tiistai 29. joulukuuta 2015

TÄHTÄIN KOHTI LONTOON MARATONIA...

eli The Aim Towards London Marathon. Kun nyt aloitan treenit tähtäimenä Lontoon Maraton, aloitan myös blogissani "osion" joka kertoo valmistautumisestani kyseiseen kisaan. Pyydän anteeksi kahta virhettä, jotka ovat tässä aloituksessa. Ensinnäkin maratonin oikea nimi on Virgin London Marathon, mutta olen päättänyt lyhentää kisan nimen ja "unohdan" tuon sponsorin siitä edestä. Toiseksi olen ihan itse kehitellyt tuon projektini nimen, joten jos se häiritsee jotakin kielipoliisia, niin sorry (anteeksi).

Osanottajaluettelo ja kohdekuvaus


Taustaa projektille:

Kuten aiemmin blogissani (http://autshh.blogspot.fi/2015_07_01_archive.html ) jo kerroin yksi juoksu-unelmani on ollut päästä juoksemaan Lontooseen maraton. Nyt se siis toteutuu. Tänä vuonna olen parannellut akillestani ja osallistunut tosi vähän mihinkään juoksuihin. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin jalastani "se on mikä on", joten näillä mennään. Koska haluan päästä edes jonkinlaiseen kuntoon, päätin tehdä oikein hyvän suunnitelman, jonka mukaan lähestyn suurta unelmaani. Seuraavassa kerron suunnitelmistani ja toivon, että ehdin aina viikon lopussa kertoa miten olen edistynyt.

Näin vuoden lopussa ihmiset tekevät yleensä uuden vuoden lupauksia ja ainakin Aamulehdessä oli juuri tänään usean eri alan asiantuntijoita kertomassa millaisia ja miten lupauksia kannattaisi tehdä. Artikkelissa varoiteltiin liian isoista ja monista lupauksista. Neuvottiin lähtemään esim. yhden lupauksen pohjalta liikkeelle. Minun Uuden Vuoden -lupaukseni on siis panostaa ja tehdä kaikkeni, jotta juoksustani keväällä tulisi mahdollisimman helppo ja ikimuistoinen.

Suunnitelma:

Olen aiemmin huomannut, että harjoitteleminen ohjelman mukaan sopii minulle. Kun suunnittelee aina viikon etukäteen ohjelman ja työvuorojen mukaan tulee tehtyä mitä pitää. Ohjelmat ovat myös yleensä monipuolisempia kuin, jos vain juoksentelisi tuntemuksien mukaan. Tosin tämäkin on ihan juoksijan henkilökohtainen valinta ja monet menevät ihan fiiliksien mukaan ja silti tulosta syntyy.

Päätin kokeilla Lontoon maratonin sivuilta löytyvän ohjelman mukaan https://www.virginmoneylondonmarathon.com/en-gb/trainingplans/  Ohjelmat on suunnitellut Martin Yelling ja niitä on aloittelijoista edistyneille. Itse valitsin rohkeasti tuon edistyneiden 17-viikon ohjelman. 

17-viikon harjoitusohjelma
Tässä harjoitusohjelmassa luki lisäksi no-nonsense eli ei sisällä hölynpölyä.
Kun tutustuin aluksi tähän ohjelmaan huomasin, että se sisältää monipuolisesti erilaisia harjoitteita ja myös yhtenä päivänä ns.voimaharjoittelua ja venyttelyä. Ohjelmassa on yksi totaalilepo päivä ja toisena saa valita joko levon tai tuon voima/venyttelyharjoituksen. Itse olen ajatellut tehdä aina kaksi joogaharjoitusta/viikko ja silloin vain palauttava juoksu. Tuon voimaharjoituksen pidän ohjelmassa normaalisti, mutta saadakseni keskivartalon kuntoon lisään vähän pito- ja vatsapyöräharjoituksia ennen tai jälkeen kevyiden juoksujen.

Miten toimii käytännössä:

Laitan tähän esimerkin ensimmäisestä viikostani, joka alkoi siis eilen. 

Viikko 1

Merkitsin ohjelmaan viikonpäivät ja viikot. Minulla ensimmäinen harjoitusviikko 1 on viikko 53. Näin siis viimeinen harjoitusviikko 17 on viikko 16. No, eteenpäin.
Jatkossa merkitsen työvuorot harjoitusohjelman oikeaan reunaan ja sitten suunnittelen miten harjoitukset etenee. Koska viikko alkoi lepopäivällä ja minulla oli vapaapäivä vaihdoin keskiviikon lenkin maanantaille. Juoksin 48,07 min/8km vaihdilla 6:00min/km. Koska ohjelmassa oli SR=steady eli tasaisen vauhdin lenkki. Tänään menen joogaan, joten luultavasti käytän tänään tuon lepopäivän ja teen siitä ns. aktiivilevon. Aktiivilepoa voi käyttää silloin, kun tekee juoksuvapaana päivänä jotain korvaavaa ja mielellään kevyttä liikuntaa. Tosin jooga ei ole kovin kevyttä, ainakaan minulle vielä. Mutta se on erilaista ja lisää lihaskuntoa.

Aion siis harjoitella tämän ohjelman mukaan, mutta lisään siihen joogaa, kahvakuulaa, lihaskuntoharjoituksia ja toivottavasti vielä uintia/vesijuoksua ja ehkä hiihtoa (jos saadaan lunta ja sukset kuntoon).

Lisäksi aloitan uuden vuoden tammikuun: 

Tipaton ja Herkuton

TARKOITUS on jaksaa liikkua ja syödä terveellisemmin eli ei mitään paastoa tai niukkuusaikaa, vaan pieni itsekuri herkkujen ja alkoholin suhteen, joten normaali ruoka kehiin..
Voit käydä ravintolassa syömässä, sielläkin on monta hyvää vaihtoehtoa ruokien suhteen.

KIELLETYT AINEET: alkoholit, limonadit, makeiset, makeat ja suolaiset leivonnaiset, keksit, pullat, jäätelöt, lätyt, pannukakus, erilaiset makeat jälkiruokavanukkaat, sipsit, hampurilaiset, lihapiirakat, siivet, pizzat, grilliruoat, ranskalaisetperunat, kebabit, kuorutetut hedelmät ja pähkinät...

HERKUTTELE NÄILLÄ: mehut, hillot(esim. puurossa, rahkassa, levän päällä), tuoreet ja kuivatut hedelmät, marjat, erilaiset maustamattomat pähkinät, jugurtit, itse maustetut rahkat, hunajat, heldelmäsoseet, terveelliset wrapit...

SAA KÄYTTÄÄ: urheilu- ja proteiinijuomia/-tuotteita, urheiluun energiageelejä ja -pastilleja

(lainaus Team Raholan sivuilta)

 

Tavoite:

Kun osallistuu johonkin kisaan pitää laittaa itselleen tavoite. Aiemmin olenkin myös täällä blogissa ilmoittanut tavoitteet A,B ja C. Nyt harjoitusprojektin päätavoite olisi se, että on niin hyvässä kunnossa, että juokseminen väkijoukossa olisi kevyttä ja ehtisi ilman läähätystä katsella maisemia sekä nauttia olostaan MAALIIN pääsyn jälkeen. Mutta laitetaanpä tähän nyt jotain.

C= maaliin pääsy alle 5h
B= maaliin pääsy hyväkuntoisena alle 4,5h
A= maaliin pääsy kuntoisena n. 4h

Luultavasti jatkan tämän osion parissa siten, että laitan tuon Tähtäin kohti Lontoon Maratonia/ The Aim Towards London Marathon -väliotsikoksi. Sen alle laitan aina tulevan viikon ohjelman ja miten sen olen suunnitellut tekeväni. Edellisen viikon ohjelma on aina sen viikon lopuksi ja selvitys miten meni. Katsotaan miten alkaa muodostua.

Jatkan edelleen myös askartelua ja käsitöitä, vaikka pääpaino onkin nyt urheilussa. Täytyyhän sitä päätäkin hoitaa.

Tästä se lähtee ja palataan sunnuntaina katsomaan miten ensimmäinen viikko onnistui.

Hyvää Uutta Vuotta 2016 teille kaikille!
 

maanantai 28. joulukuuta 2015

UNELMAT JA UNELMAT...

...joista siis toinen toteutui ja toista työstetään. Seuraavassa kerron vihdoin viimein yhden unelman toteutumisesta. Se on penkkiurheiluosastoa ja sitten vähän tulevan unelman toteuttamisesta.

Penkkiurheilua:

Olimme siis Lontoossa (taas) ja vihdoin toteutui jalkapallo-ottelu Crystal Palace - Manchester United. Saimme matkaseuraksemme siskoni M:n ja miehensä P:n. Lähdimme hyvissä ajoin lauantaina 31.10 kohti Etelä-Lontoota ja Selhurst Parkia. Tunnemme reitin kentälle jo hyvin mieheni I:n kanssa, mutta tällä kertaa päätimme poiketa kannattajien pubissa ennen peliä. Näimme sitten samalla tämän kylän keskustaa. Pubiin pääsi vain kannattajat, mutta meillähän oli huivit jo kaulassa ja liput mukana, myös Suomen lippu.

Pubissa katselimme ensin Chelsea-Liverpool matsia. Loppupelin näimmekin pääottelua odottaessamme Selhurst Parkin näytöltä. Liverpool voitti P:n riemuksi 3-1. P:kin pääsi nauttimaan pääpelistä riemu rinnoin.

Oli kyllä hieno kokemus, taas. Pelimme päättyi tasan 0-0 eli emme nähneet yhtään maalia, mutta jännittäviä tilanteita sitäkin enemmän. Viihdyimme kaikki pelissä hyvin. Muutama kuva reissusta.


The Albion


Matkalla kannattajien pubiin pre-match. Aurinkoinen sää ja n. +15 lämpöä. Etuterassi ei kuitenkaan ollut auki.











Kannattajien pubissa


Katseltiin Chelsea - Liverpool peliä noin lämmikkeeksi.













Rooney ja Mata juonivat
Rooney ja Schweinsteiger


Pääsimme tosi lähelle pelaajia, koska paikkamme olivat rivillä 3.





Näkymä Towerista
Towerin sisäpiha
















Jalkapallo-ottelun lisäksi ehdittiin kiertään taas Lontoota ristiin rastiin. Sunnuntaina kohteena Tower.



Elävää musiikkia Lamb&Flag pubissa
 Illallisen jälkeen pubikierroksella poikkesimme kuuntelemassa elävää musiikkia lempipubissamme Lamb&Flag´ssa, joka on yksi Lontoon vanhimmista ja suosituimmista pubeista.









Urheilu:

Oma urheilu on sujunut hieman nihkeästi, mutta joulun jälkeen alkaa tosi toimi. Olen kuitenkin jonkin verran  juossut, mutta muu aktiviteetti on jäänyt vähemmälle. Jalka on tällä hetkellä " se mitä se on". Yleensä ei ole kipeä juostessa vaan vasta aamulla tai yöllä (?) Oikeastaan akilles ei enää ole muuta kuin "paksuna". Nyt kipeytyy enemmänkin kantakalvo. Se ei tykkää yhtään lepopäivistä vaan on parempi kun tekee edes jotain (?). Yhdet Adiddaksen ulkoilukengät ei sovi ollenkaan, vaan niiden käytön jälkeen on kipuja. No, ne onkin nyt boikotissa, vaikka olisivat muuten käytännölliset näillä rapakeleillä.
Joulun jälkeen aloitan uuden osion tänne blogiin. Olkoon nimenä Tähtäin kohti Lontoon Maratonia/ The Aim Towards London Marathon. Seuraavassa blogissa esittelen harjoitussuunnitelmani.


Askartelu:

Kuten aina ennen joulua harjoittelu/urheilu jää askartelun ja käsitöiden varjoon. Olen ollut kolmissa joulumyyjäisissä tänä vuonna. Vaikka tuotteet ovat valmiina, niin valmisteluissa menee aikaa. Ja lisäksi aina vasta viime hetkillä löytyy ideoita, jotka haluaa toteuttaa. Tänä vuonna myynti oli aika hiljaista. Liekö taloustilanne vaikuttanut jo joulumyyjäisiinkin.
Muutamia joululahjojakin olen itse valmistanut. Niistä varmaan myöhemmin, ettei pukin salaisuudet paljastu.

Pirkkalan joulumyyjäisissä


Äiti A myymässä


















Muutamia kuvia tekeleistäni:


Lyhty oli myyntimenestys
Seisova kortti uutuus

Kummipojan joulukortti


Ripustettavat pyyhkeet kaverille

torstai 29. lokakuuta 2015

ASKELKLINIKKA VOL.II...

...on sitten käyty. Kyllä täytyy sanoa, että juoksijalle tärkeitä ovat hyvä fysioterapeutti ja hieroja. Täytyy oikein mainostaa tuota Aktiivi Fysioterapian Petri Väyrystä. Hänhän peittosi nyt sekä urheilulääkärin että ortopedin. Kerronpa sitten käynnistäni.

Käynti oli siis jo 9.9 keskiviikkona. Kerroin ensin taustat Petrille. Ja ei kun housut pois. Onneksi alla oli juoksuhousut. Petri katsoi ensin seisoma-asennossa jalat. Heti näkyi, että oikean kantapään kantaluu "kaataa" sisäänpäin. Hoitopöydällä istuessani Petri väänteli nilkat ja totesi vasemman olevan jäykkä ja oikeassa on alimman kantanivelen lukko.

Siirryin juoksumatolle, jossa juoksin ensin paljain jaloin ja sitten juoksukengillä. Ensimmäinen hyvä uutinen oli, että kengät on ihan ok. Helpotuksen huokaus, koska olen niitä hamstrannut parit. Edelleen juoksen liian kapealla askelluksella eli polvien väliin lisää tilaa. Lisäksi sen oikean eli "ongelma" jalan isovarvas pitäisi saada hieman enemmän sisään päin, kun jalka osuu maahan. Ei kuulemma edelleenkään mitään sen pahempaa.

Uudelleen hoitopöydälle istumaan ja Petri manipuloi nilkat. Se tapahtui ottamalla kehräsluun yläpuolelta kohtalaisen tiukka ote ja toisella kädellä kantapäästä vetäen alaspäin. Kevyesti myös keinuttamalla sivulta toiselle. Ja ihme, jalka tuntui heti rennommalta. 

Petri ehdotti, että kokeillaanko oikeaan jalkaan pientä koroketta pohjalliseen ulkosyrjälle. Hän myös kertoi, että laittaisi sellaisen koekappaleen nyt heti ja pääsisin kokeilemaan auttaako se. Mieheni I teetti työkenkiin sellaiset muotoillut pohjalliset ja on ollut niihin tyytyväinen. Osin siksi ja Petrin ammattitaitoon luottaen annoin pohjalliset hänelle. Vain hetken kuluttua Petri tuli takaisin ja oli tekaissut tuon korokkeen pohjalliseen.




Sovittiin, että testaan niitä ja kirjoitan Petrille sähköpostiin miten vaikutti. Lähtiessä ilostuin, kun lasku ei ollutkaan niin iso kuin luulin. Taisin saada vakiasiakkaan alennuksen.

Seuraavana päivänä testasin tuen. No, aluksi juoksu oli taas kivutonta, mutta sitten jalka alkoi aristamaan ulkosyrjältä. Oho. Eipä mitään, ajattelin, johtuu varmaan jalan asennon muutoksesta. Sitä se varmaan olikin, koska tilanne parani seuraavilla lenkeillä.

Kuten huomaatte edellinen on kirjoitettu jokin aikaa sitten ja nyt on vihdoin päivittämisen aika. Kantapää kipeytyi aluksi myös joogaharjoituksissa johtuen siitä, kun ollaan niin paljon venyttävissä asennoissa. Tilanne parani kuitenkin harjoittelun myötä. Sitten minulle tuli 1,5 viikon harjoittelutauko perhesyiden ja flunssan vuoksi. Huomasin, että aluksi lepo teki hyvää eikä kantapää ollut ollenkaan kipeä. Mutta, mutta sitten se alkoi aamuisin olla kireä ilmeisesti liikkumattomuuden vuoksi. Onneksi olen taas päässyt liikkumaan.

Tämän lokakuun lopun olen ottanut hieman rauhallisemmin juoksun suhteen, mutta ottanut joogaa ja jopa pyöräilyä mukaan. En siis saa kuin sen 40-50km/vk juoksua, joka on entiselle ultraajalle vähän, mutta uskon että täältä vielä tullaan. Kun olen aiemmin pitänyt marraskuun ja osan joulukuutakin vähän luppokuukautena, niin tästä lokakuusta tuli nyt se luppokuukausi. Sopii tämän luppovuoden lopuksi.

Seuraavalla kerralla kerron loppu- ja alkuvuoden suunnitelmat. Tulossa uusi väliotsikkokin!

Askartelu:


Sain sitten valmiiksi ja jo vietyäkin tulevalle vauvalle haalarin, sukat, tumput ja pipan. Toivottavasti ovat tarpeeseen tuossa marraskuun puoli välissä.





Kovasti olen myös askarrellut syntymäpäiväkortteja läheisille. Kuvat vain ovat hiukan "jumissa" eli siirtämättä.

Olen taas ilmoittautunut joulumyyjäisiin ja esittelen seuraavalla kerralla tuotoksiani. Osa on vanhoja tuttuja, mutta uusiakin joukossa.


tiistai 8. syyskuuta 2015

JUOKSIJAN UUSI HARRASTUS...

...on jooga. Tällä hetkellä jooga on erittäin trendikäs liikuntalaji, mutta oma mielenkiintoni joogaa kohtaan on alkanut jo kolmisen vuotta sitten. Alunperin kiinnostuin joogasta, kun luin, että ManU:n keskikenttäpelaaja Ryan Giggs (synt. 1973) pystyi pitämään itsensä loistokunnossa osin joogan avulla. Sitten pääsin hieman tutustumaan aiheeseen, kun VehU:n vatsa-peppujumpan  sijaisohjaaja kysyi haluaisimmeko kokeilla joogaa (http://www.autshh.blogspot.fi/2013/02/kiiretta.html ). 
Viimeksi asia nousi esille, kun sympaattinen ultrajuoksija Ashprihanal Pekka Aalto, joka voitti heinäkuussa New Yorkissa 3100 mailin (!) kisan uudella ennätysajalla. Hän mainitsi meditoinnin Ylen haastattelussa.
Lisäksi talvella, kun kävin akilleksen takia lääkärissä, hän suositteli Pilatesta keskivartalon eli coren vahvistamiseksi. Päädyin kuitenkin joogaan, koska se edellä mainituista syistä kiinnosti minua.




Tutkittuani nettiä löysin juuri sopivan kurssin. Tampereen Astangajoogakoulu järjesti viikonloppukurssin 29.-30.9, joka sattui minulla olemaan vapaata. Molempina päivinä oli harjoitukset 2,5 tuntia! Ette ikinä arvaa, mutta jäin koukkuun. Astangajoogassa on paljon hyviä, minulle sopivia asioita:

1. Asanasarja on aina samanlainen. Ensimmäinen sarja, jossa on kuusi osaa ja jota harjoittelen tehdään aina samalla tavalla, tosin asanoista on erilaisia ja eri vaikeusasteisia versioita. Olen huono muistamaan mitään pitkiä sarjoja, mutta astangajoogassa tätä ensimmäistä sarjaa toistetaan, kunnes sen osaa ulkoa. Se sopii yksinkertaiselle luonteelleni hyvin, koska olen kaavoihin kangistunut ja tykkään toistaa samoja asioita. Usein juutun muutenkin samoihin treeneihin tms. Tosin se on yksi joogan perusteista, että opit asanat niin, ettei niitä tarvitse tehdessä enää miettiä. Kuten alkeiskurssinvetäjä kertoi, voi mennä missä tahansa maailmassa astangajoogaharjoituksiin ja aina ne ovat samanlaisia. Ei tarvitse pelätä, että "putoo kärryiltä". Myös kotona joogaminen sujuu, kun perusteet on oppinut.

2. Hengitys (syvä ultrahengitys) on yksi joogan kahdeksasta ja yksi neljästä tärkeimmästä osasta. Olen jo muutaman joogatunnin perusteella huomannut, että auttaa keuhkojen kapasiteettiin ja minulla rasitusastmaan.

3. Joogaharjoituksen voi tehdä omien voimien ja mielialan mukaan. Ohjaaja antoi vinkin, että kannattaa tulla, jos on stressaantunut, koska joogaharjoitus on niin kokonaisvaltainen kokemus, ettei ehdi miettimään muuta kuin harjoitusta. Uskon, että pidemmälle päästyäni saan joogasta myös mielenrauhaa.

4. Joogasta saa vartaloon ja päähän voimaa ja notkeutta. Toinen ohjaaja kertoi, että joogassa huomaa nopeasti edistymisen. Katsotaan...Alkeiskurssilla meitä puuhevosia olivat sanojensa mukaan kaikki, mutta ohjaaja lohdutti, että hän vasta on kankea ollut. Itse totesin, että OLLUT. Harjoituksissa on kuitenkin mukavaa, kun kukaan ei ehdi eikä halua seurata muita, koska on keskityttävä omaan tekemiseen.

Alkeiskurssi oli siis hyvin intensiivinen. Toisena päivänä eli sunnuntaina kropasta jo huomasi, että uusia harjoitteita oli tehty. Hieno kokemus oli myös 30 vuoden jälkeen kokeilla käsillä seisontaa! Ohjaaja houkutteli ja avusti meidät kaikki yksitellen tuohon asentoon. Minun on tehnyt monta kertaa mieli yrittää, mutta olen pelännyt ettei kädet kestä tai kaadun selälleni.
Vielä lopuksi ohjaaja yritti selventää meille asanoiden tarkoitusta siten, että aluksi makasimme lattialla selällämme ja hengitimme normaalisti. Sitten hän kehoitti jännittämään vartalon lankuksi, mutta hengittämään syvähengitystä. Sitten he toisen ohjaajan kanssa nostivat jaloista ja hartioista kiinnipitäen meidät ilmaan hetkeksi aikaa. Tämä selvensi sitä ajatusta, että lihakset jännittyvät, mutta samalla on niin rento olo, että syvähengitys onnistuu. Tämäkin tuntui hienolta.

Kävin heti keskiviikkona ohjatulla tunnilla (1h 15min.) ja sujuikin paremmin kuin itse arvelin. Muistin aika hyvin sarjat. Sunnuntaina olin toisella varsinaisella tunnilla ja nyt olikin ihan pro-ryhmä. Kaikki olivat tosi hyviä, mutta kun keskittyy vain itseensä niin ei haittaa. Ja ohjaajat käyvät neuvomassa ihan kädestä, lantiosta, selästä yms. kiinni pitäen. Tiistaina (eli tänään) olin kolmannella kerralla. Pari kertaa unohdin liikkeet, mutta ohjaaja kävi neuvomassa. Nyt aion torstaina kokeilla itsenäisesti kotona mitä muistan ensimmäisestä sarjasta.

No niin tämä joogasta. Palaan aiheeseen varmasti myöhemmin ja kerron edistymisestäni. Seuraavalla kerralla kerron käynnistäni Askelklinikalla ja syksyn urheilusuunnitelmista.

Askartelu:

Kovasti kädet ovat syyhynneet askartelun pariin, mutta tällä hetkellä olen askarrellut uusien kotisivujen parissa. Jaavin kortit siis muuttaa, mutta palataan siihen kunhan saan sivut valmiiksi.

Yhden tilauskortin ja toisen syntymäpäiväkortin olen kuitenkin valmistanut. 

Tilauskortin sisus

Tilauskortista pitää laittaa vain kuva sisältä, koska päällä on kuva kortin saajasta (yksityisyydensuoja).
Minulla on usein vaikeuksia keksiä miten koristelisin korttien sisäpuolen. Tämä kortti meni miehelle ja päällinen oli aika miehekäs eikä siihen kukat sopineet, niin päätin lisätä niitä vähän sisälle. 





Apen kortti







Tämän kortin tein ennen tuota tilauskorttia, johon tästä otin osin ideaa (tuoppi). Tässä oli vitsinä, että miehekäs tuoppi on valjastettu kukkamaljakoksi syntymäpäivän kunniaksi.



 

lauantai 29. elokuuta 2015

VOI AKILLEKSEN KANTAPÄÄ...

... tai sitten ei. Ei vaan, hyvin mulle kävi. Seuraavassa selviää akillekseni salaisuus. Kai?

Pääsin siis vihdoin ortopedille. En halua olla mainostava bloggari, mutta on paljastettava, että palasin Terveystalon ortopedi Harri Lehtiniemen vastaanotolle. Ehkä valintaan vaikutti se, että viime vuonna hän antoi minulle juoksuluvan Espoon 24 tunnin kisaan, kun kävin silloin koipiani näyttämässä (kts. http://www.autshh.blogspot.fi/2014/02/happy-happy-happy.html  ). Asiaan vaikutti myös se, että alkuvuodesta käydessäni toisella tutulla urheilulääkärillä, sain mielestäni hieman välinpitämätöntä kohtelua. Mielestäni Lehtiniemi ymmärtää tällasen keski-ikäisen naisjuoksijankin tuskan, kun on jokin ongelma, joka estää juoksun. Hänen vastaanotollaan kun käy ihan oikeitakin urheilijoita

Minut haastateltiin ja jalka tutkittiin. Koska liikkuvuus oli hyvä eikä kipua väännellessä tuntunut, vaan ainoastaan painellessa kantapään sisäpuolta, päädyttiin seuraavaan diagnoosiin. Ilmeisesti akilleksessa on ollut pieni repeämä, mutta nyt ongelmana oli lähinnä kantakalvon ja akilleksen kiinnityskohta kantapäässä, joka ilmeisesti tulehtuu. Lehtiniemi ehdotti kortisonia. Hän kysyi ensin onko minulle laitettu koskaan kortisonia. Kerroin, että vajaa 10 vuotta sitten samaisen jalan ulkosyrjän kehräsluun eteen jänteeseen tullut tulehdus hoidettiin kortisonilla. Hän vielä kysyi, laitetaanko nyt kortisonia. Minä olin suostuvainen, koska edellisellä kerralla se oli auttanut. Toisaalta, jos näin helpolla pääsisin olisin helpottunut. Arvaatte varmaan ettei pistokset, joita kaksi, olleet ihan kivuttomia. Aika kova kohta tuo mihin pistokset annettiin (kts kuva). Purin hammasta ja vastailin sujuvasti, kun ortopedi kyseli samalla jotain.


Punaisten nuolien alla pistoskohdat. Jos tarkasti katsoo, niin huomaa akilleksen turvotuksen juuri tuon vasemman puoleisen nuolen alapuolelta alkaen. Siinä on tuollainen kynnys ja sitten pullistuma.


Pari päivää rauhallisesti ja sitten saisi taas treenata. Mutta punoitusta ja turvotusta pistoskohdissa piti seurata, ettei pistoskohtiin tule tulehdusta. Mietimme vielä mistä tuo vaiva tulee ja yhteistuumin päätimme kokeilla tukipohjallisia. Kerroin, että mieheni I on saanut n. 2 vuotta jatkuneeseen kantapään kipuun avun tukipohjallisista. Itse en ole aiemmin niihin oikein uskonut, mutta nyt, kun lähipiirissä on todisteita niin...

Ortopedin lausunto


Koska olen perusteellinen ihminen, ainakin joskus, niin päätin vielä panostaa juoksutulevaisuuteeni ja varasin ajan Askelklinikalle, jossa olin käynyt pari vuotta sitten (http://www.autshh.blogspot.fi/2013_11_01_archive.html ). Blogini ihan selvästi alkaa toistaan itseään...
Ajattelimme, että Petri Väyrynen saisi vielä tarkastaa askelluksen ja katsoa onko tukipohjallinen tarpeen.

Otin sitten luvalla varman päälle ja pidin 4 päivän juoksutauon ja tein vain kerran kahvakuulatreenin sinä aikana. 

Eka lenkki kortisonipistoksen jälkeen oli KIVUTON! Koko lenkin ajan kuulostelin, koska se iskee, muttei iskenyt. Ainoastaan nuo pistoskohdat olivat arat aika pitkään. Nyt kaksi viikkoa kortisonin jälkeen juoksu on edelleen kivutonta, mutta olen huomannut, ettei akilles tykkää liikkumattomuudesta tai kylmästä. Minun pitää edelleen venytellä akillesta päivittäin. Myös pohjelihaksista pitäisi saada kiristykset pois. Olen huomannut, että aamuisin akilles kiristää, mutta lämmetessään ja venyessään tuntemus menee ohi. Samoin huomasin eräänä päivänä, että jos jalat ovat kylmät - akilles ei tykkää. Summa summarum: akilles venyttelyt, lihashuolto ja sukat (myös kompressiosukat) ovat nyt aktiiviohjelmassa.

Olen juossut sellaista n. 40km/vk ja tehnyt kahvakuulaa toistaiseksi. Kun nyt tähtäimessä on se Lontoo Marathon niin olen suunnittelemassa loppuvuoden ohjelmaa. Siihen palaan varmaan tässä syyskuun aikana. Seuraavassa kirjoituksessa kerron teille uudesta harrastuksestani, josta toivon olevan myös hyötyä jatkossa juoksijaurallani.

Askartelu:

Olen saanut jopa jotain aikaiseksi askartelussakin. Aiemmin esittelin teille kissakortteja, joita oli neljä erilaista. Tässä toiset neljä samaa sarjaa. Ja näitä kaikkia olen tehnyt 4 kpl eli myynnissä on 32kpl kissakortteja.

Kissat maidolla

Kissa ja rasia
Kissat leipomassa

Kissa ja rusetti



































Raivatakseni tilaa tulevalle joulukorttirupeamalle, olen päättänyt valmistaa kaikkia projektikortteja eli keskeneräiset valmiiksi. Toivon saavani kaikkia malleja muutamia kappaleita varastoon. Aihioita kyllä on!

Vauvanpeittokin valmistui, tosin se on vielä höyryttämättä, mutta laitan siitä nyt kuitenkin kuvan. Älkää kertoko vauvan äidille, että se on HÄNELLE!

Vauvan peitto
 


sunnuntai 9. elokuuta 2015

SAPPEE TRAIL RUN...

...meni kuin laulussa "ylämäki, alamäki, ylämäki alamäki....". Eikä paljon yhdessä kuljettu. Laitanpa tähän pienen raportin tämän vuoden ensimmäisestä kisastani. Raportin kirjoittaminen vei suhteessa yhtä paljon aikaa (1 vk:n) kuin kisan läpivieminen.

Sappee Trail Run valmistautuminen:

Valmistautuminen, jota ei oikein ollutkaan. Koko viikon jahkailin lähtöä, mutta koko ajan kuitenkin mietin varusteita yms. Tankannut en, koska niitä ylimääräisiä kiloja on edelleen ainakin kolme. Mieheni I:n kanssa juteltiin viikonlopun aikataulusta. Ilmeisesti hän ei pannut lähtöäni hanttiin, kun kyseli vain kävisikö ribsit ruuaksi sunnuntaina juoksun jälkeen. Perjantaina tarkastin, että Camel Back oli kunnossa (ja puhdas). Lisäksi tarkastin, että minulla olisi järjestäjien toivomat tarpeelliset tavarat valmiina. Perjantaina syötiin aika tuhdisti omatekoisia hampurilaisia. Lauantaina olin siis jo varma lähdöstäni juoksemaan. Illalla täytin terveystietolomakkeen. Kaikki tavarat olivat leväällään eteisen lattialla.

Sunnuntai-aamuna 2.8 herätys klo 06.30. Keitin reilun annoksen kaurapuuroa ja tein eväät. Puin alaosaan juoksuvaatteet jo kotona. Teippasin oikean jalan akilleksen kinesioteipillä ja kompressiosukat päälle. Laitoin caprimalliset juoksuhousut, jos olisi korkeata pensaikkoa niin ei oksat raavi. Nilkkoihin vielä säärystimet estämään roskia ja lämmittämään akilleksia. Yläosaan juoksurintaliivit valmiiksi, mutta lämpimämpi paita ja seuran juoksuasu viimeisteli lookin. Ja aikaisesta heräämisestä huolimatta tuli vähän kiire.


Sappeen matkailukeskus


Tampereelta ajelin n. 40 min. Sappeen Matkailukeskukselle. Parkkialue oli melko tyhjä vielä saapuessani paikalle, mutta n. 30min. myöhemmin se olikin jo melkein täynnä. Ilmoittauduin vasta siis paikan päällä. Silloin sattuikin kivasti. Koska minulla oli terveystietolomake täytettynä, ohitin jonon ja järjestäjien nainen antoi minulle kassin ja mies rahasti. Liityin samalla Sappee Trail Runin sisäpiiriin ja sain 15% alennusta osallistumismaksusta. Vasta autolla huomasin, että olin saanut vihreä pohjaisen numerolapun. Niitä oli siis oranssi, vihreä ja keltainen. Kyseltyäni selvisi, että olin saanut juuri oikean 34km:n osallistumisnumeron. En muista maininneeni mitään matkaa, kun ilmoittauduin eikä minulta sitä mielestäni kysytty. Onneksi meni ihan niin kuin olin suunnitellut.


Ihan oikea numerolappu


Wc:tä etsiessäni jouduin kyselemään eräältä naisjuoksijalta tietä. Meillä juttu luisti heti kivasti ja näin tutustuin Kaisaan. Kisan alkua yhdessä odottaessa aika kulki nopeasti. Ehdimme siinä jo yhteystietojakin vaihtamaan. Kätevä tuo face, kun ei tarvita kuin nimi niin johan uusi kaveri on hakusessa.


Lähdössä reippaana


Kilpailun kulku:
Lähdimme Kaisan kanssa yhtä matkaa liikkeelle. Olimme miettineet kuinka hyvin reitti olisi merkattu ja sanomattomasti päätimme juosta ainakin aluksi yhdessä. Tosin meidän kanssa lähti noin 100 muutakin juoksijaa. Alkuun ensimmäiset 200-300m olivat kapeata heinikkoa ja vähän kävelimmekin. Hetken kuluttua juoksimme sellaisessa 20 juoksijan joukossa. Välillä ohittelimme toisiamme vuoron perään, mutta meitä oli noin 12 naista letkassa. Olikin kiva juosta välillä porukassa - ja naisporukassa. Kyllä siinä aika kalkatus metsässä kävi, kun välillä jäin oikein kuuntelemaan ääniämme. Jaksoimme hyvin vielä puhua, koska maasto oli aika vaativaa niin jouduimme myös paljon kävelemään. Aluksi oli pari sellaista ihan savista liukasta alamäkeä, jossa sai olla kieli keskellä suuta. Maastojuoksukengät olisivat olleet poikaa, mutta en uskaltanut tuon akilleksen takia lähteä kuin iänikuisilla Brooks Ghosteilla liikkeelle. Arvasin, etteivät pitäisi märässä metsässä,  juurakoissa ja kivikoissa. En tosin usko, että maastokengät auttoivat paljoakaan. Kyllä siellä niilläkin näytettiin liukastelevan. Minulle tuli yllätyksenä tosiaan reitin teknisyys. Minulle juostavaa maastoa oli aika vähän. Tässä noin tusinan naisen porukassa juoksimme yhdessä kohtaa ohi merkkien, kunnes etummaiset tulivat meitä vastaan ja palasimme hiukan takaisin. Olimme jatkaneet tietä myöden, kun pitikin mennä heti taas metsään. Yksi paha ojan/puron ylitys oli, jossa autoimme toinen toisiamme. Minun jalat kun eivät ainakaan venyneet ihan reunalta reunalle, niin Kaisa vähän auttoi kädestä vetämällä. Ja minä autoin taas seuraavaa. Mietin jo paluumatkaa, että miten yksin selviän tuosta ojasta. Kuulette sen kyllä.

Ensimmäinen juottopiste eli vesikanisteri kannonnokassa oli n. 8km kohdilla (Garmin näytti 7.8km). Siihen muodostui jono, kun hanasta tuli niin hitaasti. Minäkin otin kupillisen. Huomasin, että kuppiviritelmäni oli hiukan hankala ja hidas ottaa irti kiinnityksistään. Tässä kohtaa porukka hieman hajosi. Juoksin pikkuhiljaa Kaisan ja pari muuta naista kiinni. Näin pistelimme nelistään menemään, kunnes taas kaksi-kolme naista sai meidät kiinni. Tässä vaiheessa vauhti oli minulle aika hidasta, mutta koska juoksisin 8km enemmän kuin muut ryhmässä päätin, etten lähde repimään kovempaa, minkä myöhemmin huomasin viisaaksi ratkaisuksi. Tästä ryhmästä yksi nainen kaatui pahannäköisesti kivikossa. Jalka lipesi kivien väliin ja luulinkin, että kävi pahasti, mutta sieltä sitä noustiin taas meidän muiden avustamana.

Toisella juottopaikalla olikin jo vettä, urheilujuomaa, suklaata ja perunalastuja. Tässä porukkamme hajosi. Lähdin tankkauksen jälkeen Kaisan perään, mutta hän olikin jo ottanut aika lailla keulaa. Hetken oli sellaista juostavaa neulasten pehmittämää polkua, jota oli kiva juosta. Yhden mutkan takana oli mies kameran kanssa ja vauhdikkaasti ohi. Ja muks! Onneksi polussa oli mutka, jonka takana vasta kaaduin. Aivan nokalleni. Sain käsillä vastaan ja hops ylös. Miten sitä pärjää kivikossa ja juurakossa ja sitten helpossa maastossa kaatuu. Ja 300m pääs- muks! Ja kyljelleen mustikkavarvikkoon. "Ei taas p--kele", sanoin ääneen yksikseni, onneksi. No, siinä ne kaatumiset sitten olikin, vaikka likipititilanteita tuli ainakin puolen tusinaa. Yhden kerran kompastuin ja lähdin taas kaatumaan mustikkavarvikkoon. Siinä sai varvut kyytiä, kun nenä maata viistäen pysyttelin kuin pysyttelinkin pystyssä juosten polun vieressä keskellä varvukkoa.

Tiemme 26km:n juoksijoiden kanssa erosi 15km:n kohdilla. Ehdin juuri saada Kaisan kiinni ennen kuin hän kääntyi omalle paluureitilleen länteen. Toivotin hänelle hyvää kotimatkaa ja lupasimme pitää yhteyttä. Minä jatkoin pohjoiseen. Vähän aikaa vauhti pysyikin aika hyvänä, mutta kolmannella juomapisteellä (taas vesikanisteri kannonnokassa) 17.8km:n kohdilla huomasin aikaa kuluneen jo 3 tuntia! Siitä viestiä miehelleni I:lle, että aikataulu vähän muuttuu eli aikaa kuluu suunniteltua enemmän. Tällä 8km:n pätkällä sai juosta aika yksin. Kolmannella juomapisteellä näin yhden miesjuoksijan, joka päivitteli reitin vaikeutta. Muutamia kilometrejä myöhemmin yksi miesjuoksija ohitti minut ja sanoi, että onpa kiva nähdä ihmisiä täällä. Ihan turvallista oli yksinkin juosta, mitä nyt pari kertaa harhaan juoksin. 21km:n jälkeen mulla alkoi jo olla energiat loppu eli nälkä.

Reittikartta







Neljännellä juottopisteellä oli taas miehitys ja urheilujuomaa yms. Otin siinä suolatabletin ja hedelmäsokeria ja säästin viimeisen geelini viimeiselle juottopaikalle. Tässä juomapisteessä jäinkin vähän suustani kiinni ystävällsen järjestäjämiehen ja hänen pienen poikansa kanssa. Poika oli ihana, kun hän kysyi minulta: "Ottaako koville?". "Vähän", vastasin. Tarkkanäköinen poika. Sain hyvät ohjeet loppumatkalle, jota enää jäljellä n. 10km:ä.
Yksin juostessani juoksin siis kolme kertaa harhaan. Tosin ihan pieniä matkoja ja omaa syytä. Kyllä reitti oli merkitty hyvin ja aina, kun alkoi ihmettelemään oliko reitillä, seuraava merkki ilmestyi esiin. Eksymisiin oli yleensä syynä se, ettei katsonut riittävästi ympärilleen, koska reitti ei todellakaan edennyt suoraan.

Viimeinen 10km:ä oli tosi vaikeaa. Minulle juostavaa maastoa oli vain vähän. Kun maasto muuttui juostavaksi, oli se joko ylämäkeä tai alamäkeä. Metsässä oli tosi märkää. Yllätyin, kun tultiin sellaiselle jäkäläkankaalle. Ajattelin, että tässä on hyvä juosta, mutta yllätys, yllätys. Jäkälä irtosi märkyyttään kalliosta ja oli sekin liukasta.

Viides juomapiste oli sama kuin menomatkan ensimmäinen eli maaliin matkaa n. 8km. Juuri ennen juomapistettä miesten 55km:n kärki eli kaksi miestä ohittivat minut lyhyellä soratieosuudella. Sarjan ensimmäiseksi juossut Tero Halme oli hyväkuntoinen ja iloisesti kannusti minuakin että jäjellä olisi vain loppusuora (8km??!!). Tankkasin viimeisen geelini ja vettä suoraan 100 litran saavista. Ja sille loppusuoralle.

Olin jo saanut kengät ja jalat kuivan tuntuisiksi, kun paluumatkalla edessä oli samat kosteikot, kun lähtiessäkin. Ja se oja/puro, jota olin miettinyt. Se oli pehminnyt reunoiltaan ja tietysti levinnyt. Tässä kohtaa jouduin jonkin aikaa miettimään miten ylityksen teen. Hivuttauduin ihan vesirajaan, jolloin vasen jalkani alkoi uppoamaan mutaan, sitten iiiisooo loikka oikealle jalalle, joka ei yltänyt likikään kovalle maalle ja nilkkaa myöten mutaan. Onneksi sain ihan pienen pienestä männyntaimesta kiinni, etten vielä kaatunut takapuolelleni rutakkoon. Kengät hölskyen, mutta pieni hymy huulilla jatkoin matkaa. Selvisinpäs.


Tuolta noustiin
Tuonne jatketaan



















Matkalla tapasin muutamia marjastajia ja heitä tervehtiessäni sain aina kannustukset. Pari kilometriä ennen maalia kuulin takaani ääniä ja kolmen nuoren naisen hyvävoimainen ryhmä porhalsi ohitseni. Vielä miesten 55km:n kolmonenkin kipitteli ylämäessä ohi. Lopuksi oli vielä kaksi niin jyrkkää ylämäkeä, että hekin joutuivat kävelemään. Maaliin pääsin väsyneenä, nälkäisenä ja janoisena, mutta 34km:n polkujuoksun suorittaneena.

Maalialueella oli rauhallista, koska olimme viimeiset 34km:n juoksijat ja matkalla oli enää 55km:n juoksijoita. Juttelimme hetken M55km:n kolmosen Lari Koivun kanssa. Hän kertoi, että 55km:n reitillä oli nousua juuri se järjestäjien ilmoittama 1000m. Meillä 34km:n juoksijoilla sitä oli reilu 700m!



Plussat:

-hieno maisemainen reitti, joskaan maisemia ei juurikaan uskaltanut katsella, kun piti katsella eteensä ja jalkoihinsa
- tekninen reitti, joka varmasti polkujuoksua harrastavien mieleen sopivan vaativa
-järjestelyt toimivat, joskin wc:t aika kaukana lähdöstä ja maalista sekä vain kaksi naisten wc:tä
-akilles kesti hienosti
- sain taas uusia juoksijaystäviä
- ensimmäisessä Sappee Trail Runissa mukana

Osallistujat saivat kassin
 

Miinukset:

-jos lähtee polkujuoksuun pitää sitä myös harjoitella. Minun pitäisi se viime vuoden Kesäyön Unelman jälkeen muistaa
- riittävästi tai liikaa evästä mukaan
- turhaa tavaraa liikaa, tosin osa järjestäjien vaatimaa

Osallistumismitalli

Lähdin heti kisan jälkeen ajelemaan kotiin. Siellä odotti lämmin sauna, ribbsit ja olut. Saunassa mieheni I lohkaisi: "Olet taas palautunut nopeasti". Selitin juoksun kulkua niin vilkkaasti. Autshh!


 

lauantai 1. elokuuta 2015

MSM-JAUHE JA YÖJUOKSUT...

...jos on otsikkona niin luultavasti kaikki s--ihullut innostuvat sivuistani. Kyse ei siis ole mistään vauhdikkaasti aikuisten leikkeihin osallistumisesta. Ajattelin kertoa, kuten aiemmin lupasin kokemuksiani MSM-jauheesta. Lisäksi muutaman juoksulenkin (vaikeahkon) aikana heräsi mietteitä yöjuoksuista.

Otin siis reilu kuukausi sitten käyttöön poppakonstit eli MSM-jauheen. Olin lukenut kyseisestä aineesta parin vuoden ajan useista urheilua käsittelevistä artikkeleista. Yleensä aineesta oli positiivisia kokemuksia. Koska olen spontaani-epäileväinen luonne, päätin tutustua aiheeseen vähän paremmin. Joka siis nykyaikana tarkoittaa ahkeraa netin selaamista. Laitan tähän linkin mielenkiintoisimpaan sivustoon (varoitus: tämä sivusto on tuotetta myyvän firman) www.finnmsm.fi/terveysvinkit .
Vaikuttuneena lukemastani ja kun vielä Ideaparkin uudessa Luontaistukussa oli hyvä tarjous päätin kokeilla tätä jauhetta. Aloitin varovasti, kuten ohjeissa sanotaan eli ihan teelusikan kärjellisellä. Nyt otan n. 1 tl:n päivässä, joka on aika pieni annos. Suositteluannos on 3tl-3rkl:n. Kannattaa lukea ohjeet hyvin. Jauhe on aika tuiman makuista eli maistuu rikiltä. Vinkkinä, että jauhe menee parhaiten alas omenatuoremehun kanssa.
Kun lukee kyseisen rikkijauheen vaikutusalueista ne on moninaiset, itse allekirjoitan seuraavat. Kynnet ja hiukset ovat paremmassa kunnossa. Nimittäin olen syönyt usean vuoden ajan Calcia -tabletteja kalkin ja magnesiumin saannin varmistamiseksi. Niillä ei ole ollut mitään vaikutusta kynsiini tai hiuksiini. Nyt minulla on ensimmäisen kerran vuosiin KYNNET. Ihan varmaksi en voi mennä nivelkivuista tms. sanomaan, mutta sormien nivelet eivät aamuisin vaivaa. Myös akillesjänteeni on alkanut paranemaan?! Tämä myös kysymys merkillä, koska tästä en voi olla varma, että tekeekö aika tehtävänsä vai MSM-jauhe. Mielestäni minulla ei ole ollut sellaisia nivalkipuja ja jäykkyyksiä kuin ennen, mutta tämäkin vielä pienellä varauksella, koska en ole voinut treenata yhtä paljon kuin aiemmin. Joka tapauksessa olen ollut positiivisesti yllättynyt tämän poppakonstin tuomaan tunteeseen ja jatkan kokeilua. Niin  minähän sorruin tuohon tarjoukseen, joka koski 1kg:n pakettia! Palaamme tähän poppakonstiin varmasti vielä, kun tutkimukseni etenee.

Uppoo omppumehun kanssa


Yöjuoksut tuli mieleeni viime viikolla, kun minulla oli neljä yövuoroa peräkkäin. Kuvitelkaa, että olette ensin töissä sairaalassa klo 21.00-07.15. Työmatkat 2x35min. Eli aamulla siinä klo 8.15-8.30 nukkumaan. Klo 14.00 herätys (jos olet saanut nukutuksi) ja kahvit. Viimeistään klo 16.00 juoksemaan. Joo, eihän tämä näin kuulosta pahalta, mutta kun kerrot sen x3. Sitten viimeisen (4.) jälkeen heräilet jo klo 12, että rytmi palaisi normaaliksi. Ja saat kuningasajatuksen lähteä pyörälenkille. Palatessasi vain 28km:n lenkiltä ihmettelet miten tää on näin vaikeaa. Kolmannen yön jälkeen ihmettelin, kun juoksu ei luista ja viimeisen jälkeen, kun ei pyöräilykään luista. Aloin miettiä juuri sitä, että miten tää voi olla näin vaikeaa, kun kuitenkin 24h ja 100mailin kisoissa juostaan yötä myöten ja nukkumatta. Se on varmaan se kevyt viikko ennen kisaa ja adrenaliini. 
Onneksi tällä viikolla on vain kolme yövuoroa. Toisen yön jälkeen nyt taas kulki. Ehkä syynä oli se, että ruokaa oli valmiina eikä tarvinnut hereilläoloaikaa kuluttaa kaupassakäyntiin ja ruuanlaittoon eli järjestely kysymyksiä.

Kesäyön Unelma 2014 klo 00:04

Kokkola Ultra Run 23:xx

















Huomenna on sitten ensimmäinen kisani tänä vuonna. Lähden kokeilemaan akilleksen kestävyyttä Sappee Trail Run´n www.sappeetrailrun.fi . Eli ei ihan helpommasta päästä. Matka on vielä mietintämyssyssä. Hylkäsin jo 55km:n ja käyn mielessäni taistelua 26km vai 34km? Riittäkö kunto tuohon 34km:n? Ja entisenä ultraajana (toivottavasti täältä tullaan vielä) tuo 26km tuntuu vähän nössöltä ; ).
Eikö tämä mene ihan oikein, kun juuri pari päivää sitten tilasin ortopedille ajan, joka on vasta 11.8. Ensin juostaan ja sitten vasta lääkäriin. Niin nyt pitää varmistaa, ettei akilleksessa ole mitään sellaista mikä estäisi harjoittelun Suurta Unelmaa varten. Autshh!

Terveystietolomake

Trailia!






















   

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

KUIN PIENTÄ UNELMAA...

...nyt tuntuu, että elää saan. Jep! Aurinko paistaa risukasaan, vaikka välillä sateleekin. Kaksi unelmaa on täyttymässä tämän vuoden syksyllä ja ensi vuoden keväänä. Ja molemmat liittyvät urheiluun.

Ensimmäinen unelman täyttyminen liittyy kylläkin penkkiurheiluun. Lähdemme Lontooseen katsomaan Crystal Palacen ja ManUnited´n välistä jalkapallo-ottelua. Mieheni I on Eaglesien ikiaikainen kannattaja ja minä Red Devilsien. Keväällä 2013 jännitimme mieheni I:n kanssa Eaglesien nousua valioliigaan ja sen he tekivät. Aloimme heti suunnittelemaan matkaa joukkueiden väliseen otteluun. Eipä onnistunut kaudella 2013/2014. Työvuorot ym. syntymäpäiväreissut eivät antaneet myöten. No, tänä keväänä toivottiin, että Eaglesit pysyisivät valioliigassa ja niinhän he puhtaasti tekivät. Sijoitus oli 10. sija. Kun valioliiga julkaisi otteluohjelman heinäkuussa, huomasimme iloksemme, että lokakuun lopussa olevaan Crystal Palacen ja ManUnited´n väliseen otteluun meillä olisi mahdollista päästä. Mukaamme lähtevät siskoni M ja sen mies P. Tätä kirjoittaessani meillä on jo liput otteluun tilattuna, lennot ja hotelli varattuna.





Toinen unelma täyttyy 24.04.2016 myös Lontoossa. Silloin juostaan London Marathon ja minä olen mukana. Sain paikan Vetikko Travelin järjestämälle maratonmatkalle. Olen yrittänyt päästä virallista kautta juoksemaan maratonin jo n.10 vuoden ajan. Hakuprosessi on helpottunut vuosien mittaan, mutta pääsy itse maratonille on tosi vaikeaa. Muistan (on todisteet tallella) lähettäneeni ensimmäisen hakemuksen kirjallisena ja sain kieltävän pahoittelukirjeen järjestäjien johtajalta. Sittemmin olen herännyt aikaisin aamulla tietokoneen ääreen, kun ilmoittautuminen on avattu. Pari vuotta sitten ilmoittautuminen suljettiin 9h 51min. avaamisen jälkeen. Silloin aamusta töissä olleilla oli tosi huonot mahdollisuudet edes ehtiä ilmoittautua. Tänä keväänä järjestäjät pitivät ilmoittautumista auki maanantaista perjantaihin! Voitte vain kuvitella sitä hakemusten määrää. Joku on arvioinut, että hakijoita olisi 100 000 ja paikkoja n. 36 000. Ja paikoista suurin osa on hyväntekeväisyysjärjestöille. Minulla on siis hakemus sisällä järjestäjille, mutta laitoin taas Vetikollekin "hakemuksen" vetämään. Vetikko Travel on siis ainut suomalainen matkatoimisto, joka on saanut paikkoja maratonille. Tänä vuonna paikkoja on 15. Luultavasti ne taas ensin arvottiin, koska paikasta kiinnostneilla oli n. viikko aikaa ottaa paikka vastaan. Kun sähköposti tuli alkoi sydämeni sykkimään, mutta jouduin ja jouduimme mieheni I:n kanssa muutamia päiviä miettimään sekä laskemaan onko tämä mahdollista. Arvaatte varmaan, että tällainen spesiaalimatka ei ole ihan halpa. Mitään ei saa, jos ei uskalla, älä jätä huomiseen minkä voit tehdä tänään, unelmat ovat toteuttamista varten... Siinä minun todisteluani. Ja otin paikan vastaan. Mieheni I järjesti itselleen "huoltajamatkan" omatoimimatkana, joten saan kannustajan ja kokemuksen jakajan mukaani.






Urheilu: 

Kuten jo arvaatte akilles on ollut jo parempi. No, parempi ja parempi. Sillä pystyy juoksemaan sellaisia 60-70km:n viikkoja kivutta. Ainut, että kovempia vauhteja ei tunnu kestävän. Alkuviikosta tein sellaisen vain 6km:n minulle kova vauhtisen juoksun ja siinä alkoi hieman tuntumaan arkuutta akilleksessa. Myöskään mäkivetoja en ole uskaltanut kokeilla. Ehkä ensi viikolla?
Eli 60-70km:n viikkoja ja lihaskuntoharjoittelua. Vielä, kun ehtisi pyöräillä. Nyt, kun tuo työmatka on hiukan liian pitkä, ei tule tuota hyötypyöräilyäkään. 






 Askartelu:

Tämä osio on nyt tällaisessa vaiheessa, että vain keskeneräistä tehtävää ja näytettävää löytyy. Työn alla on käsitöitä, joita pystyy ja ehtii tekemään tv:tä katsellessa. Posti toi uuden satsin askartelutarvikkeita. Remontin jälkeen porraskuilumme valokuvagalleria vaatii päivitystä. Ja pääsin aloittamaan vauvan peiton tekoa. Siinä harrastusta vähäksi aikaa. Autshh!


Kortteja varten
Huivin tekele



















Kuvagalleria uudistuu
Vauvan peitto





















torstai 2. heinäkuuta 2015

SE OLI VIRHE, ÄND...

... vai oliko sentään. Enää tämä ei tunnu ultraajan ja askartelijan blogilta, koska ultraajalla on akilleen kantapää ja liian paljon kaikkea muuta kuin askartelemista. 

No, kaikki liikuntaa harrastavat tietävät, että näitä pahoja, pahoja aikoja tulee. Täytyy ajatella, että joku voi löytää näistä minun valitusvirsistäni jotain ohjeita tai neuvoja, jotka auttavat häntä.

Vielä kerran akilleksesta. Olen tässä lukenut muidenkin kokemuksia kyseisestä vaivasta ja ikävä kyllä tämä on aikaa vievä vaiva. Kesäkuun alussa vietin lepoviikon, mutta oli virhe olla tekemättä mitään. Paitsi jos pitkiä kävelyretkiä ja tuolille/keittiöjakkaralle nousuja ei lasketa. Kun meillä nyt oli se lattiaremontti, niin päätin pitää akilleslepoa sen aikaa. Tosin liikkeelle lähtö sen jälkeen oli jäykkää. Juoksu oli kivaa, mutta akilles jäykkä. Oli siis virhe, kun en muistanut sitä varta vasten venytellä. Mutta sitten kesäkuun toisella viikolla aloitimme tapetoinnin ja remontin jälkien siivoamisen, joten venytystä pohkeille ja akilleksille tuli nousujen ansiosta hyvin.
Kun taas lähdin liikkeelle eli juoksulenkille tapahtui "vahinko" unohdin nimittäin Airheelin pois. Kineesioteippaus oli totta kai, mutta pienessä kiireessä unohdin Airheelin. Ja sattuipa niin, että 8km:n lenkki oli melkein kivuton. Ja mikä erikoista näitä kivuttomia lenkkejä tulee nykyään aina välillä. Varsinkin, jos olen pitänyt lepopäivän. Mutta vaikka juokseminen on kivutonta, niin yleensä kun lenkin jälkeen on paikallaan jonkin aikaa ja lähtee liikkeelle, niin akilles aristaa ja on jäykkä.
Koska on kesä ja heinäkuu aion kokeilla vielä tämän kuun ja sit lääkäriin.

Sijoitin taas hyviin sandaaleihin. Koska jouduin viemään vanhat Ecconi työkengiksi, olen seurannut, koska uusia tulee tarjoukseen. No, tarjous ei ollut hääppöinen, mutta ostettavahan ne oli. Varsinkin, kun olimme lähdössä pienelle matkalle ja kävelyä tulisi runsaasti.


Ecco Offroad lite

Nämä ovat tällä hetkellä parhaat kengät akillekselleni. Nämä uudetkin istuivat heti ilman mitään sisäänajoa. Johtuu ilmeisesti kannan oikeasta dropista ja pohjan muotoilusta.









Tämän blogin lopuksi vielä ehkä poppakeinoa, jota läksin kokeilemaan eli...

MSM-jauhe

...tästä lisää seuraavalla kerralla, johon toivottavasti ei mene kovin kauaa. Tuloksiakin voi olla jo näkyvissä silloin.