maanantai 27. maaliskuuta 2017

MIKÄHÄN SIINÄ ON, VAIKKA...

...kuinka treenaa niin kunto ei nouse? Juu, kävin juoksemassa vuoden toisen maratonini ja tuota mietiskelin juostessani. Mutta palataanpä vähän ajassa taaksepäin.

Viime viikkoina olen saanut juoksukilometrejä tasaisesti sen 70km/viikko. Juoksun lisäksi olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa. Yrityksistäni huolimatta aika ja voimat eivät ole riittäneet enempään. Syytän edelleen yövuoroputkia. Kuitenkin olen jaksanut esimerkiksi 3 yövuoron jälkeen juosta suhteellisen hyvin 25 km:n pitkän lenkin. Niinpä taas kuvittelin kuntoni kohentuneen sitten helmikuussa juostun maratonin.

Olin löytänyt omasta työvuorolistastani sopivan lauantain 25.3, jolloin minulla olisi yövuorojen jälkeen kaksi vapaata (pe ja la) ja sitten vasta sunnuntaina yövuoroon. Vielä kun löysin läheltä Tamperetta maratonin, joka juostaisiin Hämeenkyrössä, päätin ilmoittautua Heiskan maratonille. Tarkoitus oli "kerätä" maraton, juosta pitkä lenkki ja testata kunto.

Into oli kova, mutta huomasin taas torstaina, että kaikki suunnitelmallinen valmistautuminen oli jäänyt. Siis juominen, tankkaaminen yms. Mieheni I sitten lohdutti, että tämä on sinulle jo niin tuttua kauraa, että kamat kasaan ja menoksi. Niinhän siinä kävi, että perjantai-iltana etsiskelin osan tavaroista valmiiksi. Koska lähtö olisi vasta klo 11 ja matkaan menisi vain n.35min, niin aamustakin olisi aikaa.

Normaaliin maratonaamun tapaan söin puuron ja join tuoremehua. Lisäksi join vielä kahvia ja söin pienen leivän. Puin valmiiksi juoksuvaatteet päälle - takkia, lakkia ja hanskoja lukuunottamatta. Ne pukisin vasta paikan päällä. Hieman klo 10.00 jälkeen lähdin kohti Hämeenkyröä ja Heiskan kylätoimintakeskusta.

Kilpailukeskuksena toimi siis vanha Heiskan tila. Tilan rakennukset muodostavat ison sisäpihan, jonka kautta juoksijatkin joka kierroksella juoksevat.



Kilpailukansilia oikealla ja osa juoksureittiä





Hain kilpailunumeroni kilpailukansliasta ja sitten hilpaisin pihan poikki toiseen rakennukseen missä oli wc:t. Takaisin edelliseen rakennukseen, jossa oli naisten pukuhuone.


Naisten pukuhuone


Enpä ole aiemmin törmännyt näin tunnelmalliseen ja uunilla lämmitettävään pukuhuoneeseen. Lisäksi huone oli täynnä myytäviä puutöitä kuten puutelineitä ja nukkekoteja.

Lähtöä odotellessa.

Maratonin lähtö oli piha-alueen ulkopuolelta Heiskankujalta, jonne järjestäydyimme kuuntelemaan ohjeet. Kierroksen pituus oli n. 5,274km, joten maratoonarit kiersivät sen 8 kertaa. Muutamia tuttuja oli taas osallistujien joukossa. Lähtö tapahtui hieman varkain ja kuulin vain "Hep!". Taistelin hetken juoksumittarini kanssa ja niinhän ne kiireisimmät hilpaisivat matkaan. Koska kiersimme lähdössä tuon sisäpihan oli reitti hieman kapea eikä ohittamisesta tullut oikein mitään lätäköitä varoessa. Lähdimme aluksi Ahrolantien viertä ja tämä tie olikin puolet koko lenkistä. Alkumatkasta maasto oli hieman kumpuilevaa. Pari pientä mäen töyssyä ja pari loivaa nousua, kunnes tulimme n. 3km:n kohdille. Siinä käännyimme paluumatkalle ja juoksimme 12-tien viertä kevyenliikenteen väylällä, jossa aluksi oli helppoa myötälettä, joka sitten hieman nousi ennen kuin käännyimme pois Kylmänojantielle ja taas Heiskankujalle ja tilan pihan kautta jälleen Ahrolantielle. Neljä kierrosta eli reilu 20km meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen vauhti alkoi hyytyä. Huoltopiste oli vain tuossa tilan pihassa ja tuntui, että 5km:n juomaväli oli ehkä hieman pitkä. Totuttuun tapaan minulle tuli nälkä ja geeli alkoi kiertämään vatsassa. Kuudes kierros oli kaikkein vaikein. Huotopisteellä otin banaanin palan ja urheilujuomaa, mutta kierroksen lopussa oli aina nälän tunne. Seitsemäs kierros vähän helpotti johtuen vauhdin hiipumisesta. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että taistelemme samaa vauhtia hiipivän miehen kanssa kisan viimeisestä sijasta. No, viimeisellä kierroksella, joka tuntui ihanalta, huomasin, että ainakin kaksi juoksijaa oli siellä meidän perässä. Tosiasiassa niitä oli useampikin, mutta sen huomasin vasta maalissa. Oli taas taisteluvoitto päästä maaliin. Jouduin vielä viime metreillä ottamaan loppukirin, kun kuulin askeleet selkäni takaa ja maalissa miehet kannustivat oman seuran jäsentä. Niin se nuori nainen (sarjan N40 kolmas) pääsi puolen metrin etumatkalla väsyneen vanhan naisen ohi. No, ihan hyvässä hengessä me siinä naureskeltiin juomaa ryystäessämme.

Juteltuani hetken huoltojoukon iäkkäämmän rouvan kanssa päätin lähteä hakemaan laukkuani ja kohti äitini A:n nimipäiviä. Pukuhuoneesta lähtiessäni piti käydä katsomassa tuloksia ja eksyin palkintojenjakoon. Muutama tuttu hyvä juoksija siellä näytti palkintoaan odottavan. Osa oli ollut kiireisiä, saaneet jo pokaalinsa ja poistuneet samantein. Lähtiessäni kuulin kuitenkin nimeni mainittavan ja niin vain kävi, että olin N50 sarjan toinen!


N50 II P
  
Niin ja olihan se kuntokin kohentunut. Aikani oli reilun minuutin parempi kuin helmikuussa APK-hallimaratonilla ; )


 


tiistai 21. maaliskuuta 2017

UUDET TUULET...

...puhaltavat blogissani. Olen siirtänyt askarteluosuuden omaan blogiinsa "Jaavin kortit" jaavinkortit.blogspot.fi 
Tästä eteenpäin Autshh (Antaumuksella Urheilua Tavoitteellista Seikkailua Himoa Hikeä) on pyhitetty vain liikunnalle.

Askartelua käsittelevään blogiini aion tehdä enemmän työkuvia ja hiukan mainostaakin tekeleitäni. Siirtymävaiheessa on vielä pientä ongelmaa domainini kanssa, kun Viestintävirasto ulkoisti domainien välityksen ja valvonnan. Mutta olen perustanut facebookiin Jaavin kortit, johon sain myös kaupan. Kaupaa vielä rakentelen, mutta siellä on jo vähän pääsiäisaiheista myytävää esillä.  Jotka haluavat sinne kurkistaa niin tästäpä: facebook.com/jaavinkortit 


Palaan pian liikkuvaan asiaan ja Heiskan maraton ennakkotunnelmiin.