ONNELLINEN...

...uuden ennätyksensä tehnyt ultrajuoksija haluaa jakaa kokemuksensa. Eipä ole harjoittelu mennyt ihan hukkaan ja nyt klassisilla sanoilla: "Olen väsynyt, mutta onnellinen voittaja!"

Kisaan valmistautuminen: Alkoi siis perjantaina, kun ostin vielä lisää geelejä, mustikkakkeittoa, muita juomia yms. Illalla katsoin jo osan varusteista valmiiksi. Tykkään pakata laukun vasta lähtöpäivänä, koska muuten kuitenkin puran sen ja tarkasta vielä, että kaikkea on. Lauantaina laitoin vielä kiireellä paikkoja kuntoon. Niin matkakumppanini Jyväskylästä pitivät meillä tauon ja syötiin vielä pasta-ateria. Hieman jännitti, mutta miehet olivat lupsakoita ja puheliaita. Lähdimme ajoissa kohti Perniötä ja ajelimme sinne suoraan. Olimmekin jo klo 17 paikkeilla siellä. No, Antti kasasi teltan (aikoi ottaa siellä pienet nokoset aamulla). Me Jarin kanssa valmistelimme itsellemme huoltopaikat. Mulla tuttu Ikea-pöytä, jolle kasasin kylmälaukun (mustikkasoppaa ja mehujuomia), geelit, hunajan, sitruunateepullot, hedelmäsokerinapit, suolatabletit, noitapillit, talouspaperit, kylmägeelin ja hanskat. Lisäksi varasin pitkähihaisen paidan yötä varten muovipussissa, heijastinnauhat (heijastimet ovat pakolliset yöjuoksussa) ja tavalliset silmälasini, koska päätin lähteä aurinkolaseilla liikkeelle. Ja lippalakissa. Lippalakissa siksi, että se aluksi suojaa auringolta, estää hien valumisen silmiin ja yöllä estää lämmönhaihtumista (energiansäästöä).

Teltta pystyssä

Kisan kulku: Numerolaput kiinnitettyinä ja chipit nilkoissa astelimme lähtöpaikalle Perniön lukion etupihalle. Vatsassa aina ennen kisaa tuntuva jännitys oli siinä samassa poissa ja mieli halasi vain baanalle.  Ja sitten pam...

Lähtö on tapahtunut

Ensimmäinen kierros mentiin tietysti lujaa, kun kaikilla oli voimakkaat menohalut. Minullakin kilometrejä viikon aikana vain 12km (2 lenkkiä). Yritin pikku hiljaa hiljentää vauhtia, mutta kun jalat veivät niin kilometrivauhti oli ensimmäisen 10km aika jopa alle 6.00min/km (suunniteltu 6.15-6.30 juomataukojen kanssa).
Muuten pysyin aika hyvin suunnitelmassa. Otin ensimmäisen suolatabletin heti 2,5km:n juottopaikalla, jotta imeytyminen alkaisi. Koska kisan ensimmäiset 3h juostiin kuitenkin aika lämpimässä yli 20 asteen lämmössä, hikoilu oli heti aika voimakasta. Suunnitellusti aloin 15km kohdalla ottaa geeliä. Aluksi nappasin geelin pöydältäni, juoksin huoltoon imien geelipussin tyhjäksi ja järjestäjien huoltopöydältä vettä. Sitten aina 2,5 km:n päästä kaivoin suolatabletin valmiiksi ja otin huoltopöydästä vettä huuhtoakseni sen alas. Aluksi kierroksen lopulla, kun otin geelin kävelin veden kanssa 10-20m ja samoin puoli välin "krouvissa". Loppua kohti kävely hieman lisääntyi, koska otin myös muuta suuhun pantavaa. Siitä hetken päästä. Juoksu sujuikin hyvin tällä rytmillä.

Kun 45km tuli täyteen, olin kuulostellut vasemman nilkan taivutusarkuutta. Samaa tuntemusta oli ilmennyt jo Kuopiossa ja silloinhan nilkka oli turvoksissa ja kipeä pari päivää. Tämä herätti vähän huolestuneisuutta ja päätinkin otta puolikkaan Buranaa ja kokeilla meneekö tuntemus ohi. Se auttoi, vaikka vähän vielä välillä oli sellaista "haamutuntemusta". Lisäksi juuri vasemman jalan plantaari faskiitti alkoi hieman ilmoittaa itsestään. No, 50km tuli täyteen eli oltiin voiton puolella. 

Vauhti pysyi edelleen melko helposti ja taas kun 60km oli ylitetty tunnustelin tuntemuksia. Tässä kohtaa vaihdoin geelin välilä sitruunatee+hunaja -tankkaukseen. Join omasta pullosta ensin sitruunateetä (kylmää) ja otin teelusikallisen hunajaa. Juoksin huoltoon ja otin vielä urheilujuoman. Yli puolen välin juostuani huomasin aina huoltoon tullessa, että oli vähän kuin nälkä. Päätin ottaa pikkaisen "kiinteää" ja söin hunajakierroksella myös banaania ja suolakeksejä. Mulla banaani rauhoitta vatsaa ja keksi kuivana antaa kuitenkin mahaan jotain tuntua ruuasta. Näitä syödessä oli pakko kävelyosuutta hieman venyttää, että pystyi helposti syömään. Sen kuivan keksin vetää helposti henkitorveen ja...  Mutta ei ne kävelyosuudet venyneet 100m pidemmiksi siltikään. 

Pitemmän huoltotauon jouduin pitämään 65km:n kohdilla kun päätin sittenkin laittaa pitkä hihaisen päidan päälle ettei energiaa karkaa turhaan lämmittämiseen. Tein suunnitelman ettei aikaa kuluisi hukkaan. Huoltosuoran päässä otin juoksukellon pois ranteesta ja heijastimen käsivarresta sekä riisuin lippiksen, johon laitoin edelliset. Sen läimäsin kylmälaukun päälle, sipaisin paidan pois päältä ja toisen tilalle. Lippis päähän ja jo juostessa kello ja heijastin käteen. Geelipussi roikkui hampaissa. Tehokasta, eikö! 

Päästyäni 75km kohdille täydensin mukanani kuljettamaani pussiin vieläkin suolatabletteja loppumatkaa varten. Tosin tällöin ilmeni pieni vatsaongelma. Aina juotuani, minua alkoi ikäänkuin röyhtäilytyttään, mutta röyhtäystä ei tullut. Eli ei oksettanut, mutta oli hieman kuvottava olo. Olin ottanut keltaista Jaffakin huoltopisteellä, mutta sekään ei auttanut vai aiheuttiko sen happo tilanteen??? Tässä 75km kohdilla huomasin, että juoksuvauhti oli hiljentynyt sen verta, että nyt juoksin pääasiassa sitä 6.15min/km. Taktiikassa ei ollut paljon tehtävissä, koska juoksin jo aina huoltopisteen jälkeen niin lujaa kuin pääsin, niin kauan kun jaksoin. Aina ennen seuraavaa huoltopistettä vauhti vähän hiipui, mutta pääsin taas vauhtiin virvokkeiden jälkeen. Hauskaa... 

Kun jäljellä oli enää kolme kierrosta (15km) alkoi kisan kuuluttaja ilmoitella minua sarjani voittajaksi. Lisäksi huomasin, että tavoittelemani loppuaika tulisi alittumaan reilusti. Kaksi viimeistä kierrosta menikin sitten hurmiossa. Tein kuitenkin edelleen samat temput ja maltoin hieman kävellä juodessani. Jari oli jo urakkansa juossut, kun ohitin huoltopisteemme viimeiselle keirokselle lähteissä. Hän kannusti kovasti, kun tiesi tulevan aikani. "Nauti viimeisestä kierroksesta", hän huikkasi perääni. Ja kyllä minä nautin. Tosin yritin muistaa kaikki montut ja korokkeet, ettei viime kierroksella sattuisi mitään. Tietysti huoltosuoralla sumussa tuli vastaan yön ainut rekka ja unohdin pitää lippiksestä kiinni. Sehän lensi ilmavirran mukana. Onneksi vain noin 5m taaksepäin ja sain sen nopeasti napattua mukaan. Viimeisillä kilometreillä ohittelin vielä kanssajuoksijoita ja parilta kyselin matkan pituutta. Vasta hieman ennen loppua uskalsin katsoa juoksukelloa ja huomasin, että pääsisin jopa 10.2.... alkavaan loppuaikaan, Vauh!

Huotajat ja muiden kisaajien omaiset jaksoivat kannustaa viime metreillä. Ja MAALISSA! Olin varma, että jalat pettävät, mutta ilmeisesti efedriini tai adrenaliini tai vanilliini (geelissä) vaikutti niin, että hyvin pysyin pystyssä ja vastaanotin mitallin ja onnittelut.
Kuuluttaja vielä kyseli kisan kulusta megafoonilla. He olivat huomioineet, että ennätykseni parani n. 50min. Loppuaikani oli 10:25:06!!!!

Jari oli onnistunut myös loistavasti ja parantanut ennätystään n. 20min. Antti sitä vastoin oli joutunut lopettamaan kisan 60km:n jälkeen liian kovan alkuvauhdin ja vatsaongelmien vuoksi. Antti oli ehtinyt levätä sen verran, että lähdimme paluumatkalle heti, kun olin käynyt suihkussa.

Ennen lähtöä sain vielä kunniakirjan ja koska voitin sarjani (N50) sain myös 100 euron lahjakortin palkinnoksi. Ennätys ja rahaa, voi tätä onnenpäivää.

Mitali, kunniakirja ja palkinto

  
Lopuksi: Olin takaisin kotona jo klo 8.30. Mieheni I oli seurannut kisaa netistä illalla ja huomannut, että vauhti oli kovaa. Hän silti uskoi, että tiedän mitää teen. Join teetä ja söin leivän ja sitten menin nukkumaan. Sain nukuttua vajaan kolme tuntia. Jalat eivät vaivanneet nukkuessa. Muuten jalat olivat yllättävän vetreät, mutta vasempaan sääreen on kehittymässä mahtava mustelma. Lisäksi oikean jalan päkiässä on rakko! Eipä ole sellaistakaan ennen tullut. Se hoitui Comfeel -laastarilla. Laitan tähän pari kuvaa tuosta jalasta. Olen pitänyt taas kylmäpussia ja yöksi voitelen Voltrenilla. Sillä hoidolla se viimeksikin parani. Nyt täytyy ruveta selvittämään mistä tulee ja miten estetään. Illalla ainakin reidet olivat aika hyvät. Vain liikkeelle lähtiessä hiukan jäykät, mutta vetryivät nopeasti. Toivotaan, että aamulla olisi sama tilanne. Eikä autshh!

Aamulla

Illalla

Lopuksi kauniimpaa kuvaa. Mieheni I kävi iltapäivällä kaupassa ja hakemassa pizzaa ruuaksi. Lisäksi hänellä oli minulle tuomisina ihana kukkakimppu. "Täytyyhän voitajalle olla kukkaset". Ihan kuulin päässäni Maamme -laulun soivan.

Kukkakimppu voittajalle