Aika taas vierähti HURia makustellessa, remonttia tehdessä ja uusia kujeita suunnitellessa.
Sen verran palataan vielä tuohon kisaan, jossa minusta mielestäni tuli jälleen ultrajuoksija. Minullahan oli jo voittajatunnelma, kun sain sen 101km ja sitten 105km täyteen. Lopputulosta täytyi sitten taas miettiä vähän pitempään ennenkuin se oikeesti kirkastui.
Juoksun jälkeen mietin miten saan tavarat ripeästi kasaan ja autoon. Entä miten kotimatka sujuisi 12 tunnin juoksun jälkeen? Olin päässyt aika lähelle "apinan raivoa" tai ainakin viimeistä päälle yrittämistä kisan aikana, joak oli tavoitteenani. No, hetken haahuiltuani muiden juoksijoiden kanssa päädyin huoltopöydälleni ja kasasin tavarani hieman sikinsokin kasseihin. Kävellessäni sinne parkkipaikalle soitin miehelleni I:lle, joka heti onnitteli hyvästä juoksusta. Sain kertoa, ettei minulla olisi kotimatkalla mitään hätää, koska voin aivan hyvin ja kävely autoa noutamaan sujui hyvin. Oli mukavaa, että autot sai nyt kisan jälkeen ajaa huoltosuoralle pakkaamista varten. Tavarani pakattuani tarjosin parille juoksijalle kyydin uimahallille, jossa oli mahdollisuus suihkuun ja pieneen iltapalaan. Suihkutiloissa oli hauska kerrata juoksua ja suunnitella uusia kisoja muiden naisjuoksijoiden kanssa. Suihkun jälkeen söimme vielä hyvää sosekeittoa ja leipää palkintojenjakoa odotellessamme. Kotimatkalle pääsin n. klo 22.20. Minulla olikin juttu- tai oikeastaan kuunteluseuraa Hämeenlinnaan saakka, kun toinen noista uimahallille tuomistani miehistä tuli kyydissäni Hämeenlinnaan. Hieman ennen klo 01 olin jo omassa sängyssä. Harvinaisen hyvin sain nukuttua eikä "levottomat" jalat vaivanneet kuten aika usein käy pitkän juoksun jälkeen.
 |
| Jäljet |
Tutkittuani tilastoja olin entistä tyytyväisempi tulokseeni. Mieltäni lämmitti mieheni I:n sanoessa: "Olen ylpeä sinusta". Juoksuseurani puheenjohtaja Pjh sanoi kokouksessa, ettei olisi uskonut minun pystyvän tuohon suoritukseen, joka hänen mielestään oli hyvä.
Olin päättänyt pitää reilusti viikon juoksutaukoa, jos malttaisin ja kyllähän siinä remontissa oli vielä tekemistä joka päivälle töiden ohessa. Vasta la 24.10 tein mieheni I:n kanssa 7km:n lenkin ja se sujuikin ihan kevyesti kurkun karheudesta huolimatta. Maanantaina olinkin sitten jo räkätaudissa. Siten tuli toinenkin lepoviikko, vaikka kävinkin töissä ja tein edelleen remonttia. Pe 30.09 piti käydä yskästä huolimatta koejuoksemassa 5km:n lenkki, koska olin ilmoittautunut Rantatunnelijuoksuun, joka juostiin lauantaina 1.10. Kyseessähän oli "once in a lifetime"-juoksu. Tampereen rantatunneli avattaisiin liikenteelle marraskuun puolivälissä ja nyt Tampere -päivänä oli ainutkertainen tilaisuus juosta tunneli päästä päähän ja takaisin.
 | ||
| Lähtöpaikka Onkiniemessä |
Paikalla oli tasan 200 juoksijaa ja mukana oli muutamia hyviä sprinttereitä. Reitin pituus oli ilmoitettu 5,5km pitkäksi, mutta sitä oli jouduttu lyhentämään Lapinniemen päästä suuren yleisömäärän vuoksi. Juoksimme siis Onkiniemen päästä tunneliin ja Lapinniemen päässä emme poistuneet tunnelista vaan käännyimme tunnelin sisällä takaisin. Matka oli 4,8km.
 |
| Maalissa |
Onneksi päätin juuri edellä, että olen ultrajuoksija, koska sprintteri EN ole. Tulihan tunneli nähtyä ja siellä hölkättyä. Flunssan jälkitila vaikeutti juoksemista ja pidensi varmaan köhääkin (edelleen yskittää), mutta eipä sinne tunneliin enää pääse luvalla juoksemaan tämän jälkeen. Tämähän oli mun toinen tunnelijuoksuni, koska eka oli 4.10.2008 5 tunnelin maraton Lohjalla.
Viimeaikaisten onnistumisien ja myönteisen työvuorolistan johdosta olen suunnitellut syksyn lopuksi seuraavaa:
la 15.10 Wihan kilometrit - huoltoon
la 22.10 Kaarinan syysmaraton -juoksemaan maraton
la 29.10 Pihtisalmen Retro, Pälkäne - juoksemaan 9,5km
Toivottavasti pysyn terveenä ja pääsen lopettelemaan kauden juoksun merkeissä. Yritän saada seuraavaan blogiin vähän kätten töitäkin ja myöhemmin ensi kauden suunnitelmia.
