La 17.9 herätys hieman ennen klo 5:00, kun en malttanut enää nukkua. Mieheni I oli menossa aamuvuoroon ja oli keittänyt jo aamupuuron. Minulla on tapana syödä kaurapuuroa aamiaiseksi ennen ultria. Lisäksi omenatuoremehua ja tietysti kahvia mukillinen. Kahvi auttaa tyhjennyksessä ennen kisaa. Evääksi paahdoin kaksi täysjyväpaahtoleipää, joiden väliin laitoin juustoa. Samanlaisen kaksoisleivän tein kisaa varten ja leikkasin sen neljään osaan. (Leipä tosin jäi kisassa syömättä). Aamulla päätin, etten istu autossa juoksuvaatteet päällä, vaan vaihdan vaatteet vasta paikan päällä. Ainoastaan rintaliivit ja kompressiosukat puin valmiiksi. Tein myös voitelut valmiiksi jo kotona, koska tuppaan ne unohtamaan vaatteita vaihtaessani. Pakkasin kylmälaukun ja muut eväät niin käytännölliseen Ikea-kassiin. Hieman yli klo 6:00 suuntasin Volvon nokan kohti Malmia.
Yhden tyhjennystauon pidin Linnatuulessa. Siinä ajellessani kohti Helsinkiä hienossa säässä mietin, että tänään sitä saa juosta koko päivän sydämensä kyllyydestä. En ollut viikolla juossut kuin pari 5 km:n lenkkiä, joten mieli teki jo tosi toimiin. Navigaattorin estämättä osasin Ala-Malmin liikuntapuistoon. Ajelin huoltoalueen laidalle niin pitkälle kuin pääsin ja ryhdyin tyhjentämään tavaroitani. Siinä oli järjestäjien "päällikkö" Juha paikalla ja kun kyselin huoltopöydälleni paikkaa, hän alkoi heti kantamaan tavaroitani sopivaan paikkaan. Minä sain sitten ajaa auton rauhassa läheiselle sorakentälle, joka toistaiseksi oli pysäköintipaikkana (epävirallisena).
Seuraavaksi oli huoltopöydän pystytys, numerolapun ja chipin nouto. Kaikki juoksijat saivat heijastinliivin ilmoittautuessaan.
Kävin vaihtamassa vaatteet pukuhuoneessa ja ehdin vielä hyvin järjestelemään huoltopöytäni mieleisekseni.
Hieman ennen klo 9:00 oli vielä info, jossa annettiin viimeiset ohjeet ja vinkit juoksijoille. Kokoonnuimme lähtöpaikalle odottamaan torven törähdystä.
 |
| Ennen lähtöä infoa Kuva: Juhani Meskanen |
 |
| Lähtö on tapahtunut |
Kuten tavallista lähdin lujaa liikkeelle. Vauhti pysytteli sitkeästi alle 6min/km, mutta kun en viitsinyt jarrutellakaan päätin, että näin mennään, niin kauan kuin voimia riittää. Kierros oli hieman vajaa 2km:ä, joka oli huollon suhteen hyvä. Päätin juoda joka kierroksella, että nesteytys onnistuisi. Olin lähtenyt lyhyt hihaisella juoksupaidalla liikkeelle hieman viileästä aamusta (+8) huolimatta, mutta se osoittautui ihan oikeaksi ratkaisuksi, koska tarkenin hyvin ja hikoilin. Juoksin 6 kierrosta eli vajaa 12km juomalla urheilujuomaa ja vettä vuorotellen. Sitten aloitin geelin+ vettä, seuraavalla kierroksella suolatabletti+vesi ja kolmas kierros urheilujuomaa. Näin sain otettua 3 geeliä ja sitten vaihdoin geelit mustikkamehuun. Kun tuli nälän tunne otin mansikkakiisseliä. Tuon n.12km:ä juoksin koko ajan ja sen jälkeen kävelin huoltosuoran, että pystyin juomaan ja syömään rauhassa. Mikään ei ole kamalampaa, kuin saada ruokaa tai juomaa väärään kurkkuun juoksun aikana.
Kierrokset kertyivät nopeasti, mutta minulle tyypillisesti ensimmäinen väsy iski jo 30km:n jälkeen. Tuntui, etteivät ne kierrokset sittenkään lisäänny. Puolilta päivin pidin lounashetken ja nautin sen ekan mansikkakiisselin. Olin kuitenkin koko ajan liikkeellä ja söin kävellessä. Energia auttoi jaksamaan ja piristyin taas. Uudet 6h juoksijat alkoivat tulla paikalle jo heti klo 13 jälkeen, joten ohjelmaa riitti tuttuja moikatessa.
 |
| Huollossa säpinää Kuva: Antero Oikkonen |
Siinä 6h täyttyessä päätin käydä kerran wc:ssä. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut sellainen aaltoileva pissahädän tunne, joten päätin hetken istua. Ennen kierroksen täyttymistä oli kolme bajamajaa, joten sinne. Ilmeisesti nesteytys oli aika onnistunutta, kun sain reilusti tyhjentää nestettä ja vain nestettä. Tämänkin olen aiemmin todennut hyväksi, että vaikka pystyisi pidättelemään niin tyhjennys helpottaa oloa huomattavasti, vaikkei varsinaisesti pakottavaa tarvetta olisikaan.
 |
| Vauhtia? Kuva: Antero Oikkonen |
Hieman keventyneenä jatkoin matkaa. Minulla näyttää nämä ultrat sujuvan aina hieman saman kaavan mukaan: alku liian lujaa, väsy, "tää saa olla viimeinen ultrani", "miksi mikään ei maistu" ja sitten kuitenkin NOUSU. Kun vauhti hidastuu, alkaa juoksu taas tuntua helpommalta. Niin tässä kisassakin. Jotensakin, kun 70km tuli täyteen alkoi uusi innostus. Ehkä uusilla juoksijoilla, joista monet olivat tuttuja, oli osuutta asiaan. Aloin laskeskelemaan pikku hiljaa, että se oma ennätys yli 101km:ä täyttyisi. Siinä juostessa (ja jo vähän aiemminkin) olin haaveillut, että olisi hienoa juosta ainakin tuon numerolapun 105km:ä.
Mieheni I lähetti Facebookin kautta terveisiä, että uusi enkka varmana tulisi. Niin kisan aikana juoksijoille sai lähettää viestejä, joita selostajat kiitettävästi lukivat. Muutenkin oli aina ilo ylittää kierrosviiva, kun sai tietää monesko oli ja paljonko oli juossut. Suunnon juoksukelloni näytti ihan mättäitä. joten turvauduin järjestäjien näyttötauluun. Yhdessä vaiheessa tein nopean laskutoimituksen, että 7 kierrosta ja reilusti yli oman ennätyksen. Silloin kierrokset alkoivatkin luistaa. Sain vielä vetoapua yhdeltä kanssakilpailija Mikolta ja vedimme tasatahtia kolme kierrosta, kunnes huoltotauot erottivat meidät.
 |
| Kiva juosta porukassa |
Kello 17:00 jälkeen olin vaihtanut päälleni ohuen pitkähihaisen juoksupaidan, koska ilma alkoi taas viiletä. Viimeiset kolme tuntia juoksin taas oikeastaan hunajan avulla. Ei vain mikään oikein maistu, mutta teelusikallinen hunajaa päälle vettä, sitruunajääteetä tai vissyä ja matka jatkuu.
Oli tiedossa, että klo 20:30 siirtyisimme juoksemaan lyhyemmälle reilun 400metrin ratakierrokselle, että loppumatka olisi helpompi mitata. Lähdin viimeiselle pitkälle kierrokselle hieman ennen tuota määräaikaa ja olin saanut kasaan 52 kierrosta. Illan pimetessä siirryimme lyhyelle radalle ja otimme loppukirin.
 |
| Viimeiset kierrokset |
Tulos 108,562km!
Kokonaiskisan 11. ja naisten 6.
Onnellinen uudesti syntynyt ultraaja.
Palataan kisan jälkeisiin tunnelmiin seuraavassa blogissa, koska siitäkin tuntuu syntyvän paljon tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti