Raportti:
Petri tuli hakemaan minua klo 18.30 ja suuntasimme kohti Jyväskylän Laajavuorta. Laajiksen terassilla meitä odotti kisan järjestäjä Tommi, joka jakoi 3 kpl A3 -kokoista karttaa reitistä ja sanallisen reittiohjeen. Pakkasimme ne kukin tyylillämme vedenpitäviin suojiin. Meillä oli aikaa jutella muiden matkaan lähtijöiden kanssa ja juoda munkkikahvit, jotka Laajis tarjosi. Olivat kertoneet kahvion olevan auki klo 21:n, mutta olikin jo kiinni, joten saatiin edes jotain evastä. Minäkin otin rohkeasti molempia.Pieni sateen ripaus muisti meitä juuri ennen lähtöä. Päätin kuitenkin lähteä lyhyt hihaisella juoksupaidalla matkaan ja olihan minulla repussa pitkähihainen varoiksi.
Lähdimme ripeästi liikkeelle. Maastopyöräilijät menivät omia matkojaan, mutta kaikki juoksijat, niin lyhyen kuin pitkän aloitimme samaa matkaa. Letka venyi aluksi hieman, mutta kun kartan ja gps:n mukaan ei ollut ihan helppo suunnistaa niin me ratamestari Tommin lähellä taivaltavat huutelimme edellä meneville paluu käskyjä, kun menivät ohi rastin.
Tämä olikin reitin ehkä helpoimpia ja juostavimpia kohtia. Kengätkin olivat jo hiukan kuivaneet aiemmin ylittämämme suon jäljiltä.
Puolilta öin harjulta avautui näin kirkas ja kaunis näkymä. Kyllä kelpasi ultrailla.
Juoksumme jatkui tosi vaihtelevassa maastossa. En muistanutkaan enkä ollut ajatellut miten monimuotoinen suomalainen metsä voi olla. Kangasmetsää, suota, hakkuuaukiota oksineen, umpimetsää, pellon reunaa, järven rantaa, matsäautotietä, harjun rinnettä pystysuoraan, kivikkoa, puron ylityksiä, puiden alituksia ja ylityksiä jne. Hauskin kohta oli kun Tommi ohjasi letkamme keskelle vadelmapensaikkoa. Petri ilmoitti, että jos joukossa on vielä joku kuiva henkilö niin kohta ei ole. Kasvit olivat minun mittaisiani ja kosteita. Kun pääjoukko oli juossut vadelmapensaat lakoon muodostui niiden varsista melko liukas "matto". Minä tietysti hyppäsin vauhdilla varsien päälle ja hups heijaa...persuuksilleni oksien päälle, jotka muodostivat kuin liukumäen. Liuin ihan oikeasti metrin verran. Yhtään ei sattunut, kun liuin kuin liukumäessä. Näillä retkillä on tapana kysyä vain: "Sattuiko?" jos sattuu huomaamaan mukun. Ja tapana ei ole valittaa, vaikka olisikin sattunut. Tässä ei oikeasti sattunut. Muutamassa paikassa oikeasti sattui, esim. kun yksi oksa tuikkasi vasemman polven sivuun niin, että mustelma tuli. Muutama oksa huitaisi mukavasti sääriin jäljet. Umpimetsä osuudella kuusen ja männyn oksat saivat käsivarret punoittamaan.
Mielenkiintoinen takaisku sattui, kun olimme lähestymässä ensimmäistä vedenottopistettä eli lähdettä. Kärkiporukka oli päässyt lähteelle ja huomanneet siellä kuolleen hiiren. Lähde oli siis pilalla. Tommin johdolla etsiskelimme toista vedenottopaikkaa eli jotain sopivaa puroa. Tommi etsi kartalta sellaista puroa, joka ei laskisi mistään pellon vierestä, koska silloin puhtaudesta ei voisi olla varma. Toisella yrittämällä löysimme kohtuullisen hyvän puron. Minun oli pakkokin täyttää juomasäiliö, koska pohjalla oli vain hiukan nestettä. Vaikka ilta viileni yötä kohti minä ainakin hikoilin.
Jossain vaiheessa joukkomme lisääntyi, kun edellä kukevat liittyivät joukkoomme. Ensin porukkaan tuli Antti ja yhtäkkiä meitä olikin yhdeksän.
Vaihtelevan maaston jälkeen ennen kello viittä saavuimme "halauspuulle", jossa sijaitsi rasti nro 11. Minä, Petri ja Antti muodostimme halausringin, jolloin kätemme ylettyivät tämän mahtavan vanhan petäjän ympäri.
Upeita maisemia riitti.
Viimeinen tauko (klo 8:30) ennen loppurutistusta. Nyt olivat hyttyset jo niin kovasti kimpussa, että halusimme jatkaa nopeasti matkaa.
Loppumatkalla oli vielä yksi tien ylitys, radan ylitys ja aika mahtava mäki, jossa maakuntapolku risteili. Meidänkin tehtävänä oli talloa sitä "näkyviin". Minun tallomiseni oli tässä vaiheessa jo aika huonoa.
Kello kymmenen jälkeen Tommi ja Petri ilmoittivat, että loppusuora häämöttää. He lähtivät edellä kohti maalia ja meitä oli vielä kolme, jotka kuljimme viimeisinä.
 |
| Loppusuora |
 |
| Tämän verran jo tultu |
Loppusuora oli siis Laajavuoren laskettelurinne YLÖS!
 |
| Ultrahörhö |
Takanani näkyvä puomi oli MAALI!
Pääsin kuin pääsinkin loppuun asti.
Summa summarum:
Aika pian lähdön jälkeen huomasin, että olin tehnyt yhden ratkaisevan virheen. Olin unohtanut avaavan lääkkeeni Petrin autoon! Sehän olisi pitänyt heti ensimmäiseksi pakata mukaan. Koska alkumatka oli aika intervallipitoista, olisin tarvinnut hieman keuhkoputkia avaavaa. Nyt menin hapoille heti alkuunsa ja kesti jonkin verran ennenkuin sain hengityksen kulkemaan "oikein". Lisäksi olisin voinut ottaa lisäannoksen allergialääkettä.Polkujuoksutekniikkani ei riittänyt tähän maastoon. Etureisilihakset kestivät ihan hyvin, mutta loitontajat tulivat kipeiksi. Ilmeisesti jalkojen voimakas nosto ja sivuttaishyppely linjaa etsiessä saivat aikaan tämän. Lisäksi ajoittain tuntui akillesjänteissä ja pohkeissa väsymystä. Vasemmassa pohkeessa oli välillä tunne, että alkaa krampata. Sitä jouduin hieman varomaan, koska en halunnut kramppaavaa koipea, joka olisi lopettanut matkanteon tyystin. Tasaisella, vaikkakin juurakkoisella jaksolla jalat aina hieman rentoutuivat.
Omasta mielestäni join riittävästi, tosin mielestäni paljon. Otin heti reilusti suolatabletteja ja vesi imeytyikin hyvin. Energiaa en ilmeisesti ottanut riittävästi ja uuvuinkin loppua kohti huolestuttavasti. Viimesissä mäissä otin nopeasti geelin ja vettä, jotta jaksan loppuun asti.
Matkalla harmitti, kun olin selkeästi hidas. Annoin porukan juosta edellä ja yritin pitää viimeisen selän aina näkyvissä. Kun kirin porukkaa kiinni, niin se tietysti kulutti voimia. Mukavasti pojat auttoivat. Jossain kohdilla Jussi oli jättäytynyt sen verran jälkeen, että näin hänen selkänsä. Sanoi tyynesti: "Ettei sua rupee v---maan". Tommi tuli aina välillä takamieheksi ja tietysti se sai yrittämään hieman enemmän. Lopussa Petri oli etumiehenä, sitten minä ja Tommi "tuuppasi" perässä. Ja molemmat kannustivat.
Ainahan maaliinpääsy tuntuu hienolta ja nytkin reitin läpäisy tuntuu päivä päivältä paremmalta.
Hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Upea reitti, hienoja kanssakulkijoita ja itsensä ylittäminen. Ultrailu poluilla/maastossa oli taas erilainen, erikoinen ja ainutlaatuinen kokemus.
Nille, jotka ovat kiinnostuneita, löytyy Tommin (ratamestari) kuvaama video: http://youtu.be/xSJ5XsSHskg
