keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

LATTOMEREN ULTRAINTERVALLI 17.-18.6.2017 ELI...

.... uusi sulka hattuun eli yksi erilainen ultrakisa kokemusluetteloon. Kuten edellisestä kirjoitelmasta kävi selville valmistautuminen oli mallia ex tempore. Lähdinkin matkaan hankkiakseni kokemuksen ja tuloksen tämän muotoisesta ultrakisasta. Seuraa raportti.

Ennen kisaa:
Herätys kotona klo 6.00 ja pitkin hampain söin kaurapuuroa, kun ei yhtään taas maistunut ruoka (joka minun kohdallani on harvinaista). Kahvia join varmistaakseni vatsan toiminnan ja kahvi myös piristää näin aikaisin aamulla. Pakkasin kylmälaukkuun sitruunajääteet, mustikkakeitot, smoothiet ja eväsleivät. Tavaraa kertyi taas paljon.

Volvon nokka kohti Nakkilan Lattomerta. Jotta tarinasta ei tulisi ihan niiiiin pitkää, kerron vain, että matkalla tapahtui kaikenlaista, mutta pahin oli navigaattorin opastusvirhe. Olin siis myöhässä, kun käänsin Volvon Toiveen Majan parkkipaikalle.

Kisa, 1.kierros klo9.00:

Minun piti lennossa vaihtaa juoksuhame ja juoksukengät. Hain pihan pöydältä juoksunumeroni (18), jonka rullasin käteen kuin viestikapulaksi. Juoksukellon käynnistys, gps:n haku ja lähtöviivan takaa takaa-ajoon. Olipahan ultrajuoksun aloitus.

Satakunnan Kansan toimittaja oli vielä siinä lähtöpaikalla ja neuvoi mihin suuntaan pitäisi lähteä. Ensimmäiset 3-4 kilometriä yritin tavoittaa edes viimeisinä juoksevia ja huomasin, että kylläpäs ne lähti vauhdilla liikenteeseen. Vihdoin näin vilahduksen kahdesta miehestä ja vielä pienen kirin jälkeen sain kuin sainkin heidät kiinni. 


Sainpas kiinni!Kuva: Joonas Salli
Tutustuin siinä Mikkoon ja Eliakseen, joiden kanssa juoksimme kunnes käännyimme väärään suuntaan ja järjestäjien Mika onneksi tuli neuvomaan oikealle reitille.
Kuvassa vas. Elias, Mikko, minä takana ja Mika ohjaamassa.
Ultran alku oli siis hieman vauhdikas ja jossain kohtaa juoksin 5:20min/km vauhtia, joka on minulle aivan liian kova vauhti ultralla. No, vauhti kuitenkin rauhoittui poikien kanssa jutellessa ja edetessämme heidän tahtiinsa.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kävin heti juomassa (kauhee jano) ja aloin sitten tyhjentää autosta tavaroita.



Takaseinällä minun tavarat


Tämä oli "nukkumamökki"






Saunarakennus
Mökkejä oli kolme: "nukkumamökki, saunarakennus ja keittiömökki. "Nukkumamökissä" oli patjoja niitä tarvitseville ja siellä osa nukkuikin yöllä makuupusseissa. Saunarakennuksessa oli omat puolet miehille ja naisille. Saunat lämpiminä ja padassa lämmintä vettä läpi yön. Keittiömökkiin oli katettu kaikenkattava ruokapöytä. Siellä oli myös 4 pirttipöytää penkkeineen.

2.kierros klo12.00:
Toiselle kierrokselle ehdittiin valmistautua n. 1h40min. Päivästä tuli kuuma, joten laitoin pintaan aurinkovoidetta ja juoksin lippalakki päässä kuten ensimmäisenkin kierroksen.
Kierros alkoi aina reippaalla alamäellä ja jatkui sitten tasaisena soratienä. Jatkossa matkalla oli mutkiakin. Pari loivaa ylämäkeä oli kuitenkin ennen reilun 7km:n päässä olevaa juomapistettä. Maamerkkinä oli ensin omakotitalon roskakatos, jonka jälkeen tiessä oli s-mutka ja sitten jo näkyi edellä menevät kääntymässä vasemmalle ja juomapisteelle. Juomapisteenä oli maitolaituri, jolla oli pari vesikanisteria. Muovilaatikossa oli pahvimukeja, jotka ensimmäisellä kierroksella merkattiin nimellä ja juotuaan kaikki laittoivat mukit laatikkoon ja niitä käytettiin koko kisan ajan. Näin vähennettiin roskaamista.


Pauliina ja Katja juomapisteellä






Matka jatkuu
Juomapisteeltä jatkui loiva alamäki ja asfalttitie. Reitti oli välillä mukavan mutkainen ja oli hauska odottaa seuraavaa mutkaa ja mitä sen jälkeen tulikaan.










Väsynyt Kannustaja
Yhden pienen tien varteen toi vanha rouva meille Kannustajan. Toisella kierroksella oli tuuli sen kaatanut. Nostin sen pystyyn takaisin, mutten ehtinyt enää ottaa uutta kuvaa,kun muut juoksijat jo jatkoivat matkaa. Tervehdimme Kannustajaamme joka kierroksella.

Vajaan 9km:n jälkeen tulimme pitkälle peltosuoralle, joka järjestäjien mukaan oli n.1km pitkä. Yleensä tullessamme suoran päähän oli kärkijuoksijat jo toisessa päässä eli eroa oli tuo 1km. Peltosuoran loppupäässä tuli 10km täyteen ja ihan lopussa käännyimme 90 astetta oikealle. Kohta alkoi uusi asfalttiosuus, joka kiemurteli ja kaarteli. Ihan lopussa minulla oli aina kiintopisteet. Kun käännyimme viimeisen kerran asfalttiosuudelle (n.1km) sen lopussa oli keltatiilinen omakotitalo. Sen jälkeen oli 3 mutkaa ja tien reunassa hevosen paskaa, jonka jälkeisen mutkan jälkeen käännyttiin tiukasti vasemmalle ja ihan metsään. Tässä oli pari sataa metriä polkumaista reittiä, joka tuli "pururadalle", joka oli kuitenkin erittäin karkeaa haketta. Juoksinkin tämän osuuden aina radan reunaa. Aivan lopussa oli muutaman metrin jyrkkä ylämäki ja ah - ihanaa - käännös vasemmalle ja alamäkeä maaliin.


3.kierros klo15.00:

Lähtö 3  Kuva: Jaakko Jäntti

Huh, hellettä. Oli pakko vaihtaa hihaton paita 3.kierrokselle ja uutta aurinkorasvaa pintaa. Olo oli aika nahkea, kun ihossa rasvaa ja hikeä suoloineen jo ihan riittävästi. Joka kierroksen jälkeen kävin huuhtelemassa kasvot ja vähän sieltä sun täältä. Huomasin myös ettei yksi vesipiste matkalla riitä, joten otin mukaan donitsimallisen juomapulloni. 3.kierros oli vaikea. Aurinko tuntui paahtavalta ja peltoaukion jälkeen voimat hupenivat ihan kokonaan. Jalat tuntuivat voimattomilta ja pehmeiltä. Kierroksen jälkeen heti juomaan, koska epäilin nestehukkaa. Kävin taas huuhteluilla, mutta päätin käydä kunnon pesuilla vasta seuraavan kierroksen jälkeen. Vilvoittelimme pihassa, jossa oli iso ja pitkä tukki, jonka päälle oli hyvä nostaa jalat ja maata viileässä ruohikossa. Tällä kierroksella rikkoutui yksi jalka ja tuli keskeytys.

4.kierros klo18.00:

4.lähtö   Kuva:Laura Vuorimies

Kummasti sitä aina vajaan 1,5h huollolla jaksoi lähteä uudelleen reitille. Osa porukasta jo mietti lopettamista "puoli ultraan" eli 52km:n. Innokkaimmat kannustivat jatkamaan, jos ei mitään vammaa ollut. Aurinko oli jo hieman laskenut ja varjoja oli enemmän. Tämä kierros oli siten vähän helpompi kuin edellinen. Ikäväkseni on tunnustettava, että vähäisistä hellepäivistä huolimatta toivoin matkalla kertaalleen, että "voi kun toi aurinko lakkaisi räkittämästä". Muutamalla suoralla laskeva aurinko hehkutti suoraan kasvoihin. Tällä kierroksella juoksinkin lopun aika yksin, koska jäin ensin yhdestä porukasta ja seuraava tuli ehkä vähän hitaammin. Taisikin olla ainut kohta missä juoksin yksin lukuunottamatta viimeistä kierrosta.
Tämän kierroksen jälkeen rivit harvenivat, vaikka yritimme kovasti kannustaa jatkamaan. Tästä eteenpäin kyseltiin aina ketkä jatkavat seuraavalle kierrokselle. Itse kerroin yrittäväni aina kierros kerrallaan niin kauan kuin mahdollista.
Kävin kunnolla pesuilla eli pesin hiukset ja koko vartalon saunassa pesuvatisysteemillä. Saunalla ei ollut suihkua ollenkaan, vaan padassa kuumaa vettä ja saavissa kylmää. Hieman huonosti lähti aurinkorasvat, mutta pesu piristi taas hyvin. Vaihdoin kaikki vaatteet ja päätin lähteä ilman lippalakkia, että pääkin saisi nauttia tuulesta.

5.kierros klo21.00:


5.lähtö  Kuva:Pekka J. Lehtinen

Enää yhdeksän juoksijaa lähti liikkeelle klo21. Mika oli päättänyt, että tämä olisi hänen viimeinen kierroksensa ja suunnitteli lähtevänsä juoksu-kävely -taktiikalla liikkeelle. Hän ottikin alun alamäkeen oikein kunnon spurtin ja me muut köpöttelimme jäykin jaloin perässä. Saimme hyvät naurut, kun mäen alla oli nuorisoa mopoautoineen ja he hämmästelivät tätä asetelmaa: yksi päästelee täysillä ja muut köpöttelevät perässä. Muutamat olivat lähteneet jo pitkähihaisissa juoksupaidoissa liikkeelle, mutta juostessa tuli taas hiki, joten minunkin lyhythihainen oli aivan riittävä. Juomapisteellä pysähtyessämme hyttyset kävivät kimppuun ja se lippalakki olisi ollut tarpeen. 

Energian riittävyys tuli ongelmaksi tässäkin juoksumallissa, vaikka olin arvellut, että vatsa ehtisi sulattaa vaikka mitä lepoajan puitteissa. Tuttu tunne, että on nälkä, mutta on vaikea keksiä mitä söisi, kun mitään ei tee mieli. Nyt söin tauolla ekan kerran grillimakkaraa. Kun tulimme maaliin, oli grillissä makkaraa, joka tuoksui tosi hyvältä. Päätimme Annikan kanssa ottaa makkaran puoliksi. Voi, että se maistuikin hyvältä. Sain houkuteltua pari miestäkin jakamaan makkaran keskenään. Toinen huomio oli, että vaikka päivä oli kuuma, niin aina tauolla meinasi tulla kylmä, varsinkin illalla. Illalla tauoilla täytyi laittaa oikein takki päälle.

6.kierros klo24.00:

Keskiyön lähtöön pitikin sitten jo tsempata juoksijoita mukaan. Itsekin soittelin miehelleni I:lle ja kerroin:"Voi olla, että ajelen yöllä kotiin, kun tuntuu, että porukka hupenee ihan kokonaan. Motivaatio alkaa olla itselläkin kadoksissa". Väsytystaistelun jälkeen saimme kaksi vastahakoistakin miestä Markon ja Jaakon vielä lähtemään matkaan. Sovimme "rauhallisesta" vauhdista.

Vielä löytyy ilmettä! Kuva: Mika Vallinen

Nyt piti pukea jo pitkää päälle, kun tosiaan tauolla meinasi aina tulla kylmä. Nestetasapaino ja lämmönsäätely oli tässä vaiheessa taas jo sekaisin. Olin verrytellyt jalkoja keittiömökin pirttipöydän penkillä maaten eli selälleen kovalle penkille ja jalat ylös. Välillä taas jalat suoraksi. Tässä oli se huono puoli, että selällään maaten otti selkään ja etureisiin (venytys kiristi) ja jos jalat oli kippurassa otti vatsaan. 
Ja taas mentiin - aluksi alamäkeen jäykin jaloin. Hetken päästä jakauduimme kahteen ryhmään. Me jälkipään menijät koitimme sovittaa vauhtia kaikille sopivaksi.  Jossain kohtaa Jaakko kysyi kohteliaasti:"Voisimmeko mennä hieman hitaammin?" Yritimme hiljentää hieman ja nauroimme kohteliaalle sanamuodolle. Taas kohta joku (Jouni?) kiristi vauhtia ja matka jatkui.

Keskiyön kisaajat Kuva: Annika Mäkinen

Loppumatkasta tuo vastahakoinen kaksikko paineli irti meistä ja taas nauroimme, että eihän nuo edes tahtoneet lähteä ja nyt ne juoksee kuin ei mitään hätää. Taisi maali kutsua niin kovin, että jaksoivat kiriä.

Kello oli n. 01.40 ja lopuista juoksijoista ainakin neljä kertoi lopettavansa ja kaksi oli epävarmoja. Minua kannusti saada se "sulka hattuun" eli tulos Ultraintervallista. Koskaan ei voi tietää tuleeko toista mahdollisuutta. Kävin taas huuhtelemassa kasvot ja sitten keittiömökkiin kovalle penkille pitkälleen. Järjestäjien Jouni oli myös siellä, mutta katosi hetken päästä ulos. Kun kello läheni aamukolmea aloin katselemaan ulos näkyykö mitään liikettä. Ei näkynyt. Keräilin kamppeeni ja kas vain Petri istui ypöyksin pihassa ja katseli mökin suuntaan. Pidimme pienen palaverin ja totesimme, ettei muita ole lähdössä. Itsellämmekään ei ollut hirveää hinkua, mutta Petri sanoi ettei lähde yksin. Minä kerroin etten pysty kovin lujaa juoksemaan, joten sovimme, että mennään sitä vauhtia, kun minä pystyn.

7.kierros klo3.00:

Konkarit yössä Kuva: Mika Vallinen

Reipas Mika heräsi lähettämään meidät ja otti jo perinteisen lähtökuvan. Alkukankeudesta päästyämme pääsimme ihan kohtuullista vauhtia jatkamaan. Keskivauhti oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin aiemmilla kierroksillani. Matkalla arvelin etten jaksaisi samaa vauhtia kuin vesipisteelle asti. Aluksi matka sujui jutellessa, mutta matkan edetessä tuli aika hiljaista. Vesipisteellä oli pakko juoda, kun viilenneestä ilmasta huolimatta oli hiki ja jano. Pelkkä vesi jäi kuitenkin ikävästi loiskumaan vatsaan. Jatkoimme matkaa ja vauhti ei kovin pahasti hidastunut. Pelkäämäni peltosuorakin meni ihan hyvin ja jaksoin senkin jälkeen ilman pahaa väsymistä. Kun tulimme viimeiselle asfalttiosuudelle pystyin jopa hieman kirimään ja menin edelle juoksemaan, kun pelkäsimme yöllisiä autoilijoita, joita ei tosin ollutkaan. Petrille tuli ihan lopussa vaikeuksia ja huomasin, että hän jäi, mutta ajattelin hänen saavuttavan minut lopun polkuosuudella. Maalissa oli Mika meitä odottamassa. Kun Petriä ei kuulunut, pelästyin, että olin jättänyt hänet pulaan. Palasin vähän matkaa vastaan ja kohta Petri ilmestyikin viimeiseen alamäkeen. Vatsa oli kuulemma vähän renkannut. Mika merkkasi ystävällisesti aikamme ylös tulostaululle.

Tulostaulu Kuva: Mika Vallinen

Olimme sopineet Petrin kanssa juoksevamme vielä viimeisenkin kierroksen. Olimme jo tosin voittaneet kisan, koska olimme ainoat 7.kierrosta juosseet.

Päädyimme kaikki kolme keittiömökkiin pitämään taukoa. Pojat makasivat makuupusseissa lattialla ja minä taas kovalla penkillä. Yritin väkisin syödä vähän suolaista, kun se vesikään ei ollut imeytynyt. Aina varma mustikkakeitto upposi. Taas 15min. ennen lähtöä valmistauduimme viimeiselle kierrokselle. Nyt hain nukkumamökistä vielä kompressiosukatkin, jotta jalat jaksaisivat paremmin. Päädyimme molemmat juoksushortseihin toisistamme tietämättä pukeuduimmehan eri pukuhuoneissa.

8.kierros klo6.00:

Viimeiset 13km Kuva: Mika Vallinen

Viimeiselle kierrokselle meitä oli lähettämässä Mikan lisäksi Jouni. Olin saanut koko nukkumamökin hereille kompressiosukkia hakiessani. Muut kyllä jatkoivat uniaan.
Olimme aika hiljaisia lähtiessämme viimeiselle kierrokselle. Heti aluksi vaihti oli n. 10s hitaampaa kilometrille kuin aiemmin. Olimme juosseet n.3-4km, kun Petri sanoi, että hänen on käveltävä, kun vatsa ei kestä juosta. Kävelimme yhdessä vähän aikaa, vaikka Petri kehoittikin minua jatkamaan, kun kerta kulki. Yritimme kerran juoksu-kävelyä, mutta Petri totesi, että joutuu kävelemään lopun matkaa. Koska minulla oli vielä edessä ajomatka Tampereelle tein päätöksen jatkaa juoksemalla. Petri vannoi pääsevänsä kävellen perille ja niin minä lähdin juoksemaan yksin loppumatkan. Olimme tulleet kävellen n. 1km:n, joten reilun 5km olimme tulleet yhdessä. Kohta olinkin jo viimeistä kertaa vesipisteellä ja join 1/2 mukillista vettä, vaikka se edellisellä kierroksella jäikin loiskumaan vatsaan. Nyt ei sellaista tunnetta tullut. Peltosuoran toisessa päässä katsoin näkyisikö Petriä takanani, mutta ei hän ihan niin nopea kävelijä ollut. Lopulta tulin keltaiselle tiilitalolle - 3 mutkaa- hevonpaska - mutka ja käännös metsään. Ihanaa. Jaksoin juosta vielä sen vimeisenkin mäen ylös. Maalissa minua olivat vastassa Mika, Jouni ja Armi.



Maalissa Kuva: Jouni Mäkelä

N1. Kuva: Armi Niemelä
Olin siis maalissa n. klo 8.35 ja aikaa oli kulunut 11.43,35, matka 8x13km=104km. Lähdin keräämään tavaroitani, joita oli kolmessa eri paikassa ja samalla söin vähän. Kohta jo Petrikin tuli maaliin ja pääsimme onnittelemaan toisiamme.



Voittajat Kuva: Jouni Mäkelä



Vaikka raportin kirjoittaminen vei näin kauan aikaa laitan jotain jälkipuintia vasta myöhemmin. Loppuun vielä tilasto ja Satakunnan Kansassa ilmestyneen jutun loppuosa. Meikäläiselle on niin harvinaista herkkua päästä lehteen, että on ihan pakko dokumentoida.




Tilasto Lähde: Ultra.fi






Satakunnan Kansa







5 kommenttia:

  1. Olipas hieno raportti Ultraintervallilta. Onnittelut sulasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos järjestäjälle. Kivaa oli ja huippu porukkaa.

      Poista
  2. Tosi kiva raportti ja olipahan komea juoksu! Houkuttelemme sinua taas mukaan kun suunnittelemme uusia ultrahullutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mika. Olen kertonut miten reipas olit, kun jaksoit aina lähettää meidät matkaan ja taas olla vastassa. Hullu haluaa aina hullutuksiin mukaan.

      Poista
  3. jeetwin.com casino deposit pulsa - Gold Casino
    jeetwin.com casino deposit 퍼스트 카지노 pulsa. Sign up with us. Login or log in with one of our jeetwin links. If you are already 188bet a member then we will help you

    VastaaPoista