Blogin kirjoittaminen on jäänyt, vaikka äitini A on useamman kerran sen perään kysellyt - innokas lukija kun on. Löysin tuossa luonnoksen lokakuun lopulta, jossa kerron viimeiseksi kisaksi jääneestä Kaarinan syysmaratonista. Pieni lainaus tarinan lopusta tähän:
Kaksi kierrosta pysyin 4h -jäniksen kyydissä, mutta kolmannen kierroksen alussa jäin juomapisteellä jälkeen enkä enää tavoittanut tuota vauhtia. Kaiken lisäksi jänis seuraajineen pääsi kuromaan rivakasti välimatkaa. Minulla ilmeni selviä vaikeuksia pitää enää tuota vauhtia yllä ja matkan edetessä "vauhtini" vaan hidastui. Ilmeisesti en ollut palautunut 4 viikon takaisesta 12h juoksusta ja se vauhtikestävyyshän on puuttunut jo kauan/aina....
Viimeisen kierroksen sain sitten jolkotella aika yksin. Edessä olleet kaikkosivat ja perässä tulevia en juurikaan nähnyt. Yksi nuori nainen kipitti ohitseni ja sain vain ihailla hänen kevyttä menoaan. Viimeisellä juomapaikalla kuulin takaani juoksuääniä ja ikäväksi yllätyksekseni siinähän minulle hymyili 4.15h -jänis. Pahus. "Vauhtini" oli tosiaan hidastunut. Manasimme siinä hetken yhdessä tuulta ja kylmää, kunnes tämänkin jänön selkä alkoi häipyä 50m, 100m jne päähän. Sinnittelin perässä ja laskeskelin,että luuseritulos oli tulossa, koska maratonaikani painuisi lähemmäksi 4:20. Matkaa maaliin oli enää reilu 3km:ä, joten pieni piristyminen tai rypistäminen tapahtui, koska viimeisessä mäessä tavoitin jäniksen ja painelin ohi. Maalissa olin aikaan 4:13:58. Huomasin vasta myöhemmin kotona, että olisin noinkin huonolla ajalla pokannut 3.sijan pokaalin ikäryhmässäni. Sinne jäi epäuskoisen pokaali.
 |
| Kaarinan syysmaraton |
Onneksi tästä vuodesta on jotain positiivistakin muistelemista liikunnan saralta: tietysti se unelmamatkani Lontoon maraton. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain kuvitella saattaa. Matkanjärjestäjä Paula Vetikko hoiti homman kotiin ammattimaisesti, mutta ystävällisesti. Olin panostanut tähän matkaan kaikilla mahdollisilla tavoilla niin fyysisesti kuin taloudellisestikin. Saimme vielä lisäbonuksina viettää pikkuloman mieheni I:n kanssa.
 |
| Maalissa alle 4h! |
 |
| Aarre |
Saan vielä tänä vuonna elää tuon reissun uudelleen, kun juoksuseurani puheenjohtaja lähtee samalle matkalle keväällä.
Toinen onnistuminen oli sitten syyskuussa Helsinki Ultra Runissa. Ilmeisesti tuo tavoitteellinen maratonharjoittelu keväällä kantoi vielä syyshedelmää, koska tuokseni 12h -juoksussa 108,562km oli yllätys juoksukavereillenikin. Olen saanut siitä onnitteluja vielä loppuvuodestakin. Ja itselle motivaatiota.
 |
| Jalka nousee - matalasti |
Juoksuvuoteni oli kaiken kaikkiaan huomattavasti parempi kuin edellinen. Otin osaa monenlaisiin juoksuihin 10km:stä 24h ultrakisaan ja polkujuoksuunkin lähdin jälleen rämpimään. Kävin pikapyrähdyksellä rantatunnelissa ja sain maratontilastooni kaksi merkintää. Hammasta purren yritin kuntouttaa akilleksiani siinä kohtuullisesti onnistuenkin. Siinä hommassa kului Voltaren-geeliä, kylmää vettä, tennispalloa, foam rolleria, kinesioteippiä jne. Osallistuin oman seurani järjestämään Wihan kilometrit juoksutapahtumaan jälleen toimitsijana. Oli hienoa olla vuorostani auttamassa muita juoksijoita saavuttamaan unelmaansa. Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on tutustuminen uusiin ihmisiin. Nytkin olen paremmin tutustunut myös jo useita vuosia kisoissa tapaamiini ihmisiin ja aivan tuoreisiin ultraajiin. Pitkän matkan aikana ehtii vaihtaa muutaman sanan ja toisenkin - jos jaksaa.
Kokkola Ultra Run´ssa itseäni paremmassa seurassa: Jari Tomppo, Mari Toivonen ja minä.
Aloitin "uuden kauden" perinteisesti heti joulun jälkeen 26.12. Nyt on vielä juoksuohjelma ja -tavoitteet hieman mietinnässä. Taidan palata asiaan seuraavassa postauksessa, koska siitäkin saa paljon asiaa. Vuoden aloitin taas "Tipattomalla ja herkuttomalla tammikuulla". Yksi päätavoite tulee olemaan Kokkola Ultra Run 20.-21.5.2017.
Toisesta harrstuksestani askartelusta taidan tehdä ihan omankirjoituksen.
Palataan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti