi kaikkia vähän jännittää, koska aika hiljaista oli - naisten pukuhuoneeksi.

 



Huoltopöydässä

Lähtöä odotellessani tuli huoltopöytäni luokse mies, joka oli kiinnostunut tapahtumasta. Kerroin hänelle mistä 24h kisassa ja ultrajuoksussa on kyse. Kyllä hän päivitteli ja jatkoi matkaa kuntosalille.

Kävin itse kävelemässä huoltosuoran ja moikkaamassa tuttuja. Sitten kohti lähtöä.








Lähtöä odotellessa
Matkaan pääsimme tasan klo 12.00 lauantaina. Alku lähti ihan hyvin liikkeelle. Kierrosajat olivat hieman nopempia kuin olin suunnitellut, mutten halunnut kovasti jarrutellakaan, koska juoksu oli kuitenkin rentoa. Lisäksi kierrosvauhti oli melkein samaa kuin mitä olin harjoitellut juoksumatolla. Ilmeisesti oli iskostunut takaraivoon tai selkäytimeen.

Tarkoituksenani oli juosta 14min. ja kävellä 1min. Aluksi kävelyjaksot jäivät tosi lyhyiksi. Rytmiä täytyi muuttaa myös siten, että kävelyosuus osui joko järjestäjien tai oman huoltopöydän kohdille. No, se alkoi sujumaan ihan hyvin.

Toinen aikataulutus oli nesteytys ja energian saanti. Rytmi siinä oli niin, että 15 yli otin urheilujuomaa, puolelta geelin, varttia vailla suolatabletin ja tasalta taas geelin. Näin mentiin ekaa tuntia lukuunottamatta, koska silloin en vielä ottanut geelejä. Aika äkkiä huomasin, että nesteytyksen kanssa tulee sikäli ongelmia, että hikoilu oli voimakasta. Pitää siis juoda paljon/riittävästi. Kolmannella tunnilla lisäsin myös toisen suolatabletin ohjelmaan.

Tässä sitä mennään

Aikataulun seuraaminen auttoi jaksottamaan juoksua niin, ettei aika tuntunut pitkältä. Kun kierros oli 390m ja katsoit aina maaliviivan ylitettyäsi kierrosvauhdin ja mietit seuraavan tauon paikkaa, aika kului hyvin.


Kello 18 oli ensimmäinen suunnanvaihto. Järjestäjät paimensivat meidät juoksijat kiertämään tekemänsä rivin ja matka jatkui. Minulle kävi käännöksessä ikävästi, kun tunsin oikessa akillesjänteessä piston. Jouduin pysähtymään kaksi kertaa ja korjaamaan sukkaa, kun luulin johtuvan siitä. Kun ei auttanut, pysähdyin huoltopöytäni luokse ja otin uhkarohkeasti kengän ja sukan pois. Akilles hiukan punoitti, mutta johtui jo kuljetusta matkasta eikä muuta hälyttävää ollut näkyvillä. Puin sukan ja kengän takaisin ja matka jatkui. Edelleen epämiellyttävää tunnetta aina välillä akilleksien kohdilla. Kello 19.00 tarjoiltiin pastaa ja päätin syödä vähän ihan paikallani istuen, jotta vatsa kestäisi paremmin.

Tilanne parani tai ainakin minusta tuntui siltä. Ja matka jatkui...
jotenkin tuossa 7 tunnin kohdilla tuntui vaikealta ja että kunto loppui. Jaa nyt jo. Seuraavaksi ongelmana oli tuo nesteiden ja energian saanti. Ensin lopahti urheilujuoman meno. Mielestäni se oli liian makeaa/vahvaa eikä riittävän viileää. Pikkuhiljaa mikään ei oikein maistunut ei juoma, ei energia. Ainut mikä meni hyvin oli mustikkakeitto. Yritin kuitenkin koko ajan vaihdellen lajeja juoda, koska hikoilu jatkui. Muutamia kertoja kävin WC:ssä ja nestettä tuli pieniä määriä, mikä oli hyvä. Vatsa kesti ilman tyhjentämistä kummastakaan päästä. Useat juoksijat joutuivat sitä tekemään.

 
Suunnanvaihto klo 24.00


Puolessa välissä kisaa eli klo 24.00 oli toinen suunnanvaihto. Olin saanut täyteen tavoittelemani 96km, mutta olin kyllä jo aika väsynyt. Mietin, että tässä vaiheessa ei saisi olla vielä näin voimaton, koska kisaa oli vielä jäljellä 12 tuntia.

Onneksi klo 01.00 oli jälleen pastatarjoilu. Pääsin itseäni parempaan herraseuraan, koska olin päättänyt syödä taas istuen. Takasuoralla oli muutamia penkkejä ja siinä syödessämme vaihdoimme kuulumisia. Jalat, jalat...mahat, mahat oli kaikilla ongelmana. Pohdittiin kannattasiko minun koittaa toisilla kengillä.  Päädyin vaihtamaan onneksi viime hetkillä mukaan ottamani toiset juoksukengät. Pastaa sulatellessani vaihdoin sukat ja kengät. Ei ole ihan helppoa laittaa märkiin jo hieman turvonneisiin jalkoihin sukkia sileästi ja survoa niitä kenkiin. Onneksi nämä kengät olivat kuivat. Mietin josko joudun palaamaan alkuperäisiin märkiin kenkiin, niin ei olisi helppoa näitä räpylöitä niihin enää survoa.

Aamuyö mentiin kohti B-tavoitetta eli 100 M eli 160km:ä. Välillä tuntui, että kilometrit karttuivat hiiiiitaasti ja kierroksiin kului aina vain enemmän aikaa. Kävelytahti kiihtyi ja aina kun lähdin uudelleen juoksuun akillekset varoittelivat kireydellään. Neljän aikaan aamuyöllä otin iPad:n mukaan ja kuuntelin mieheni I:n nauhoittamaa kannustusmusiikkia. Kummasti tahti hieman parani, kun korvissa raikas raikas hevymusa ; ) Kaikki auttaa. Aamuyöllöä ei alkanut edes nukuttamaan vaan vain kokovartalon uupumus oli läsnä.

Viimeinen suunnanvaihto oli klo 6.00. Siitä odottelimme aamupuuroa, joka tarjoiltiin klo 7.00. Tässä vaiheessa pääsi hyvin jutulle kanssajuoksijoiden kanssa, kun kaikkien oli välillä enemmän tai vähemmän käveltävä. Puuron söin oman mustikkakeiton kanssa ja tuntui rauhoittavan vatsaa. Puuron jälkeen pystyin taas juomaan vettä ja keltaista Jaffaa mustikkakeiton lisäksi. Välillä napostelin suolakeksejä, kun niitähän suositellaan esim. aamupahoinvointiin. Heh!

Vihdoin suurinpiirtein klo 09.30 sain sen 160km täyteen. Sen jälkeen kävelin jonkin aikaa ja annoin akillesten levätä. Olin päättänyt, etten riko jalkojani ihan huonoksi. Mieheni I oli esittänyt toiveen, että pystyisin hänen synttärimatkallaan kävelemään ilman keppejä. Tätä asiaa jouduin miettimään sekä myös jatkossa juoksemista. Päädyin varovaiseen etenemiseen välillä kuitenkin juosten.

Viimeinen etappi oli odottaa siskoani M ja sen miästä, jotka olivat tulossa minua hakemaan. He ilmestyivät paikalle n. klo 11.30 ja opastin heidät huoltopöydälleni katsomaan loppuklimaksia. Järjestäjät jakoivat kaikille juoksijoille puupalikat, joissa oli juoksijan numero. Kun aikaa oli jäljellä n. 15 min, kaikki kynnelle kykenevät juoksevat niin paljon kun vielä pystyvät. Tämä lopun kiri on aina hienoa seurattavaa. Kun klo 12.00 sunnuntaina laukaus pamahti, kaikki juoksijat pysähtyivät paikoilleen ja asettivat puupalikan radalle siihen kohtaan mihin olivat päässeet. Siitä kohtaa mitataan jokaisen vajaa kierros ja lisätään täysiin kierroksiin.



Viimeisillä kierroksilla

Minä pysähdyin melkein oman huoltopöytäni kohdilla. Siskoni M:n miäs otti muutamia kuvia ja siskoni M alkoi kerätä tavaroitani kasaan. Minä pääsin vihdoin suihkuun pesemään 24 tunnin hiet. Siskoni M auttoi minua kovasti näissä puuhissa ja huolenpito tuntui mukavalta. Suihku piristi, mutta oikean jalan akillekseen siskoni M haki kylmäpussin. Hän oli myös hieman järkyttynyt huonosta liikkumisestani, kun juuri äsken olin "viilettänyt" viimeisiä kierroksia juosten radalla ja nyt linkkasin naama mutkalla. Tällaistahan se on aina heti kisan jälkeen. Muutamia rakkoja löysin, mutta päätin hoidella ne vasta kotona. Oli hyvä idea ottaa perinteiset Aino-tossut mukaan. Niihin turpeat rakkoiset jalkani sujahtivat hyvin.

Haimme vielä osanottajamitalini ja -diplomini ja sitten kotia kohti.
Pysähdyimme kotimatkalla syömään ja ihmeekseni pystyin syömään ihan hyvin. Ainut vaikeus oli autosta nouseminen ja istumisen jälkeen liikkeelle lähtö. Hieman jalat aina norjistuivat, kun oli liikkeellä.

Kotona olin vähän ennen klo 16. Siskoni M kantoi kaikki tavarani sisälle. Puhkoin neljä rakkoa. Yhden mahtavan kellukan oikean jalan etuvarpaan kynnen alta. Otin yhden Buranan parantamaan lihasvaurioita ja virittelin kylmäpakkaukset molempiin akilleksiin. Sitten sänkyyn klo 16.30. Olin valvonut 35 tuntia, mutta HYMYILIN ja nukahdin.

Siinä se on!




Palataan vielä myöhemmin asioihin, joita on tullut viikon aikana mieleen. Ja palautumiseen.


 
 
 
 
 

perjantai 21. helmikuuta 2014

...HEPPENANNE...

... eli kaikki alkaa olla valmiina vain lähtöitkua vaille, kuten vanha sanonta kuuluu. Viime yönä näin jo untakin kisasta. Ainut huono juttu siinä oli (oliko sittenkin painajainen), että minä ISTUIN kierrostenlaskijan kanssa ja juorusin. Sitten lopuksi hämmästelin, että miksi minä tässä istun enkä ole kiertämässä rataa....

Ei vaan asiaan... "All my bags are packed I'm ready to go..."

Juuri äsken pakkasin kaikki mukaan tulevat vaatteet ja kengät laukkuun. Päätin vielä ottaa mukaan Aino -aamutossut paluumatkaa varten, jos jalat on ihan p---na.
Huoltopöytä on jo pakattuna autoon. Kuivamuona on suurimmaksi osaksi pakattuna. Jääkaapissa ja pakastimessa olevat kylmälaukkuun tulevat pakkaan sitten aamulla.


 
Tällaisen kasan otan omia muonia mukaan. Lisäksi on sitten vielä järjestäjien pasta x 2, puuro x1 ja muut tarjottavat. Toivottavasti vatsa ottaa vastaan ja antaa juosta.





Pakattuna on myös vaseliini, kylmävoide, peseytymistarvikkeet, lääkkeet ( ne vakituisesti käytettävät) yms. yms. Tavarat ovat tosin vielä vähän hajallaan osa yläkerrassa keittiössä ja osa alhaalla, mutta enköhän ne vielä samaan kasaan laita. Jotain pientä säätöä on esim. energiapatukoita pitää pilkkoa suupaloiksi ja sellaisia pieniä juttuja. Niitä tässä ilta mietitään ja hermostellaan. Säätiedotus pitää vielä katsoa, että tiedämme varata aikaa, jos se lumisade tulee jo aamulla.

En oikein pysty nyt keskittymään tähän kirjoittamiseen, mutta toivottavasti ehdin, jaksan ja muistan kirjoittaa alkuviikosta sitten paremmin.

Lopuksi se lupaamani nettilinkki tapahtuman seurantaan:

1. www.endurance.fi 
         - valitse ylimmäinen linkki juoksevan miehen yläpuolelta
              - ja sitten Endurance 24 h online seuranta

2. www.endurance.fi/24/2014/live/
          - tällä pääsee suoraan

Jos haluat voit lähettää kannustusviestin juoksijalle vasemmalla ylhäällä olevan linkin kautta. Kun lähetät minulle niin käytä Jaavia, koska juoksussa on myös kaima mukana. Näin tiedän, että viesti on minulle tarkoitettu.

Ei muuta kuin kaikkien tätä lukevien peukut pystyyn!


 

maanantai 17. helmikuuta 2014

VALMIINANNE, PAIKOILLANNE...

...viimeistely alkakoon. Noin 5 päivää H-hetkeen eli VII Endurance 24 h juoksukisaan. Ja mun ekaan 24 h juoksuun.

Urheilu:

Viime viikko jäi kilometreiltä aika köyhäksi kaikenlaisten lääkärisekoilujen vuoksi. Voipi olla, että teki vain hyvää. Torstaina ja perjantaina vain lyhyet, nopeat lenkit. Varsinkin perjantaina jalat tuntuivat tosi raskailta. Olisiko kahdella punttitreenillä ollut osuutta asiaan (?). Lauantaina 12km:ä sujui taas ihan hyvin testatessa kisavaatetusta. Samoin sunnuntain 15km:ä, joka oli viimeinen pidempi lenkki. Kisavaatetus tuntui vähän kuumalta, kun olen tottunut kotona juoksemaan aika pienissä varusteissa. Yhdistetyssä askartelu/kuntoiluhuoneessamme lämpöä riittää varsinkin, jos juoksee pidempään. Totesin tarvitsevani useamman paidan mukaan, koska voi olla piristävää vaihtaa kuivaa päälle juoksun aikana. Lisäksi paidanvaihtotauko rytmittää juoksua eli on jotain mitä odottaa.

Näillä...
...lähdetään kisaamaan. Juoksucaprit ja säärystimet tuntuvat aika lämpimiltä, mutta voihan Arenalla olla vetoakin. Lisäksi otetaan ainakin kolme muuta paitaa ja ainakin yhdet lyhyet juoksuhousut. Housujen vaihtaminen voi olla mielenkiintoista, koska kenkiä en aio kisan aikana ottaa jalasta.
Ongelmanani viimeaikoina juostessa on ollut käsivarsien hankaantuminen sisäpuolelta ja kainalon alta. Osa urheiluliiveistä ja hiha-aukoista tuntuu kalvavan vasemmalta ja vain vasemmalta puolelta. Täytyy varon vuoksi laittaa vaseliinia näihin kohtiin. Koko kroppahan pitää rasvata hyvin jo edellisenä iltana siis tavallisella vartalovoiteella. Ennen juoksua sitten laitetaan vaseliinia sellaisiin kohtiin, joihin epäillään hankautumia syntyvän.




Yksi asia, joka myös on tärkeä tehdä on varpaankynsien leikkaus. Se kannattaa tehdä jo päivä pari aiemmin. Ja silti menetetään taas joku kynsi.

Kun osallistuin ekaan ultrakisaan tein pieneen vihkoon listan tarvitsemistani tavaroista ja eväistä. Kisan jälkeen lisäsin ne asiat mitä oli puuttunut ja poistin turhat. Nyt mulla on aika kattava lista jo valmiina eikä tarvi joka kerta alusta asti miettiä mitä tarvitaan.

Näin pitkässä kisassa täytyy miettiä tarkaan miten saa riittävästi energiaa ja nestettä. Koska minulla ei ole huoltajaa, joudun miettimään asiat siten, että kaikki tarvittava on helposti saatavilla pöydällä. Aion ottaa kylmälaukun mukaan, jotta ainakin osa juomista yms. pysyisi kylmänä. Koska 24 h on pitkä aika (lisäksi siihen vielä matka-aika), niin mietin miten saisin riittävästi kylmää laukkuun. Mieheni I keksi hyvän ratkaisun: "Täytä pari pakasterasiaa vedellä ja pakasta ne. Kestää melko pitkään ennen kuin sulavat". Lisäksi saan niistä kylmää vettä, jota tarvitsen omiin juomiin. Onhan huollossa tietysti viileääkin vettä, mutta sen saaminen omalle huoltopisteelle olisi hankalaa. Näin tulee sekin järjestymään. Kylmälaukussa pysyvät mustikkakeitot, sitruunateet ja omat juomat viileinä.

Hankintoja olen tehnyt jo viime päivien aikana, mutta aina jotain vielä tarvitaan. Lisää geelejä olen tilannut ja paketti odottaa noutoa. Mustikkakeitot ja kiisselit ainakin pitää hommata. Menee ihan loppuviikkoon ennenkuin ehdin ostoksille. Nyt ma-ke 36 tuntia töitä ja ne matkat päälle.

Mieheni I kyseli, että "mitähän sää haluaisit syödä sitten sunnuntaina, kun tulet kotiin". Hevosen. Vaikea arvata mikä uppoaisi, onko kova nälkä vai huono olo väsymyksestä. Laskin, että valvomista tulee kaiken kaikkiaan 32-34h! Herätys Tampereella lauantaina klo 7.30. Matkalle Espooseen klo 8.30 ja perillä klo 10.30. Kisa alkaa klo 12.00 ja päättyy klo 12.00 seuraavana päivänä. Palkintojen jako alkaa klo 13.00 ja haluaisin jäädä katsomaan. Luultavasti ollaan vielä paikalla, koska kyllä suihkuttelu, tavaroiden kerääminen  yms vie helposti tunnin. Sitten ajellaan noutajien M&P:n kanssa Tampereelle ja ehkä Valkeakosken kautta. Nukuttaisikohan jo autossa. Saa nähdä miten käy. Sanoin miehelleni I:lle, että kyllä kuski sen verta pysähtyy, että saan hommattua jotain mieleistä ruokaa, jos se kotona odottava ei miellytä. Hän ehdotti tortilloja, nam. Luulisi niiden maistuvan.

Palataan vielä valmisteluihin loppuviikosta. Laitan tänne silloin linkin mistä kisaa voi seurata. Tulospalvelun pitäisi antaa väliaikatietoja kerran tunnissa.


Askartelu:

Tein vain muutamia Ystävänpäiväkortteja, joissa oli tuo sama kuva kuin täällä 14.2. Vähän olen taas vihainen Itellalle, koska ilmeisesti kaikki kortit eivät ole menneet ajoissa perille. Ykkösluokan merkit ja keskiviikkona postiin, mutta silti eivät ole saapuneet perjantaiksi perille. Pahus.

Ylipolvensäärystimet ovat edistyneet siihen, että kävimme tilaajan kanssa juuri neuvottelut raidoituksesta. Alla näkysvästä mallista jätämme tuon toisen raidan polven alta pois. Kudon lisää mustaa sitten väliin vain yhden raidan harvakseltaan. Katsotaan millaiset näistä tulee.





 

 


perjantai 14. helmikuuta 2014

HAPPY, HAPPY, HAPPY...


[snoopy_happy_dance.jpg]        ... I run again. Siis ILOINEN, ILOINEN, ONNELLINEN... juoksen taas. Uusi käänne juoksijan elämässä.

Urheilu:

Eilen kävin siis ortopedillä. Hän oli vahvasti sitä mieltä ettei jalassa ole rasitusmurtumaa. Hän katsoi viime kesäiset ja nyt maanantaina otetut röntgenkuvat. Sen jälkeen hän kyseli oireet hyvin tarkkaan. Tutkimuspöydällä hän paineli säären luut ja luiden vierustat. Arka kohta paikantui säären sisäpuolelle yläkolmannekseen ja luun VIEREEN. Siinä kohtaa menee yksi yhdyslaskimo. Muut oireet olivat myös löydökseen sopivat. Jos jotakuta kiinnostaa, niin muuten niin hoikissa nilkoissani on ollut turvotusta vaihtelevasti. Lisäksi tärkeintä on se ettei kipua tunnu juostessa. Yhteenvetona todettiin yhdyslaskimovajaatoiminta. Ja eikun juoksulupa.

Lisäksi hän piti suositeltavana juuri hankkimiani kompressiosäärystimiä. Nehän auttavat juurikin tuota veren palautumista periferiasta eli ääripäistä suonistoa. Vaivalle ei oikein voi mitään, mutta muutamia helpottavia asioita löytyy.

Heti tieto miehelleni I:lle, joka oli myös iloinen puolestani.
Sitten nöyrästi soittamaan Endurancen Jarille, että pystyykö hän palauttamaan minut lähtijöiden listaan. Onnistuihan se ja muutamassa minuutissa. Voi tätä "ultraperhettä". Sitten seuraavaksi tärkein puhelu siskolleni M:lle ja pyytämään sittenkin kuljetusapua Espoosta pois. Ja taas onnistui. Eivät olleet vielä ehtineet suunnitella mitään vapautuneelle ajalle. Kyllä perhe on paras!

Ja nyt sitten aloitettaan uudelleen suunnittelut. Palataan niihin taas myöhemmin.






Hyvää Ystävänpäivää!

 
 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

KUN ISO MUSTA PILVI...



 
 
... peittää auringon ...



...mietit mitä on tapahtunut! Olen telakalla.
 
Minun eka 24 h kisa on peruuntunut. Soitin tiistaina sitten peruuttamisilmoituksen. Piru miten voi ottaa koville. Näin pieni ja mitätön juttu. Kukaan ei ole kuollut, vain minä olen TAAS vammautunut.
 
Nyt ei voi edes laittaa väliotsikkoa (urheilu). Kävin siis maanantaina varmuuden vuoksi lääkärissä, koska vasemmassa sääressäni oli ollut aika ajoin tuntemuksia, pientä jomotusta yms. Kun nyt sitten oli muutakin asiaa, niin sain vihdoin tilattua lääkärin. Ja hänhän totesi heti, että käy varmuuden vuoksi röntgenkuvissa. Iltapäivällä hän soitti tuloksia - huonoja. Kuvissa näkyy edelleen "vanha" murtuma, mutta siitä ei saanut varmuudella selvää oliko sen vieressä toinen. Myös pohjeluussa näkyi joku särö. Lääkäri ei suositellut juoksukisaan osallistumista. Tarkemman selvyyden vammasta saisi vain magneettikuvauksella. Kuten tavallisesti käy, menin uutisesta niin sekaisin, etten tietenkään edes muista kaikkia mitä puhuttiin. Magneetissa olisi hyvä käydä, mutta on kallista.
 
Mieheni I:n kanssa asiaa sitten vellottiin ( ja minä myös vollotin) koko illan. Mieheni I yritti parhaansa mukaan lohduttaa, muttei onneksi sanonut mitään kliseitä "tulee uusia kisoja, treenaat liikaa jne" Päin vastoin aloimme tutkimaan mitä voisimme asialle tehdä. Korvaisiko minun vakuutukseni, jossa on urheilulaajennus mahdollisen magneettikuvauksen. Kuvaus olisi hyvä tehdä, koska nyt en tiedä mikä on tilanne ja kuinka paljon voin liikkua. Lääkäri, kun sanoi "etten anna vielä keppimääräystä, koska jalka ei ole kävellessä kipeä, mutta 24 h kisaa en suosittele". Ja voihan olla ettei mitään varsinaista hätää olekaan. Sitten yritin saada mieleni kääntymään niin, että antaisin juoksupaikkani, jollekin aivan terveelle. Tuollaiseen kisaan ei voi lähteä puolikuntoisena.
Tein kuitenkin vahinkoilmoitus/korvaushakemuksen vakuutusyhtiölle. Siitä puuttuu vielä dokumentit, joten ei saatu sitä vielä lähtemään.
 
Tiistaiaamuna tutkin magneettikuvauksien hintoja. Alaraajan/säären kuvaus 559 euroa, josta Kela korvaa 145 euroa = 414 euroa. Otin uudelleen yhteyttä laakäriini, jolla kuitenkin oli vapaapäivä. Palaamme asiaan keskiviikkona. Pyydän häneltä paperit vakuutusyhtiötä varten ja lähetteen ortopedille, joka tekisi lähetteen magneettikuviin. Päätimme mieheni I:n kanssa, että menen kuviin, joka tapauksessa. Terveyskeskuksen kautta olisi voinut päästä myös, mutta eka lääkäriaika olisi ollut 5.3! Siis ei kiireellisissä tapauksissa odotat omalääkäriaikaa melkein kuukauden.
 
Aamulla oli haikeaa, kun piti käydä Endurance kisan sivuilla hakemassa yhteystietoja. Välillä vielä päivän mittaan tuo musta pilvi on noussut varjostamaan. Iltapäivällä soitin Endurancen järjestäjille ja kerroin peruutuksesta. Sovimme, että saan yrittää ensi vuonna tämän vuoden osallistumismaksulla. Hyvä juttu.
 
Nyt pitää ensimmäiseksi saada tuo jalka tutkituksi ja tieto voiko treenata. Kyllä tämä mielen vie matalaksi, muttei auta.
Tosin on tässä jo päivän mittaan alkanut miettimään, että onhan esim. Kokkolassa 17.5 mahdollisuus juosta ulkona 24h! Ja heinäkuussa on se Oxroad ja.. ja...Autshh!

 

tiistai 11. helmikuuta 2014

NIINHÄN SE MENEE...

...että sateen jälkeen päivä taas paistaa. Vaikka tuo viikko 5 tuntui raskaalta niin kummasti heti maanantaina helpotti. Aamun 8km meni helposti. Ehkä johtui siitä, että tiesin edessä olevan "helppo" n. 70km:n viikko.

Urheilu:

Alkuviikosta ma-ti 26km ja sitten hieroja. Ke aivan vapaata ja to hieman kovempi punttitreeni, koska helpompi juoksuviikko. Loppuviikosta oli vähän säätöä noiden suunniteltujen kilometrien kanssa. Onneksi maanantailta oli vähän hyvää. Lauantaina yövuoron jälkeen tempaisin sellaisen kiivaan 8km ja sitten siskoni M:n ja miehensä P:n kanssa katsomaan jalkapalloa. Sunnuntaina viimeinen pitkä 26km säätöjä tehden.


Uudet kompressiosäärystimet

Sunnuntaina testasin uusia kompressiosäärystimiä. Eilen ensi kertaa jalassa pikkulenkillä ja nyt hiukan pidemmällä. Oikein hyviltä tuntuivat. Varsinkin matkan pidetessä vaikutus tuntui paremmin. Säärystimet ovat hauskat, koska ovat ihan lyhyet ja venyvät jalkaan laitettaessa. Puristus tuntuu enemmän juuri pohkeissa eikä niin paljon nilkassa.












Uudet GU -geelit testissä
Säärystimien kanssa samassa paketissa tuli testiin GU -geelejä. Juoksun aikana ehdin maistaa Strawberry-Banana ja Chocolate Outrage makuja. Mansikka-Banaani oli aika mieto, mutta ihan hyvä. Yllätys oli geelin paksu kiisselimäinen koostumus. Pusersin sitä heti suun täyteen ja sitten olikin "pureskelemista". Tuo suklaa olikin sitten iiihanaa. Aivan kuin suklaahyytelöä. Nam! Tosin sekin geelien tapaan tosi makeaa eli saattaa pitkässä juoksussa tehdä suolasen nälkää.


Askartelu:

Ylipolven säärystimet löysivät omistajan ja tulikin hyvää palautetta. Sain heti toisen tilauksen. Täytyy taas vähän suunnitella, kun tehdään kahden pään mukaan, minun ja tilaajan.
Muut askartelut ovatkin sitten jääneet pieneen näpertelyyn.

maanantai 3. helmikuuta 2014

HIENOINEN PETTYMYS...

...oli viikko 5. Jouduin nimittäin tekemään kovasti töitä, että sain tavoitteet täyteen. Hieman pelottaa, kun kaksi kovaa viikkoa vie tällä tavalla mehut. Toisaalta täytyy kuunnella kroppaa ja antaa periksi, kun tarve vaatii. Ja nyt kun aloitetaan "lähestymisvaihe" eli viikkokilometrimäärät vähenee, pitäisi kunnon kohentua.

Reporankana v. 2003 ekan maran jälkeen


Urheilu: 

Pettymys johtuu siitä, että jouduin lauantaina luopumaan zumba ja vatsa-peppu tunneista. Pohkeet olivat niin jumissa, että katsoin parhaimmaksi pitää lepopäivän. Pelkäsin nimittäin, että saan pohkeisiin jonkun vamman esim. revähdyksen. Vasen pohje oli jo torstaina hieman varoitellut juostessa. Johtui varmaan siitä, kun melkein suoraan töistä ja autossa istumisen jälkeen tempaisin vauhdilla juoksumatolle. Perjantainen 30km:n pitkä lenkki ei aiheuttanut muuta kuin tuon jäykkyyden pohkeissa. Vetelin matolla menemään totuttuun 28min. juoksua 2min. kävelyä tahtiin. Lisäksi testailin geeliä (yäk!) ja huomasin, että jotain pitää tehdä.  Lauantaina oli sitten jotenkin vetämätön olo. Olin joutunut/saanut tehdä muutoksia kalenteriini merkittyihin suunnitelmiin jo aiemmin viikolla. Tiistaisen toisen lenkin (10km) jaoin lepopäivälle torstaille ja sunnuntaille. Koska lauantaista tulikin lepopäivä niin sunnuntaina jaksoin yövuorosta huolimatta juosta 15km. Kävin ensin äidilläni A:lla tankkaamassa kalakeittoa, vispipuuroa ja laskiaispullaa. Alku 10km oli vähän tukkosta, mutta viimeinen 5km meni jo ihan hyvin. Viikko pulkassa.

Juoksua 100km
Punttia 40min.

Tammikuu:
Juoksua 395,50km
Kahvakuula+punttisali 3h 55min
Zumba 2h
Vatsa-peppu 2h



Askartelu: 

Tällä viikolla vain kaksi kertaa askartelupöydän ääressä. Ensimmäisellä kerralla testasin uusia kohokuviointilevyjä ja stansseja. Lauantaina, kun pidin lepopäivää ehdin hieman väritellä.




Kohokuviointilevyjä



Uudet kulmastanssit