Ei vaan, ei nyt ihan kokonaan ole lopetettu, vaan taisteltu taas vammojen kanssa. Toukokuun viimeinen viikko meni levätessä, mutta sunnuntaina Kokkolan jälkeen lähdin lenkille ja hyvin sujui. Seuraavalla viikolla (touko-kesäkuun vaihde) tein kevyitä juoksulenkkejä sekä pyöräilin. Kesäkuun toisella viikolla innostus oli kova ja sainkin jo reilut 60km juoksua kasaan. Suunnitelmissa oli lisätä kilometrejä ja laatuja tasaisesti, mutta, mutta...
Hyvä puoli asiassa on, että pystyn kuitenkin hiukan juoksemaan. Varsinaisesti juoksu ei aivan kovasti satu, mutta kantapää on kipeä jälkeen päin. Pari viikkoa sitten söin TAAS tulehduskipulääkityksenkin. Oma diagnoosini on, että vasemmassa nilkassa on nyt samaa vikaa kuin aiemmin oikeassa eli nilkkanivelen lukko. Jalka on parempi hieronnan jälkeen, kun pohjelihaksia on hierottu. Keksin/muistin myös taas tasapainolaudan ja ensimmäisellä kerralla vasen nilkka heti naksahti ja tuntui sitten paremmalta. Kiva kun tietää hoidot, mutta parantuminen vie aikaa varsinkin, kun ei malta olla juoksematta.
Se siitä sairaskertomuksesta ja asiaan. Minun piti osallistua Anun maratonille 18.6 ihan vain pitkänä lenkkinä. Missasin ennakkoilmoittautumisen ja kun tuoksi lauantaiksi oli luvattu kovaa vesisadetta oli helppo jäädä kotiin pitämään sadetta.
Uusi treenikausi piti sitten aloittaa 1.7 sillälailla sopivasti kuun alusta. Kesäkuun puolessa välissä, kun tuo into oli piukassa ja usko kuntoon ja jalkoihin kova, kävin ilmoittautumassa Helsinki Ultra Runin 12h kisaan. Arvaatte jo, että aika heikoille on treenit jääneet. Jos tämän päivän treeni lisätään kirjanpitoon, niin taidan päästä hieman yli 70km koko heinäkuun osalta tähän päivään mennessä! Tiedoksi, että vähintään sen verran pitäisi juosta joka viikko.
No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Olen minä sentään yhden polkujuoksukisan käynyt tänä kesänä. Kun minulle sattui vapaapäivä sunnuntaille 10.7, tutkin juoksukalenteria ja suunnittelin mihin menisin juoksemaan. Koska viime vuonna kipuillut oikea jalkani piti polkujuoksusta päätin kokeilla miten vasen jalka sen ottaa. Kaksi kisaa oli valittavana Hunnarin Hapotus Forssassa tai Hercules Trail Run Porvoon Tolkkisissa. Hunnarin Hapotusta mainostettiin etelä-Suomen kovimmaksi polkujuoksuksi 5km ja 21km:n matkoilla. Tiesin ettei kuntoni riittäisi 21km:n matkalle ja 5km:n matkalle ei Tampereelta asti kannata lähteä ajelemaan. Päätin siis osallistua ensikertaa järjestettyyn Hercules Trail Runiin, jossa matkoina oli 5km tai 14km. Tuo 14km:n matka olisi minulle aika sopiva.
Hercules Trail Run 10.7.2016 klo 12.00
Valmistautumista ei juurikaan ollut, koska päätin vasta edellisenä päivänä lähteä matkaan. Illalla laitoin juoksuvaatteet valmiiksi ja pakkasin kassin. Aamulla herätys klo 7:30. Reilu kaurapuuroannos aamiaiseksi, osa juoksuvaatteista päälle ja Blackyn (meidän Volvo) nokka kohti Porvoota klo 8:40.Tolkkisiin kisapaikalle ajelin reilun 2 tuntia. Viimeiset tiet olivat kapeita sorateitä ja parissa viime risteyksessä oli opasteet. Jouduin menemään tuntia ennen lähtöä, koska en ollut ennekkoilmoittautunut. Koska kyseessä oli polkujuoksu, lähtö paikka oli Herculeksen maja Tolkkisissa. Paikalla on pieni n. 10 paikan parkkialue ja loput autot ohjattiin paikalle tulevan tien varteen. Viimeksi tulleet joutuivat jo melko kauaksi.
 |
| Autot tienvieriparkissa |
Lähtöpaikka oli kuvassa näkyvien keltaisten viirien kohdalla. Itse maja oli siisti ja siellä oli ilmoittautuminen, kahvio sekä pienet pukuhuoneet miehille että naisille. Kävin ilmoittautumassa ja maksun pystyi suorittamaan myös liikuntaseteleillä. Vaihdoin juoksucaprit, kompressiosukat ja juoksukengät jalkaan. Tampereellla oli lähteissä ollut aurinkoinen ja lämmin (+18) aamu, mutta Porvoossa oli pilvistä ja enteili sadetta. Sade alkoikin juuri n.10min ennen lähtöä ja satoikin aika ravakasti jonkin aikaa.
Aluksi juoksimme vajaan kilometrin verran hiekkatietä, joka esti ruuhkautumisen ennen metsään menoa. Olimme silloin jo hyvässä jonomuodostelmassa
 |
| Helppoa maastoa |
Maasto oli hyvin monipuolista ja sisälsi kaikkea mahdollista: hiekkatietä (alku + yksi lyhyt siirtymä tien yli toiselle puolelle metsään, kallioita (jäkälällä ja ilman), juurakkoisia ja kivisiä mäkiä ylös ja alas, havujen peittämiä pehmeitä polkuja, lätäkköisiä uria, yksi pystysuora nousu, yhdet portaat, yksi silta jne.
 |
| Jonossa jolkotellen |
Sateesta johtuen metsässä oli melko märkää ja muutamassa kohdassa vetisiä ja mutaisia lätäköitä. Yhtä lätäkköä vasemmalta kiertäessäni menetin tasapainoni ja astuin oikealla jalalla suoraan lätäkköön. Molskis! Oikea jalka nilkkaa myöten veden alle ja oltiin vasta n. 3km:n kohdilla. Eipä tuo tahtia (sitä hidasta) haitannut.
 |
| Aurinkoista helppoa |
Täytyy sanoa, että taas muistin arvostaa oikeita polkujuoksijoita. Kyllä se tällaisen "tasaisen nylkyn" meno on niin toisesta maailmasta, kuin kunnon menijöiden. Toisaalta jalat tykkää, mutta kunto ei riitä. Kolme kertaa omat jalat menivät ihan voimattomiksi ja syytä en osaa arvata. Vähän ennen kuin 11km tuli täyteen ehdin miettiä, että miten on jalat kolmannen kerran näin voimattomat. Humpsis! Sievästi vasemmalle kyljelle onneksi pehmeään maastoon. Eihän siinä voi kuin nauraa...
 |
| Köpötellen alamäessä |
Pari kilometriä ennen maalia oli vielä juomapaikka ja teimme pienen lenkin, jonka jälkeen ohitimme tämän juomapaikan ikäänkuin takakautta. Siinä oli lyhyt silta alamäen jälkeen, joka sateen johdosta oli aika liukas. Juomapaikan hoitaja varoitteli juoksijoita liukkaudesta. Se meni osaltani hyvin. Maali tulikin odotettua nopeammin kohdalle (Suunto näytti 12.93km ja samoin toisen juoksijan mittari).
 |
| Maalissa |
 |
| Hyvin hautuneet ja rapaiset jalat |
Tämä kuluva viikko on mennyt taas vaihteeksi aika kivasti. Kuten olen maininnut jalkani tykkäävät polkujuoksusta ja olenkin pääsemässä yli 60km:n tämän viikon juoksuissa. Jos huomenna sunnuntaina teen palauttavan 9-11km:n lenkin, niin siinä se olisi.
 |
| Keen vaellussandaalit |
