torstai 22. toukokuuta 2014

LUUSERIA MINUSTA....

... ei sitten Kokkolassa tullut, mutta lähellä oli. Seuraavassa siis raportti ensimmäisestä ulkoratojen 12h kisastani.

Aamulla mieheni I herätteli minut klo 6:10 tultuaan yövuorosta. Aamupuuron söin ja pakkasin eväät ja loput tavarat laukkuihin. Nysset kulkivat harvakseltaan näin lauantaiaamuna, joten klo 7:05 autolla rautatieasemalle. Join siellä vasta aamukahvin. Juna oli ihan ajallaan ja menomatka sujui nopeasti (2h 20min.).

Kokkolan rautatieasemalta oli vain n. 1km:n kävely urheilutalolle. Matkalla turkulaiset ohittivat minut autoillaan ja näin kaimani Jaanan sieltä heiluttavan. Kävin ensin hakemassa numerolapun ja chipin. Huoltosuora oli aivan urheilutalon vieressä ja siellä oli valmiiksi huoltopöytiä myös meille, joilla ei omaa pöytää ollut mukana. Ja niitä pöytiä oli riittävästi. Jaoimme pöydän kolmen juoksijan kesken, kun ei kellään ollut paljon tavaraa.

Sitten vaatteiden vaihtoon. Turkulaiset olivat jo juoksuvaatteissa, joten pukuhuoneessa oli uusia tuttavuuksia. Neuvoja kyseltiin, vanhoista kisoista keskusteltiin ja tutustuttiin. Päätin laittaa ikivanhat Asiksen caprit (taas), koska illalla ilma viilenisi enkä halua vaihtaa juoksuhousuja. Caprit myös tukevat lihaksia paremmin kuin lyhyet. Paidaksi tietysti seuran hihallinen juoksupaita. Mietin pitkään säärystimiä, mutta laitoin ne kumminkin, vaikka ovatkin kovin kuumat. Tällä kertaa laitoin aika moneen paikkaan vaseliinia, vaikka olin eilen itseni hyvin rasvannut.

Infotilaisuus
Seuraavaksi olikin jo infotilaisuuden aika (klo 11:30). Marko kertoi, että olemme ensimmäisen Kokkola Ultra run´n ensimmäiset osanottajat, joka on aina mielenkiintoinen asia jatkoa ajatellen. Jos esimerkiksi alkaa kerätä joitain kisoja niin niistä voi saada jonkin arvonimen. 








Kohta taas mennään!
Lähtöön oli Markon puheen jälkeen enään muutama hetki. Kipaisin pukuhuoneesta chipin, numerolapun ja kassini. Kassin toimitin huoltopöydän alle ja sitten lähtö viivalle. Kuten kuvasta huomaa aurinko räkitti (paistoi) kirkkaasti. Onneksi olin muistanut ottaa mukaan aurinkovoiteen.







Juoksu lähti rivakasti liikkeelle, kuten aina. Pari kierrosta yritin sovittaa vauhtia suunnittelemaani, mutta hieman kovempaa mentiin. Muutenkin suunnitelmat menivät uusiksi, koska pian huomasin, että lämpötila ja kova tuuli vaatisivat enemmän juomista ja suoloja. Jotta pystyisin kävelemään juodessani suunnittelin aluksi tahtia 3 kierrosta juosten ja sitten juoden kävelyä 200m. Kun juomista piti saada nopeammin oli tahti 2/1 ja välillä piti ottaa juomista joka toisella kierroksella. 


Vielä jaksetaan jutella

Muilta juoksijoilta tuli välillä vetoapua, kun vauhti oli sopiva. Tässä juostaan 6 h juoksijan kanssa rupatellen. Kisoissa on aina kiva nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin tulokkaisiin.







Vaikeuksia alkoi taas tulla jo aikaisessa vaiheessa eli kun oli juostu vasta vajaa kolme tuntia. Jalat valahtivat aivan voimattomiksi. Tuo tekee aika kivaa päälle, kun alkaa miettimään, että kisaa jäljellä 9 tuntia! Muutamien kierrosten jälkeen tajusin, että NESTETTÄ. Tuo kova tuuli kuivatti iholta hien ja aikaan sai petollisesti aikaan nestevajauksen. Tämän asian kanssa tappelivat melkein kaikki juoksijat. Yritin juoda jopa kaksi mukillista kerralla ja huolehtia, että se myös imeytyi (suolaa). Kävin wc-tiloissa juostuani 3h20min. Varsinaisesti ei ollut tyhjentämisen tarvetta, mutta kokeilin irtoaako mitään. Samalla sain pestyä hiet naamasta ja se piristikin juoksua vähäksi aikaa. Vähitellen jalat taas alkoivat hieman toimia ennen kuin sitten jäykistyivät. Ennen klo 18.00sta, kun 6h juoksijat lopettaisivat, kävin uudelleen virkistäytymässä wc -tiloissa.

Ilmasta johtuen useat 6h-juoksijat jäivät ennätystavoitteistaan kuten huppujuoksija Janne Klasila ja ystäväni/kaimani Jaana. Osa 6h -juoksijoista jäivät kannustamaan meitä muita.

Minulla juoksu oli aika vaikeaa etureisien jäykistymisen vuoksi. Siis ensin ne olivat voimattomat ja sitten jäyksityivät(?!). Kello 19.00 aikaan kävin vaihtamassa kengät (Brooks Ghoust 6) ja sukat. Se auttoikin ja juoksu luisti paremmin ainakin tunnin verran. Kun aurinko alkoi laskemaan, niin ilma hieman viileni ja tilanne alkoi helpottamaan. Juoksuuni vaikutti se, että huomasin tavoitteeni luisuvan saavuttamattomiin. Kun vauhti hiipui aloin jo epäillä edes 100km:n saavuttamista. Oikeastaan olin aivan varma, etten edes siihen kykene. No, kanssajuoksijat ja huoltajat kannustivat ja vähän "painostivatkin" minua. Lisäksi mietin, että minsuta tulisi omien mittapuideni (kts. edellinen blogi) mukaan luuseri.




Iltatunnelma suntin kierrolla
Loppua kohti (klo 24.00) juoksuni parani ja tunnelmat auringon laskiessa olivat tosi kauniit. Kun jäljellä oli pari tuntia aloin laskemaan, että olisi pienen pieni mahdollisuus tuon 100km:n ylittämiseen. Jalat eivät kyllä ottaneet mitään tietoisia käskyjäni vastaan, mutta jostain aivojen tahdosta riippumattomasta osasta käskyt kuitenkin välittyivät ja ne liikkuivat. Hoin itselleni tuota luuserimantraa ja kun juomavälitkin pitenivät sain ripeämmin kerättyä kierroksia.




Lopulta otin 6 kierroksen mittaisen loppukirin. Se olisi siinä ja siinä ehtisinkö. Marko antoi minulle lopetuskapulan kolmannella kierroksella käteen. Kannustus oli kova järjestäjien ja huoltajien puolesta, vaikkei kaikki huomanneet mitä yritin. Joka kierroksella vilkaisin tulostaulua ja niin vain metrit karttuivat n. 856m/kierros. Viimeinen kierros ja sitten piti vielä saada 300m päälle. Sekin meni ja aikaa oli vielä 2min. Siinä ajassa sain vielä sinniteltyä n.300m.
Lopputulos 100,686km! Ei ihan luuseri.



Saalis
Huonosta tuloksesta johtuvaa pettymystä lievensi naisten sarjan voitto ja voitto myös koko 12h -kisassa. Lisäksi 100km:ä on aina 100km:ä. Muiden kannustuspuheet tuntuivat myös mukavilta. 













Summa summarum:

+ kisa erittäin hyvin järjestetty ja hyvä reitti
+ pään kestäminen loppukiriin asti
+ vatsa kesti kohtuullisesti
+ B -tavoite täyttyi ja se 100km

- liian vähän ulkoilua ennen kisaa
- liian lyhyet pitkät lenkit
- energian saanti
- lämmönkesto

Vinkit:
Suolaista evästä pitäisi saada mukaan. Energiat loppuvat, kun ei oikein mikään maistu. Kisan jälkeen kotona löysin jääkaapista maksamakkaraa ja riisipiirakoita, jotka maistuivat niin hyviltä, että mietin niitä kisaeväiksi. Vaatii kylmälaukun mukaan ottamista. 
Huoltaja olisi hyvä olla, jos tavoitteellinen kisa. Silloin tosin pitäisi olla hyvä suunnitelma juomisista syömisistä. Nämä mietintä myssyyn.






perjantai 16. toukokuuta 2014

KOKKOLA ULTRA RUN 2014...

...on siis edessä (jo) huomenna.

Ensimmäinen Kokkola Ultra Run juostaan Kokkolan keskustassa Urheilutalon alueella 17.5.2014.
Kilpailussa mitellään myös 24h juoksun SM-tittelistä. www.kokkolaultrarun.fi 

Linkissä myös LIVE-tulokset, keitä kiinnostaa!

Huomenna sitten kohti Kokkolaa ja ensimmästä heidän järjestämäänsä kisaa. Samalla siitä tulee minun 10. ultrajuoksuni ja ensimmäinen ulkorata 12h.

Edellisessä postauksessa jo vähän vilauttelinkin, että valmistautumista tulevaan kisaan suoritetaan tällä viikolla. Isovarvas kynnen lähtöineen ei ole haitannut. Hyvin on kestänyt vähäiset kilometrit mitä tällä viikolla on kertynyt. Saa nähdä mitä sille tapahtuu 12 tunnin juoksukengässä hautumisen aikana.

Tällä kertaa ongelmia tai hankaluutta on tuottanut tankkaus. Kun ylimääräisiä kiloja on n. 3, niin ei ole ollut kauheaa intoa kerryttää niitä lisää hiilihydraattitankkauksella. En päässyt New Yorkin reissun jälkeen eroon ylimääräisistä kiloistani, kiitos taipuvaisuuteni mässäilyyn. Normaalisti painan kisakunnossa n. 57kg ja siihen tulee tankatessa n. 2kg lisää. Eli tällä hetkellä vararavintoa on jo reilusti. Ainut vaikeus on sen saaminen tuolta "reservistä". Kun ylimääräinen on läskinä, niin sitä on vaikea saada ultrajuoksun aikana käyttöön. Johtuu siitä, että yleensä juoksuvauhtini on liika kovaa. Eihän se mitään SM-tasoa ole, mutta nopeampaa kuin mitä rasvanpolttamiseen vaadittaisiin. No, annan sitten tässä "kunnossa" tasoitusta ajallisesti. Kuulemma jokainen ylimääräinen kilo "hidastaa" juoksijaa.

Tankkaus on ollut myös juomisen suhteen riittämätöntä. Heräsin vasta eilen huomaamaan, etten ole lisännyt juomista. Muutenkin tuppaan (kiva slangisana) juomaan nykyään liian vähän. En nyt kuitenkaan ole kauhean huolissani, koska uskon pystyväni ottamaan riittävästi nesteitä ja energiaa tuon 12 tunnin aikana. 

Muuten tänään tuntuu oikein hyvältä. Juoksemaan olisi niin kova hinku, että päätin jättää tämän päiväisen pienen lämmittelynkin väliin. Tuntuisikohan sitten huomenna vielä paremmalta lähteä liikkeelle.

Kokkolan kisa sattuu erittäin vilkkaaseen ultrajuoksu viikonloppuun, koska eri puolella Suomea juostaan ultrakisoja. Itse valitsin tämän kisan jo heti, kun kuulin siitä. Järjestävän seuran West Coast Ultra Runners seuran pj Marko on myös oman juoksuseurani Wihan kilometrit jäsen. Ainakin toistaiseksi. Ajankohta sopi hyvin muihin suunnitelmiin. Tosin Oxroad Ultrahan nyt peruttiin. Huomasin myös, että Kokkolaan pääsee junalla erittäin sujuvasti. Oma aikatauluni on seuraava:

La 17.5 lähtö Tre rautatieasemalta klo 8:04 (herätys klo 6.30) ja perillä klo 10:20. Matkaa rautatieasemalta kisapaikalle on n. 1km, joten sopivasti paikalla ilmoittautumista varten.

Lähtö juoksuun klo 12.00 ja "maali" klo 24.00. Suihkun kautta siirryn auttamaan huollossa, jos tarvetta ja/tai kannustamaan 24h juoksijoita.

Su 18.5 juna Treelle lähtee klo 7:25 ja perillä klo 9:56. Siitä kotiin nyssellä ja pääsee nukkumaan n. klo 11.00. Sujuvaa, eikö?

Eilen tein jo luettelon tavaroista, ruuista ja juomista mitä mukaan tarvitaan. Ajattelin ottaa ihan lentolaukun, koska sitä voi vetää perässään ja sen päälle saa vielä tarvittaessa urheilukassin. Jonkin verran vaatteita pitää olla mukana, koska juoksuasu päätetään vasta paikan päällä. 

Säätiedotus lupaa päiväksi n. +17, joten juoksucaprit ja lyhythihainen lähdössä. Kun aurinko laskee täytyy varata huoltopöydälle valmiiksi pitkähihaista. Muutenkin loppumatkasta alkaa usein viluttaan (siis L), kun energiat käy vähiin (toivottavasti läskit sulaa) ja nestetasapainokaan ei ole ihan kohdillaan. Suihkun jälkeen yöllä tarvitaan lämmintä vaatetta, jos meinaa olla ulkona huoltopöydän ääressä. Toivottavasti on ylimääräisiä tuoleja. Kuten huomaatte päätin valvoa koko yön, koska olen niin huono nukkumaan yleensäkään missään. Kokkolassa on järjestetty urheilutaloon nukkumispaikka esim. huoltajille yms.

Niin vielä se tavoite. Tavoitteena on taas A, B ja C.
A= 110km
B= yli 100km
C= luuseri, jos jotain muuta

A tavoite on muotoiltu Espoon 24h juoksua mukaillen. Siellä meni 12h= 96km. 6h enkkani on 63,250km, joten...
B tavoite on sen mukaan, että 100km:n aika 10:25, joten...
C= ei tarvi selittää....

Okkei, äsken kävin syömässä banaania ja hakemassa juomaa. Samalla kasasin jo geelit, hunajat, suolatabletit yms valmiiksi.

Huomenna saa taas pitää peukkuja ja isovarpaita (kynsineen) pystyssä. Autshh!




maanantai 12. toukokuuta 2014

VAHINKOJA JA VIIMEISTELYÄ...

... on tapahtunut viime viikon ja tulevan viikon aikana. Huomasin, että aika "rauhallista" aikaa juoksun ja askartelun eli blogin pääaiheiden suhteen on ollut. Muutama vahinko viime viikolla on tapahtunut.

Vahinko nro 1: Minun piti osallistua Lempäälän SM -maastokisoihin. Ensimmäisen kerran "urallani" unohdin ilmoittautumisen viime päivän. Ilmoittautua olisi pitänuýt 4.5 klo 24.00 mennessä. Viikon 18 loppupuoli meni peräkonttikirppiksen valmisteluissa ja sunnuntaina (4.5) olimme siellä äitini A:n kanssa koko päivän. Illalla koitin hölkytellä viimeisen pitkän lenkin ja jotenkin tuo ilmoittautuminen unohtui. Aamuyöllä vasta havahduin asiaan ja sehän oli myöhäistä. Kävin maanantaiaamuna katsomassa tilannetta ja ilmoaika oli siis mennyt.


Vahinko nro 2: Olen hellinyt oikean isovarpaan kynttä, joka on ollut lähdössä jo jonkin aikaa. No, eilen lenkiltä tullessa otin sukkaa pois jalasta ja - kynsi irtiiiii!(Cheek). Siinä se taas repsotti vain toisesta reunastaan kiinni. Pakkohan se oli kiskaista kokonaan - irtiiii! Eihän se siis sattunut, mutta mietin miten varpaan pää kestää tulevaa 12h juoksua. Onneksi uutta kynttä on jo melkein puolet kasvanut vanhan kynnen alla. Vanhastaan tiedän, että uuden kynnen kasvaminen kestää n.8kk:tta. Tänä kun on jo kolmas tästä varpaasta lähtenyt kynsi!

  

Vahinko nro 3: Tai oikeestaan harmin aihe. Oxroad Ultra on peruttu tältä vuodelta. Toukokuun puoleen väliin mennessä ei tullut riittävästi ilmoittautumisia, joten tämä Turusta Hämeenlinnaan juostava 100 mailinen jouduttiin peruuttamaan. Ja aika monella ultrajuoksijalla, kuten minulla, meni ohjelma uusiksi. Kerron seuraavassa kirjoitelmassa vähän enemmän näitä ultramietteitä.

Urheilu: 
Sillai rauhallisesti mentiin viime viikko. Keräsin sellaisen 70km juoksua. Ja ikävä kyllä vain juoksua. Viimeistely Kokkolan Ultra Run ´n on alkanut. Tämä viikko kevyesti juoksennellen, taktiikkaa suunnitellen ja loppuviikkoa kohti tavaroita kassaillen. Sunnuntaina huomasin, että jalat ovat aika jäykät ja hieronnan tarpeessa. Ikävä kyllä hierojani Kari on lomalla kannustamassa poikiaan melontakisoissa Euroopassa. Pitää lähteä kisaan ilman viimeistä hierontaa. Mitenkähän mahtaa vaikuttaa?

Askartelu:

Vihdoinkin sain jotain aikaiseksi. Yksi päivä meni askartelupöytää siivotessa ja uusia stansseja kokeillen. Nyt oli taas hirveä innostus päällä. Tilauksessa on muutamia kortteja, mutta ensin piti tehdä pari korttia äideille. Näistä saa kyllä muunneltua ihan kivoja synttäri- tms. kortteja. Vai?


Mieheni I:n äidille
Äidille

























perjantai 2. toukokuuta 2014

NOUSUKAUSI ALKOI...

... sittenkin viime viikon lopulla ja jatkuu... Hienoa, että kunto antoi palautumisen tai jopa kohoamisen merkkejä sitkeästä flunssasta huolimatta. Nyt tuntuu, että osa nuhasta ja yskästä johtuu siitepölyistä. Edelleen sellainen lievä kurkun arkuus, yskää ja vetistä nuhaa.

Urheilu: 


Viime viikon torstaina (24.4) kävin hierojalla ja teki taas juoksusta kevyttä. Mennessä sanoin hieroja Karille, että takareidet, pohkeet ja yläselkä aivan jumissa, kiitos kickbikeilyn ja pyöräilyn. Hieroja Kari löysi vielä etureisistäkin polvien yläpuolta aika arat paikat. Perjantaina oli jo niin kesäinen ilma, että pystyi juoksemaan capreissa ja lyhythihaisessa paidassa. Tosin, kyllä tuulipukukansa pipoineen ja hanskoineen  katsoi aika pitkään.

Lauantaina samoissa vaatteissa lähdin pitkästä aikaa Kyötikkälän reitille. Juoksin sellaisen ihan kevyen 15km. Välillä join rauhassa ja katselin maisemia.

Koska lauantaina oli niin antoisa juoksureissu, päätin juosta myös sunnuntain pitkän lenkin pitkin Kaarinanpolkua. Meiltä menee sellainen n. 4,5km metsätiereitti, joka yhtyy Kaarinanpolkuun. Matkalla löytyi vielä lunta varjon puolelta. Oli hienoa pyyhkäistä siitä ohi "lyhyissä" juoksukamppeissa.




Kaarinanpolku kulkee tästä infopisteeltä etelään Vatialan koulun kautta aina Taivalpirtille asti ja pohjoiseen päin polku muuttuu vaikeakulkuisemmaksi vaellusreitiksi läpi Rieson suon. 






Olin päättänyt kulkea etelään kohti Vatialan koulua. Harjulla olikin komeat maisemat. 









Vatialan koululle tuli meiltä kotoa n. 8,8km. Tästä matka jatkuisi hieman asutuksen keskellä ja sitten taas metsään. Taivalpirtille matkaa olisi opastetaulun mukaan n. 16-17km. Suunnittelin, että kesällä voisi tehdä sellaisen piiitkän suorituksen, jolloin tulisi Vatialan koululle pyörällä (4km) ja jatkaisin siitä Taivalpirtille ja takaisin (32-34km). Tosin ei tuo matka juosten Vatialan koululle vielä mahdoton olisi. Yhteensä siis 40-44km. Ainut seikka mikä vaikuttaa olisi juomien kantaminen. Minulla, kun ei VIELÄ ole juomareppua!


Kaarinanpolun reitti on hyvin merkattu. Välillä merkinnät ovat myös sinisellä maalilla puissa tai kivissä. 







Viikonlopun aikana sain siivottua myös urheiluvaatekaapin. Juu, meillä tarvii olla oikein kaapit pelkkiä urheiluvaatteita varten. Tämä on minun kaappini, mutta henkariosastosta puolet on mieheni I:n juoksutakkeja, melontapusakkaa ja verkkapukuja. Omia vaatteita on siis lisäksi nuo kaksi hyllyllistä. Ylähyllyllä näin kesällä on takarivissä alusasut, talvijuoksuhousut ja paidat. Eturivissä pyöräilyvaatteet ja yksi pino tanssi- ja muita vaatteita. Alahylly on omistettu juoksuvaatteille. Takarivissä kevyet pitkähihaisetpaidat, kevyet pitkät juoksuhousut ja juoksuhameet. Eturivissä hihattomat ja  lyhythihaiset juoksupaidat sekä juoksucaprit ja -shortsit. Että silleen.






Alkuviikosta maanantaista tulikin lepopäivä. Tiistain ja keskiviikon yht. n. 18km juoksua oli valmistautumista torstain 1.5 Edenin Vappujuoksuun.

Olen juossut viimeksi 1/2 maratonin 2011 Pyynikki -juoksussa. En ole koskaan oikein tykännyt puolikkaan juoksusta. Syy on, että siinä täytyy juosta koko 21,1km TÄYSILLÄ. 
Valmistautuminen oli taas vähän lepsua. Vappujuomat lukuunottamatta simaa jätin suosiolla juomatta. Tosin simakin hieman sekoitti vatsaa (huomasin kisaaamuna). Aamulla tein loput järjestelyt juoksun lähtö, kun oli vasta klo 12.00.

Juoksu juostiin reilun 7km:n mittaisella reitillä, joten kierroksia tuli 3kpl. Lähdin hakemaan ykkösellä alkavaa aikaa(1.xx.xx) eli alle 2h. Meitä puolikkaalle lähteviä oli 15 ja maratonia juoksi radalla jo toinen mokoma. Lähdin jälleen liian lujaa liikkeelle, mutta enhän pääse siitä koskaan eroon. Eka kierros meni reittiin tutustuen ja vähän peläten tulevaa. Ekan kierroksen jälkeen hörppäsin urheilujuomaa ja toisen kierroksen alku lähtikin hienosti liikkeelle. Lievässä vastatuulessa tuntui, että täähän sujuu. Toisen kierroksen lopussa tuli pieni torkahdus, kun jäin ajatuksiini ja vauhti alkoi hiipua. Onneksi joku juoksija pyrki rinnalle ja "herätti" minut taas juoksemaan. Kolmas kierros alkoikin sitten jalkojen jäykistymisellä. Varovasti katsoin kelloa, koska 2 kierrosta oli menneet n. 38min./kierros.  Vähän olisi varaa "jäykistellä" ja pääsisin silti n. 1.58 aikaan. Viimeinen kierros siis niin paljon kun jalat antoivat myöten. Vasta maalissa kuulin aikani, kun Jääskeläisen Matti huusi 1.54.16!



Hienoa. Olin tosi tyytyväinen. "Vanha akka, rasitusastma ja allergiat" ei yhtään huonosti. Ja verrattuna ultrajuoksuun jalat eivät reagoineet oikeastaan yhtään tähän pikamatkaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti Kokkolaa.


 

 

 

Askartelu:

Ei mitään kerrottavaa. Vain sekainen pöytä on odottamassa parempia aikoja.