torstai 22. syyskuuta 2016

HELSINKI ULTRA RUN MENI...

...aikas nappiin. Seuraavassa vihdoin positiivista tekstiä, koska olen palannut ultrajuoksijaksi.

La 17.9 herätys hieman ennen klo 5:00, kun en malttanut enää nukkua. Mieheni I oli menossa aamuvuoroon ja oli keittänyt jo aamupuuron. Minulla on tapana syödä kaurapuuroa aamiaiseksi ennen ultria. Lisäksi omenatuoremehua ja tietysti kahvia mukillinen. Kahvi auttaa tyhjennyksessä ennen kisaa. Evääksi paahdoin kaksi täysjyväpaahtoleipää, joiden väliin laitoin juustoa. Samanlaisen kaksoisleivän tein kisaa varten ja leikkasin sen neljään osaan.  (Leipä tosin jäi kisassa syömättä). Aamulla päätin, etten istu autossa juoksuvaatteet päällä, vaan vaihdan vaatteet vasta paikan päällä. Ainoastaan rintaliivit ja kompressiosukat puin valmiiksi. Tein myös voitelut valmiiksi jo kotona, koska tuppaan ne unohtamaan vaatteita vaihtaessani. Pakkasin kylmälaukun ja muut eväät niin käytännölliseen Ikea-kassiin. Hieman yli klo 6:00 suuntasin Volvon nokan kohti Malmia.

Yhden tyhjennystauon pidin Linnatuulessa. Siinä ajellessani kohti Helsinkiä hienossa säässä mietin, että tänään sitä saa juosta koko päivän sydämensä kyllyydestä. En ollut viikolla juossut kuin pari 5 km:n lenkkiä, joten mieli teki jo tosi toimiin. Navigaattorin estämättä osasin Ala-Malmin liikuntapuistoon. Ajelin huoltoalueen laidalle niin pitkälle kuin pääsin ja ryhdyin tyhjentämään tavaroitani. Siinä oli järjestäjien "päällikkö" Juha paikalla ja kun kyselin huoltopöydälleni paikkaa, hän alkoi heti kantamaan tavaroitani sopivaan paikkaan. Minä sain sitten ajaa auton rauhassa läheiselle sorakentälle, joka toistaiseksi oli pysäköintipaikkana (epävirallisena).

Seuraavaksi oli huoltopöydän pystytys, numerolapun ja chipin nouto. Kaikki juoksijat saivat heijastinliivin ilmoittautuessaan. 



Kävin vaihtamassa vaatteet pukuhuoneessa ja ehdin vielä hyvin järjestelemään huoltopöytäni mieleisekseni.

Hieman ennen klo 9:00 oli vielä info, jossa annettiin viimeiset ohjeet ja vinkit juoksijoille. Kokoonnuimme lähtöpaikalle odottamaan torven törähdystä.

Ennen lähtöä infoa Kuva: Juhani Meskanen









Lähtö on tapahtunut









Kuten tavallista lähdin lujaa liikkeelle. Vauhti pysytteli sitkeästi alle 6min/km, mutta kun en viitsinyt jarrutellakaan päätin, että näin mennään, niin kauan kuin voimia riittää. Kierros oli hieman vajaa 2km:ä, joka oli huollon suhteen hyvä. Päätin juoda joka kierroksella, että nesteytys onnistuisi. Olin lähtenyt lyhyt hihaisella juoksupaidalla liikkeelle hieman viileästä aamusta (+8) huolimatta, mutta se osoittautui ihan oikeaksi ratkaisuksi, koska tarkenin hyvin ja hikoilin. Juoksin 6 kierrosta eli vajaa 12km juomalla urheilujuomaa ja vettä vuorotellen. Sitten aloitin geelin+ vettä, seuraavalla kierroksella suolatabletti+vesi ja kolmas kierros urheilujuomaa. Näin sain otettua 3 geeliä ja sitten vaihdoin geelit mustikkamehuun. Kun tuli nälän tunne otin mansikkakiisseliä. Tuon n.12km:ä juoksin koko ajan ja sen jälkeen kävelin huoltosuoran, että pystyin juomaan ja syömään rauhassa. Mikään ei ole kamalampaa, kuin saada ruokaa tai juomaa väärään kurkkuun juoksun aikana.

Kierrokset kertyivät nopeasti, mutta minulle tyypillisesti ensimmäinen väsy iski jo 30km:n jälkeen. Tuntui, etteivät ne kierrokset sittenkään lisäänny. Puolilta päivin pidin lounashetken ja nautin sen ekan mansikkakiisselin. Olin kuitenkin koko ajan liikkeellä ja söin kävellessä. Energia auttoi jaksamaan ja piristyin taas. Uudet 6h juoksijat alkoivat tulla paikalle jo heti klo 13 jälkeen, joten ohjelmaa riitti tuttuja moikatessa.

Huollossa säpinää Kuva: Antero Oikkonen


Siinä 6h täyttyessä päätin käydä kerran wc:ssä. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut sellainen aaltoileva pissahädän tunne, joten päätin hetken istua. Ennen kierroksen täyttymistä oli kolme bajamajaa, joten sinne. Ilmeisesti nesteytys oli aika onnistunutta, kun sain reilusti tyhjentää nestettä ja vain nestettä. Tämänkin olen aiemmin todennut hyväksi, että vaikka pystyisi pidättelemään niin tyhjennys helpottaa oloa huomattavasti, vaikkei varsinaisesti pakottavaa tarvetta olisikaan.


Vauhtia? Kuva: Antero Oikkonen


Hieman keventyneenä jatkoin matkaa. Minulla näyttää nämä ultrat sujuvan aina hieman saman kaavan mukaan: alku liian lujaa, väsy, "tää saa olla viimeinen ultrani", "miksi mikään ei maistu" ja sitten kuitenkin NOUSU. Kun vauhti hidastuu, alkaa juoksu taas tuntua helpommalta. Niin tässä kisassakin. Jotensakin, kun 70km tuli täyteen alkoi uusi innostus. Ehkä uusilla juoksijoilla, joista monet olivat tuttuja, oli osuutta asiaan. Aloin laskeskelemaan pikku hiljaa, että se oma ennätys yli 101km:ä täyttyisi. Siinä juostessa (ja jo vähän aiemminkin) olin haaveillut, että olisi hienoa juosta ainakin tuon numerolapun 105km:ä.

Mieheni I lähetti Facebookin kautta terveisiä, että uusi enkka varmana tulisi. Niin kisan aikana juoksijoille sai lähettää viestejä, joita selostajat kiitettävästi lukivat. Muutenkin oli aina ilo ylittää kierrosviiva, kun sai tietää monesko oli ja paljonko oli juossut. Suunnon juoksukelloni näytti ihan mättäitä. joten turvauduin järjestäjien näyttötauluun. Yhdessä vaiheessa tein nopean laskutoimituksen, että 7 kierrosta ja reilusti yli oman ennätyksen. Silloin kierrokset alkoivatkin luistaa. Sain vielä vetoapua yhdeltä kanssakilpailija Mikolta ja vedimme tasatahtia kolme kierrosta, kunnes huoltotauot erottivat meidät.

Kiva juosta porukassa

Kello 17:00 jälkeen olin vaihtanut päälleni ohuen pitkähihaisen juoksupaidan, koska ilma alkoi taas viiletä. Viimeiset kolme tuntia juoksin taas oikeastaan hunajan avulla. Ei vain mikään oikein maistu, mutta teelusikallinen hunajaa päälle vettä, sitruunajääteetä tai vissyä ja matka jatkuu.


Oli tiedossa, että klo 20:30 siirtyisimme juoksemaan lyhyemmälle reilun 400metrin ratakierrokselle, että loppumatka olisi helpompi mitata. Lähdin viimeiselle pitkälle kierrokselle hieman ennen tuota määräaikaa ja olin saanut kasaan 52 kierrosta. Illan pimetessä siirryimme lyhyelle radalle ja otimme loppukirin.


Viimeiset kierrokset


Lyhyellä radalla tunnelma tiivistyi ja kaikki juoksivat kuin viimeistä, niin viimeistä minuuttia. Meitä oli juoksussa mukana kolme Jaanaa ja teimme vielä Jaana-junan siinä viime kierroksilla. Se olikin nopea kierros, kun vetäjänä oli 6h kisan pronssi-Jaana. Torvi törähti tasan klo 21:00, jolloin kaikki pysähtyivät,  irroitimme chipit nilkoistamme ja jätimme ne mittausta varten radalle. Olin saanut lyhyitä kierroksia 7 ja vielä reilu puoli kierrosta päälle.

Tulos 108,562km!
Kokonaiskisan 11. ja naisten 6. 
Onnellinen uudesti syntynyt ultraaja.

Palataan kisan jälkeisiin tunnelmiin seuraavassa blogissa, koska siitäkin tuntuu syntyvän paljon tekstiä.






perjantai 16. syyskuuta 2016

KUN TAAS ON AIKA....

... valmistautua tulevaan. Nimesin siis tuon HUR:n eli Helsinki Ultra Runin syksyn "päätavoitteeksi". Eihän tässä paljon muita tavoitteitta ole ollutkaan. Muutamaan kisaan olen yrittänyt päästä, mutta tuo Hämeen hölkkä siis peruttiin ja muuten on viikonloppuvapaita ollut niukasti.

Tämä viimeinen viikko on sitten vaan lasketeltu kohti tuota 12 tunnin juoksukisaa. Piti kertoa valmistautumisviikosta hieman aiemmin eli miten sitä suunnittelin ja miten meni. Vasta tänään perjantaina tulee infoa MITEN viikko meni. Kuten jo varmaan arvaatte ihan ei mennyt kuten Strömsöössä. Meillä nimittäin alkoi yllättäen ikkunaremontti torstaina. Kun palasin tiistaina illalla Nakkilasta ystäväni H:n luota viettämästä laatuaikaa, niin mieheni I kertoi, että "ikkunaremontti alkaa meillä torstaina". Siten meni 3 päivää ensin siirrellen huonekaluja, irrotellen verhoja yms. Ja sitten taas toisin päin. Ei ollut ihan optimi valmistautuminen, kun tuli oltua liikaa jalkojen päällä, tikkailla, kyykyssä jne. No, kuten aina - näillä mennään.


Askartelu-liikunta-kirjastohuone



Pientä tankkausta suoritin ti-to välillä. Totuttuun tapaan pastaa ja vähän enemmän vaaleaa leipää ja yleensäkin hiilareita. Keskiviikkona käytiin rentoutumassa elokuvissa ja huonoja hiilareita karkin muodossa tuli nautittua. Torstaina oltiin ensin ikkunatonta asuntoa karussa kaupungilla ja pizzalla. Ilta menikin uusien ikkunoiden pesussa ja verhojen ripustamisessa. Sama touhu jatkui vielä perjantaina aamusta.

Oikeaa tankkausruokaa
 
Viimein iltapäivällä pääsin ostamaan juoksuevästä ja keräämään tarvittavat tavarat.



Omat eväät

Muut tavarat



Suunnitelma on siis tämä: 
-herätys klo 05:00
-aamupuuro, pukeutuminen, kylmälaukun pakkaus + tavarat autoon 
-ajo Ala-Malmille n. 1h 50 min.

Kohteessa tavaroiden purku huoltoalueelle. Autolle pitää hakea parkkipaikka. Kävely kisapaikalle parkkipaikalta. Numerolapun ja chipin nouto. Oman huoltopöydän valmistaminen. Kisavarusteiden viimeistely. Lähtöviivalle.

Tavoite:
Koska 12h ennätykseni on vaivaiset 100,686km yritän sitä tietysti parantaa. Huomioon pitää ottaa kunto ja jalka, joten kaikki mitä menee yli 101km on positiivista. 

Haastavaa:
Aion yrittää "apinan raivoa" tuloksen saavuttamiseksi, mutta haaste on kotimatka, joka pitäisi vielä jaksaa ajella yöllä. Onneksi olen hyvä palautumaan ja kisan aiheuttama euforia ja adrenaliiniryöppy riittää ehkä vielä seuraavallekin vuorokaudelle.

Jos joku haluaa kisaa seurata niin jäjestäjät on antaneet linkin  on line seurantaan:
 http://www.championchip.ee/en/live/340 , josta pitäisi meitä 12h tunnin nylkkyjä voida seurata.

Lisätietoa löytyy sivulta http://helsinkiultrarun.fi/ 

Minun kilpailunumeroni on 105!

Ja hei siellä... saa pitää peukkuja pystyssä ja vaikka vähän huutaakin kannustukseksi. Kisaraporttia seuraa.





sunnuntai 4. syyskuuta 2016

YLLÄTYS YRITTÄMÄLLÄ...

... eli teinpä sitten tämän vuoden ekan 100 km:n harjoitusviikon. Viikko 32 alkoi vähän nahkeasti, mutta loppuviikon tarkat laskelmat sekä pieni "apinan raivo" saivat tämän mahdolliseksi.
Torstaina lähdin tavoittelemaan 15km:n lenkkiä. Kuten Suomen suvessa on usein tapahtunut, pääsin n 2,5 km:ä ja alkoi satamaan kaatamalla. Sitkeästi reilu 7 km:n lenkki, kuivattelu ja juoksumatolla loput 8km:ä. Perjantaina juoksin mieheni I:n kanssa 10km:ä, josta viimeinen kilsa kaatosateessa. Kyllä, sama kuvio - kuivattelu ja juoksumatolla 15km:ä. Lauantaina menin suosiolla suoraan juoksumatolle. Juoksin Rion miesten 100m:n juoksijoiden ja naisten 3000m estejuoksijoiden kanssa sateelta suojassa.Vielä sunnuntaina oli hyvinkin mahdollista ettei tämä onnistuisi, mutta niin vaan köpöttelin puuttuvan 13km:ä.


Reilusti yli 100km:ä!


Uskaltaako sitä sanoakaan, että vasen akilles ja kantapää ovat kestäneet ihmeen hyvin. Alkuviikon pari lyhyempää lenkkiä juoksin ilman kinesioteippiä kuten lauantaisen 12,5km:n lenkin, mutta olen taas palannut käyttämään kompressiosukkia.

Viikko 33 oli sitten taas oikea pannukakku. Kun kasaantuu kaikkea muuta "tähdellistä", ei jaksa ja/tai täytyy priorisoida asioita. No, täytyy vain uskoa, että peruskunto riittää tulevaan koitokseen eli HUR:n 17.9.

Sitten suunnitelmissa oli, että viikko 34 olisi taas hieman kilometririkkaampi. Pitää olla tuohon reiluun 60km:n tyytyväinen, koska enempään ei pystynyt.

Viikko 35 piti ottaa jotenkin rauhallisesti ja osallistua sitten lauantaina 3.9 Hämeen hölkkään. Löysin tämän vanhan mukavan polkujuoksun ja päätin mennä verestämään muistoja ( 2 aiempaa osallistumista). Ikäväkseni huomasin tiistaina, että kisa onkin peruttu. Olisin hieman himoinnut jotain kisaa nyt 2vk:a ennen tuota 12h kilpailua. Maratoneja ( ja puolikkaita) olisi ollut monessa paikkaa Vaasa, Kuopio, Pyhtää jne, mutta mietin kannattaako lähteä niin pitkälle, kun en uskalla enää juosta ihan kovinta vauhtia näin ennen syksyn "päätavoitetta". Onhan se ikävä epäillä kunnon ja jalan kestävyyttä. Oikeat juoksijat ja ultraajat vetäisisivät vielä kevyesti kovankin 21,1km:n kisan tässä vaiheessa. Päätin sitten tehdä viimeisen pitkän lenkin kotimaisemissa. Vanhaa tuttua 5km Orimus+5km Tasanne yhteensä 25km. Keskivauhti 6.12min/km. Hieman ristiriitainen tunnelma jäi tuosta lenkistä. Luulin meneväni lujempaakin, mutta toisaalta pystyin pitämään tuonkin vauhdin aika tasaisesti. Lenkistä tuli sitten "tyhjennysharjoitus", vaikka eihän tuo mitään lupaa kisaa ajatellen. Sunnuntaina juoksin pienen palauttelujuoksun - 8km.


Viikko 35

    
Nyt on sitten 2 viikkoa Helsinki Ultra Run:n ja ensi viikolla edelleen vähennetään kilometrejä, vaikka eihän noista paljon vähennettävää ole. Seuraavalla kerralla pähkäilen taas kisaan valmistautumistani.

 

Askartelu:

Olen taas ehtinyt jonkin verran askartelemaankin. Ystäväni T Ruotsista tilasi nimenantojuhlaan kortin ja siitä sain idean kehitellä uudet ristiäis- ja nimenantokortit. Lisäksi tein myös kortteja kaksosille. Tilauksesta teen näitä myös kolmosille, nelosille, viitosille.....kortin kokoa täytyy vain hieman kasvattaa.




Kastekortti

Nimenantokortti